Kirjakaapin kummitus

Kun lähdemme pois kun menemme talveen / saari sytyttää puihin punaiset valot. Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa Siltala 2024 113 sivua Sain keskellä surua arvokkaan vinkin lukea joskus Tuija Välipakan runokokoelma Saari josta olen poissa . Onneksi sain. Olen keskittynyt runoihin välillä pidätellen kyyneliä, välillä henkeä. Olen nauttinut kokoelman säkeistä suunnattomasti ja ihmetellyt, miten kauniisti ja koskettavasti runoilija voi pukea surun ja ikävän sanoiksi. Saari josta olen poissa  oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Se oli minulle sitä, mitä olin tietämättäni kaivannut. Runojen ja runoilijan perässä lukija saa kulkea saareen, joka on ollut osa elämää oikeastaan aina. Siellä on paljon tuttua ja paljon muistoja, ja isä on siellä vieläkin, vaikka hän onkin poissa. Ajatuksessa menetetyistä rakkaistamme osana meille tärkeitä paikkoja on jotain suunnattoman lohdullista. Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti. / Ei, vaikka minulle soitetaan sairaalasta: / isäsi on kuollut. / / Hän o...

Valon paikkoja ei riitä kaikille, / mutta nälkä on meilläkin, / varjojen valitsemilla. Sanni Vaarnila: Narsissin rakkaus Momentum Kirjat 2024 kansikuva Mari Kopteff 72 sivua Runokirja saatu kustantamolta. Kiitos! Narsissin rakkaus  on psykologi Sanni Vaarnilan esikoisrunojen, joka versomisesta kukintaansa, sitten paleltumisen kautta rangaistukseen ja pitelemiseen. Tunnelma vaihtelee jonkinlaisesta toiveikkuudesta synkkyyteen, kaiken yllä tuntuu olevan jotain kovin mietteliästä. Runot ovat vapaamittaisia ja varsin lyhyitä. Ne jättävät kuitenkin jälkeensä vahvoja mielikuvia arkisista tilanteista, joissa runon puhuja kulloinkin on. Iltapäivän hiljaisuudessa vain / kellon viisareiden tikkaus / jääkaapin humina Runoissa on miellyttävää hitautta ja rauhaa. Pohdiskeleva ääni pysäyttää kuulijan puhujan ajatusten äärelle, ja vaikka tunnelma on rauhallinen, on läsnä myös jotain pahaenteistä. On sanoja, joihin yhdistyy ikäviä tunteita; on värejä, jotka rinnastuvat väkivaltaan ja uhkaan. on pa...

On kysymys haaveissasi. / On kysymys rohkeudesta olla lapsellinen / rakastaa satuja. Ilman mielikuvitusta ei pärjäile / tarvitsemme näkyjä. Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä Siltala 2024 62 sivua Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä  tuli vastaan kirjasomessa ja herätti mielenkiintoni. Kokoelma on jaettu kahteen osaan – menettämiseen ja säilyttämiseen – ja ensimmäisessä osassa korostuvat muistot, mennyt, myös kuolema, ja samalla yhteydet ihmisiin – siskoon, sukuun. Huomaan, että toinen osa – Säilyttämisestä  – puhuttelee minua enemmän kuin ensimmäinen. Ehkä osin siksi, että se todella puhuttelee: ”Sinä näet / meistä unia, uskot uniin, et siihen että ne ovat sinä / vaan siihen että ne ovat me kaikki. – –” Mutta myös siksi, että osassa on kenties alkua enemmän tarttumapintaa, jotain joka herättää ajatuksia.  Runoissa on vahvaa yhteiskunnallisuutta. Niissä otetaan kantaa kirjallisuuden ja kulttuurin puolesta, tuod...

