Luettua ja maistettua

Luin kirjan lukupiiriä varten. Kirjaa lukiessa minulta meni pitkään ennen kuin lukijana jotenkin hyväksyin ja ymmärsin kirjan kauheudet. Kirja sijoittuu sota-aikaan ja siinä äiti vie kaksospoikansa oman äitinsä, jota kutsutaan Noidaksi, luo maalle hoitoon sodan ajaksi. Isoäiti ei lapsenlapsistaan välitä ja nämä joutuvat elämään kurjissa oloissa vailla huolenpitoa. Pojat oppivat kuitenkin selviytymään ja kovettamaan itsensä isoäitiä ja ympäröivää maailmaa vastaan. 

Kirjassa ei käytetä adjektiivejä ja muutenkin kerronta on hyvin selostavaa, eikä juurikaan kuvailevaa.

Kirja sopii aiheensa ja tyylinsä vuoksi hyvin lukupiiri-kirjaksi ja siitä saimme hyvää ja polveilevaa keskustelua aikaiseksi. 

Kirjaan on tehty kaksi jatko-osaa, jotka olen myös ajatellut lukea.

Helmet-lukuhaaste 2025: Kirja on keltaisen kirjaston kirjalistalla

Kirja tuli ensimmäisen kerran minua vastaan LinkedInissä - harvemmin tuon somealustan kuplan kautta vastaani tulee varsinaisia lukusuosituksia, erityisesti koskien kirjan aihetta, joka ei tarjoa varsinaista liiketaloudellista näkökulmaa. Anne Moilasen esikoisteos "Uhma" on hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava teos, jonka kuuntelua ei malta jättää kesken. 

Kirja on paikoin hyvin rohkea, mutta onnistuu mielestäni pysymään aitona ja teeskentelmättömänä. Päähenkilö Maria on keski-ikäinen, avioliitostaan eronnut ja pian rakastajastaan eroava nainen, joka ei halua hävitä kulisseihin, vaan tahtoo tulla vielä nähdyksi ja kuulluksi. Päähenkilö vaikuttaa toisaalta hyvin määrätietoiselta ja vahvalta, toisaalta hän tuntuu kaipaavan jatkuvasti muiden hyväksyntää päätöksilleen. 

Kuuntelin kirjan ja lukija on Laura Malmivaara ja hän soveltuu mielestäni todella hyvin tämän kirjan lukijaksi. Malmivaara on näytellyt vuonna 2025 ilmestyneessä televisiosarjassa "Queen of Fucking Everything" hieman samanlaista roolia, joten lukijana nämä hahmot tuntuvat välillä linkittyvän toisiinsa. Näin olisi saattanut käydä muuutenkin, sillä persoonat tuntuvat mielestäni jotenkin samantyyppisiltä. 

Mielenkiintoinen kirja, joka jäi mieleen vuodelta 2025.

Helmet-lukuhaaste 2025: Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja

Kirja kertoo ihonväristä ja se vaikutuksesta äidin ja lapsen välillä. Äidillä ja lapsella ei välttämättä ole sama ihonväri, kuten tämän teoksen henkilöillä ja se tuntuu teoksessa olevan juurisyy äidin ja lapsen heikolle keskinäiselle suhteelle. 

Kirjan tematiikka saa pohtimaan, kuinka paljon erilainen ulkonäkö voi ja saa lopulta vaikuttaa vanhemman ja lapsen välilllä. Tämä saattaa vaikuttaa jopa äidin kiintymyyssuhteeseen, joka toki tuntuu hyvin julmalta ajatukselta. Ylipäätään kirjan tarinan perusteella huomaan pohtivani, että ulkoisilla seikoilla on yllättävänkin paljon vaikutusta ja ne lähtevät nopeasti kertautumaan toiminnan ja ajattelun eri kohdissa. 

Teos on paikoin jopa tuskainen, aiheen raskauden takia. Kirja on hyvin kirjoitettu, vaikka kokonaisuudesta jäi useampi kohta minulle lukijana avautumatta. Ehkä tämän kirjan parempi ymmärtäminen vaatisi toisen lukukerran.

Helmet-lukuhaaste 2025: 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo

Kirjan neljäkymmentä vuotias päähenkilö Ida, perheetön tytär, on päättänyt pakastaa munasolujaan, mikäli hän myöhemmin haluaisikin omia lapsia. Vielä aika ei tunnu sopivalle perheen perustamiselle, sillä arkkitehdin työ vie paljon aikaa. Hänellä ei myöskään ole pysyvää parisuhdetta. Hänen siskonsa Marthe, jolla siis on puoliso ja tytärpuoli puolestaan ilmoittaa loman alussa odottavansa lasta Kirjasta löytyy ihmissuhdedraamaa, joka pitkälti johtuu puhumattomuuden aiheuttamista väärinkäsityksistä ja kateudesta. 

Kirja on mielenkiintoinen ja vastaavanlaista tematiikka (perhesuhteet, lapsettomuus, uusperheet) on mielestäni käsitelty useammissa kirjoissa, joita olen viime vuosina lukenut. Aloitin kirjan lukemisen Piirin järjestämässä lukutapahtumassa Tekstin talolla. Luettuani kirjaa muutaman kymmenen sivua, tuli tunne, että olen kirjan ehkä ennenkin lukenut. Blogin puolelle siitä en ollut arviota kirjoittanut, mutta Bookbeatin tilastot paljastivat, että kirjan olen vuonna 2022 tosiaan lukenut. Kirja on nopealukuinen ja sain sen lähes luettua vajaan kahden tunnin lukutapahtuman aikana. 

Helmet-lukuhaaste 2025: 8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä

Välillä kirjaa lukiessa tulee unenomainen olo. Koko ajan tapahtuu jotakin, joka saa päähenkilön myöhästymään. Kirjan henkilöt ovat hämmästyttävän kohteliaita, mutta lopulta tämä kohteliaisuus ei tunnu merkitsevän henkilöille mitään. Jossakin vaiheessa henkilöt tuntuvat jopa itse kyllästyvän kohteliaisuuteen. Kirjassa myös seurataan pitkän ajan moottoritiellä kulkevaa autoa, pysähdytään tästä riippumatta kahville ja jatketaan sitten seuraamista kuin mitään pysähdystä ei olisi ollutkaan. Kirjassa on epäloogisuuksia, joita lukijana jäin pohtimaan, mutta jotka eivät kuitenkaan, hieman yllättäen kaltaistani realistisen kirjallisuuden ystävää, ärsyttäneet. 

Kirja etenee rauhallisesti, mutta samalla koko ajan tapahtuu ja lukijan mielenkiinto pysyy yllä ja paksun kirjan jaksaa hyvin motivoituneena lukea loppuun saakka. 

Kirjailija on syntynyt Japanissa 1954, mutta asunut Englannissa vuodesta 1960. Eurooppalaisuus on kirjassa vahvasti läsnä, vaikka erityisesti henkilöiden luonteenpiirteissä ja ympäristön kuvaamisessa on paljon japanilaiselta vaikuttavia piirteitä. 

Helmet-lukuhaaste 2025: 4. Kirjassa valvotaan yöllä