Että näkisin yhdellä / katseella kaiken tämän: / miten asettuvat vedet ja tunturit eri valoihin, / pojan kasvaessa, tunturioksien haaroessa / moneen suuntaan, – – Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan Teos 2023 kansi Jenni Saari / Sory Jenny Visuals 94 sivua Harvakseltaan – liian harvoin – tulee tartuttua runoihin. Nyt kirjastosta käsiini löytyi Tomi Kontion runokokoelma Tunturin luokse, rakkaan , ja löytö teki minut päivien ajan tyytyväiseksi. Kokoelma muistutti siitä, miksi runoja olisi hyvä aika ajoin lukea: ne voivat pieninäkin annoksina elähdyttää, herättää tunteita ja saada irtautumaan hetkeksi arjen keskeltä. Kaikkea edellä mainittua Tunturin luokse, rakkaan  nimittäin teki. Runoihin uppoutuminen sai minut virkistymään ja muistamaan, miten kaunis voi maailma olla ja miten kauniisti ympärillä olevaa voi sanoin kuvata. Monessa kohtaa huomasin liikuttuvani samalla, kun tuntui kuin olisinkin ollut keskellä tunturimaisemaa arkisen sohvannurkan sijaan. Tunturissa kurjenkanervat / ...

Sata pitkäkarvaista, / nuhaista ja kiukkuista, / oranssia, pilkkuista, / sapelihammasmuurahaista / marssi metsässä hyvän tovin / vaikka satoi vettä kovin. Johanna Kettunen-Huang: Riimikirpun runolaari Tinydragon tmi 2013 kuvitus Riitta Maliniemi 48 sivua Johanna Kettunen-Huangin lapsille suunnattu runoteos Riimikirpun runolaari  oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteeseen, jonka 12. kohta on lastenrunokirja . Kirjastossa aikani lastenrunokirjoja selailtuani päädyin valitsemaan teoksen, jossa vaikutti olevan mukavaa riimittelyä ja selkeitä kuvia. Ensivaikutelma osui hyvin kohdilleen. Riimikirpun runolaari  tarjoaa sellaista riimittelyä, että runoja on kiva lukea ääneen lapsille. Kirjassa on myös viihtyisää katseltavaa, sillä Riitta Maliniemen kuvitus täydentää runoja hyvin ja on miellyttävän selvälinjaista. Teoksen monissa runoissa seikkailevat erilaiset eläimet, mikä varmasti viehättää pieniä lukijoita. Ilahduttavaa on erityisesti se, miten runoissa käsitellään erilaisia tunteita....

Tänään 6.7. vietetään Eino Leinon ja runon ja suven päivää. Päivän juhlistamiseksi Anki julkaisi runohaasteen , jonka ytimessä on runous: ideana on kirjoittaa runoista ja jakaa runojen ilosanomaa. Mainio haaste, johon oli helppo tarttua, vaikken varsinaisesti runoasiantuntija olekaan. Mutta ehkä onkin hyvä muistaa, että runoja on monenlaisia eikä runojen lukeminen vaadi sen enempää asiantuntemusta kuin muunkaan kaunokirjallisuuden lukeminen. Siispä rohkaisun sana: jos yhtään kiinnostaa, etsiskele sinulle sopivaa runoutta, uppoudu ja nauti! Ankin haasteesta löytyy varmasti hyviä lukuvinkkejä! Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat Minä luin haastetta varten kaksi runoteosta: Johanna Venhon runoelman  Yhtä juhlaa (WSOY 2006) ja Henriikka Tavin kokoelman Maaliskuu (Poesia 2012). Ensin mainittu on Venhon kolmas runoteos, jälkimmäinen puolestaan on osa Tavin 12-hanketta, jonka ideana oli kirjoittaa yksi runokirja vuoden jokaisen kalenterikuukauden aikana – siis kaksitoista runokirjaa vuodessa...

 – – / kahdeksan halausta päivässä pitää kuolemanpelon loitolla / olen sanonut tämän ainakin sata kertaa // eikö hän kuule  Terhi Forssén: Sinä olet ääni minä olen hiljaa Basam Books 2022 kansi Nolo Design Factory Oy 66 sivua Terhi Forssénin esikoisrunokokoelma sinä olet ääni minä olen hiljaa  on ihastuttava. Se sisältää tilannekuvia, hetkiä ja yllätyksiä, jotka pitävät otteessaan. Runokokoelma on jaettu viiteen osaan. Erityisesti pidän ensimmäisestä ( hiutaleet ) ja neljännestä ( broadway ). Ensimmäisen osan runoista löydän jonkinlaista kaihoisaa melankoliaa, joka vetoaa. broadway  puolestaan vie New Yorkiin tavalla, joka saa tuntemaan kuin olisin matkalla mukana. Ihastelen raikkaita kielikuvia ja intensiteettiä, joka yhtä aikaa houkuttaa pysymään runoteoksen äärellä ja maistelemaan sanoja hitaasti, nautiskellen. istun penkkiin kuin oranssiin karkkikulhoon

Ulomman portin pielessä aseman alueella oli kaksi pengerviljelmää, joilla kasvoi kurpitsoja, kaalia ja jotain mitä Hamza ei tunnistanut. Erillisosasto odotti siellä upseerin mennessä tervehtimään lähetyssaarnaajaa ja tämän perhettä ja siirtyessä näiden seurassa sisään. Jonkin ajan päästä afrikkalainen mies tuli ulos talosta ja kutsui heidät aidatulle sisäpihalle. Miehellä oli syviä uurteita otsassaan ja kasvoissaan ja rosoinen arpi kaulansa oikealla sivulla. Hän puhui sujuvaa swahilia.  Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät Tammi 2022 alkuteos After Lives suomentaja Einari Aaltonen kansi Juri Patrikainen 345 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 11 t 37 min Nobelisti Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät  vie 1900-luvun alkupuolen Itä-Afrikkaan. Siellä Hamza päätyy saksalaishallinnon sotilaspalvelijaksi, Afiya puolestaan raataa kotikylässään sukulaistensa vastentahtoisen hoivan varassa. Hamza ja Afiya kohtaavat, ja heidän kauttaan rakentuu kuva siirtomaavallan ajasta ja sotien varjo...

"Mutta päivä päivältä vesi ylittää mittansa ja määränsä ja peittoaa lopulta kiven, heittäytyy tuhansien kivien kanssa tantrisiin harjoituksiin, se on äärettömän polyamorinen – –" Helena Sinervo: Merirequiem Otava 2022 äänikirjan lukija Helena Sinervo kesto 1 t 14 min 102 sivua Tein itselleni lupauksen tarttua aiempaa enemmän runokokoelmiin tänä vuonna. Lupauksen lunastaminen ei ole vaikeaa, sillä viime vuonna en runoutta (valitettavasti) kuluttanut. Luettuani Helena Sinervon Merirequiemin  olen siis lupaukseni lunastanut, mutta toivon, että palaan runojen maailmaan vielä moneen kertaan tänä vuonna Sinervon Merirequiem on nimensä mukaan sielunmessu, ja ajatuksessa on jotain murheellista. Runoissa meri on voimakkaasti läsnä, itsenäisenä toimijana, mutta se on myös suojeltava elementti, josta täytyy olla huolissaan. Levätköön meri rauhassa muovipedillään vai luulitteko että se elää ikuisesti? Kokoelma ei kuitenkaan ole vain murheellinen tai kaihoisa vaan tunteellinen, leikittele...

"yhtä odottamatta myös / toiveet jotka jätit taaksesi / palaavat kysymään tämänkö halusit – –" Kaisa Ijäs: Aurinkokello Teos 2018 72 sivua Runoja tulee luettua liian vähän: varmaan pitäisi ottaa periaatteeksi tarttua runokirjaan jollakin säännöllisellä aikavälillä. Nyt kuitenkin Helmet 2018 -lukuhaaste innoitti tarttumaan runoihin, ja Kaisa Ijäksen Aurinkokello  valikoitui täyttämään haasteesta kohdan 2, kotimainen runokirja. Mitenkään helposti avautuva runokokoelma ei Aurinkokello  ole. Moneen kertaan tunnistan vajavaisuuteni, kun en ymmärrä, mihin runoissa viitataan tai ylipäätään, mitä runoissa sanotaan. Huomaan viittauksia antiikkiin, havaitsen hienoja sivistyssanoja – ja tunnen olevani tyhmä, kun en tiedä, mistä on kysymys. Sitä suuremmalla syyllä ne hetket, kun oivallan ja ymmärrän, ovat erityisen antoisia. Tai ainakin luulen oivaltavani ja ymmärtäväni, täysin varma ei voi olla. Varmuudesta, tai pikemminkin epävarmuudesta, koen lukevani monia säkeitä. Pal...

"Minun puutarhani ei ole puutarha, se on hakkuuaukea, kulottunut vaara, äestetty pelto, takapihan palanut ruohonsänki." Antti Holma: Kauheimmat runot (Otava 2015) 192 sivua Antti Holman runokirjassa Kauheimmat runot  tutustutaan neljään "runoilijasuuruuteen": Reino Leinoon, Sirsi Sunnakseen, Karin Toisiks-Paraskeen ja Edith Södermalmiin. Jo nimien perusteella on selvää, ketkä runoilijasuuruudet ovat toimineet teoksen "runoilijasuuruuksien" esikuvina, mutta Holman käsissä runoilijoista on muodostunut aivan omanlaisiaan oman tiensä kulkijoita. Esimerkiksi suomenruotsalainen modernisti Edith Södermalm esitellään espoolaiseksi ryhmäliikuntaohjaajaksi, yritysvalmentajaksi ja runoilijaksi, jonka tuotantoon kuuluu esimerkiksi teos Sinä olet viallinen pääjärjestelmäkäyttäjä . Esikuvansa Holma on huolella lukenut, se on selvää. Teos tarjoaakin oivalluksen hetkiä runsaassa intertekstuaalisuudessaan, vaikka hellin ottein Holma ei parodioitaan rakennakaan....

"'Oivallinen kraukipaikka!' huusi Päällikkö     ja kelloansa kilisti ykskantaan. Tukastansa laskettiin nyt mereen miehistö     ja vuorovesi kantoi heidät rantaan." Lewis Carroll: Kraukijahti (WSOY 2013) Englanninkielinen alkuteos The Hunting of the Snark 1876 Suomentanut Alice Martin Kuvittanut Tove Jansson 56 sivua Kraukijahti julkaistiin viime vuonna ensimmäistä kertaa suomalaisena laitoksena. Tove Jansson kuvitti teoksen ruotsinnoksen jo vuonna 1959, ja nyt juhlavuottaan viettävän Janssonin kuvitus näkyy suomenkielisessä painoksessa. Kraukijahti  on Tove Janssonin kuvittama. Kahdeksanosainen runoelma kertoo nimensä mukaisesti kraukijahdista. Saalistukseen, viikkojen seikkailuun, tarvitaan mukaan urhoollinen, monihenkinen ja moninainen miehistö. Viimeiseksi joukkoon liittyi selvä ääliö,    kun yksi pesti oli vielä auki. Yhden aatteen mies - "No hyvä!" tuumi Päällikkö -    se yksi aate oli näet Krauki. Sillä, mikä...

Suvi Valli: Ohijuoksija (Otava 2011) 113 sivua Suvi Vallin runokokoelma Ohijuoksija  ei kuulu helposti lähestyttävien runokokoelmien joukkoon. Ainakin minä koin monen runon jälkeen hämmennystä, koska en oikein tiennyt, ymmärsinkö. Mutta kohtasin myös runoja, joista syntyi selkeitä oivalluksia ja mielikuvia. Niiden myötä koin, ettei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää - riittää, kun jotkut runot herättävät ajatuksia. Yksi kuvaksi mielessäni herännyt runo on Christkindlesmarkt : Puunuket kiertyvät ympärille, korkkiruuvit kristallikupit porot kynttiläsarvet, herneillä täytetyt                             eläimet viinituvassa hehkuvat suut rouhivat mantelit                  bratwurstit poskilihat, savu kiemurtaa nuken-- Näen mielessäni saksalaiset joulumarkkinat, ja ajatus saa mielen hehkuviinin lämpimäksi. Muutenkin Saksa näkyy runoissa voimakkaasti. Monessa runossa...

"miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän mahdollisia elämiä, tuossa radanvarren talossa, jossa horsmat kurottuvat sisään ikkunoista, savupiippu lankeaa pihaan--" (Runosta  Miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi ) Pirkko Soininen: Murretut päivät (Kaarinan kaupunki 2013) 69 sivua Pirkko Soinisen runokokoelma Murretut päivät  on moderni ja kaunis. Runoissa luodaan kuvia hetkistä, tilanteista ja ihmisistä. Parhaimmillaan Soininen on mielestäni kuvatessaan jotain pysähtynyttä kohtaa, joka herää lukijan mielessä eloon, saa runon siivet. Näin tapahtuu esimerkiksi runossa Se on kahden ystävyksen jälleennäkeminen : satoja miehiä sillalla, aurinko nojaa minareetin kylkeen Bosporinsalmessa hyppivät delfiinit Pirkko Soininen käyttää kieltä niin kauniisti, että runojen äärelle on jäätävä viipymään. Kielikuvat ovat ihastuttavia, ne herättävät ajatuksia ja tunnelmia, jotka lämmittävät jossain sisälläni. Siihen asti maataan ja kuunnellaan, kuinka ruoho kasvaa...

"Houdini istuu kahvilassa ja keskustelee ystävänsä kanssa. Ilmassa on jotain outoa, ehkä anteeksiantoa. Tarjoilija kokeilee sormellaan, onko kahvi lämmintä." (Runosta Ystävyyden illuusio ) Pekka Jäntti: Houdinin uni (Teos 2010) 92 sivua Pekka Jäntin esikoisrunokokoelma Houdinin uni  on moderni, rajoja rikkova, ironinen, yllättävä, kantaa ottava. Se tarjoaa ilahduttavia oivalluksia ja epäilyksen hetkiä, kun koskaan ei ole varma, olenko ymmärtänyt ajatuksen oikein. Mutta onko "oikein" ymmärtämisellä niin väliä, jos runot herättävät ajatuksia ja tulkintoja? Runokokoelman nimestä tulee mieleen Harry Houdini , jonka Wikipedia määrittelee yhdeksi kaikkien aikojen taikureista ja kahlekuninkaista. Houdini oli skeptikko, joka paljasti yliluonnollisilla tempuillaan huijanneita meedioita. Illuusioista on kysymys myös monissa Jäntin runoissa: on ystävyyden, lopun ja rakastuneen illuusioita, on jopa kasvisliemikuutioilluusio. Proosarunossa  Rakastuneen illuusio  ru...

"Jos  mää olissi jänes, en ossais lukke. Jestas! Järki olis jääs!" Heli Laaksonen: Aapine (Otava 2013) Kuvitus Elina Warsta 72 sivua Heli Laaksosen Aapine  osui silmiini kirjaston aikuisten puolelta runojen joukosta. Sijainti oli yllättävä, sillä olin ajatellut kirjan kuuluvan lasten osastolle. Yhtä kaikki, värikäs ulkoasu houkutteli nappaamaan murrerunoilijan kirjan mukaan. Ja kirjan "paasausosiossa" Laaksonen toteaakin kirjan syntyneen "näystä, jossa ikioman kielen ilon kohtaisivat mummut ja mukulat" - siis niin lapset kuin aikuisetkin. Elina Warstan kuvitus on värikästä ja selkeää. Aapine  on nimensä mukaisesti aapinen, joka järjestyy aakkosten mukaan. Aakkosrunojen lisäksi kirjan lopussa on kolme lyhyttä tarinaa. Murre on tietenkin vahvasti läsnä ja murteen piirteitä käsitellään hauskasti D-kirjaimen kohdalla: runossa puhutaan ideoiden sijaan ireoista ja satujen sijaan saruista ja kysytään: "Ei teil mittä Riisseli-Lara olis?...

"Aamu tyyni, pitkät valojuovat, kaikki kesän kukat, sireenien juovuttava tuoksu, kieloja, pihlajien tuoksu, lehvistö luo myös pitkän varjon--" Sinikka Tirkkonen: Valon halki, pimeän halki (ntamo 2013) 81 sivua Sinikka Tirkkosen runokokoelma Valon halki, pimeän halki  on jaettu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa Minun on kerrottava tämä puhutaan kirjoittamisesta. Runoilija hahmottuu ikään kuin välineenä, joka tuo esille sanat, joiden on pakko tulla julki. Välillä kirjoittaminen on vaikeaa ja kirjoittaja väsyy, kokee voimattomuutta ja sanomisen vaikeutta: "Miten kuvata tämä etäisyys, johon olen pukeutunut, minä etäinen ja / läheinen--"  Kyllä tämä runoilija osaa sanoa, epäilyksistään huolimatta. Hän luo kokoelmassaan upeita kuvia luonnosta ja maailmasta. Esimerkiksi runo Sarastuksen aikaan  sykähdyttää sanomallaan, jonka mukaan aamuauringon sarastaessa tuntuu, että "kaikki voisivat tehdä rauhan". Toisessa osassa Sallitteko että puhun hulluude...

"--Näin runometsät uneksin ja kutsuin niihin sinutkin." Mervi Heikkilä: Lupsukieli ilomieli. Tassulan väen runoja (Sudenhenki 2007) 72 sivua Mervi Heikkilä on kirjoittanut esikoisrunokokoelmansa runot sekä myös kuvittanut ne. Runokokoelma jakautuu kuuteen osaan, ja runoissa seikkailee Tassulan väki. Runokokoelma on kirjoittajansa kuvittama. Pääasiassa runot ovat riimitettyjä ja niihin muotoutuu rytmikästä poljentoa, joka viehättää lapsia: Siu, siu susilapsi, paina silmät umpeen.  Minä tuon kaislikosta sulle valkolumpeen. Myös eläinhahmojen kautta kerrotut tarinat viehättävät pientä lukijaa. Ylipäätään runokokoelma on hyvänmielinen ja mukavalla tavalla perinteinen: siihen on helppo tarttua, vaikkei runous olisikaan tuttu genre. Tyttäreni, joka sanoi inhoavansa runoja, luki lopulta kokoelman yhdeltä istumalta - ja ääneen!

"En kuulu tänne kaupunkiin, jossa tehtaan saastuttama vesi on tullut katujen väliin" Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (Savukeidas 2003) 61 sivua Jenni Haukion runokokoelma Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata jakautuu viiteen osaan sekä epilogiin. Ensimmäisessä osassa "Tule kun joelta nousee aamusavu" luonto on vahvasti läsnä, ja ihminen on osa luontoa. Myös Haukion kokoelmasta Sinä kuulet sen soiton  (2009) mieleeni jäivät vahvat luontoon liittyvät runokuvat, ja juuri luonnon kuvauksessa Haukio on mielestäni parhaimmillaan. Tämän kokoelman ensimmäisestä osasta löytyykin suosikkirunoni Kun isän kalastajapaatti on liikkeellä , jossa on pysäyttävää maiseman maalaamista: "avomeri näyttäytyy ensi kerran rikkonaisten luotojen takaa, vasemmalle jää tyrniä kasvava saunaranta ja silakkasavustamon katto erottuu katajien lomitse--" Runokokoelman toisesta osasta "Kylmää metallia siellä minne kuuluisi vihreää ja ma...