[go: up one dir, main page]

Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella 2009 merkityt tekstit.

Miika Nousiainen: Maaninkavaara

"Minä voisin juosta, vaikka vuoden verran. Sen aikaa että isä paranisi. Voisin vahtia isää. Harjoitusten lomassa voisimme puhua asioista. Isä tarvitsee minua nyt, se on varmaa. Yksin se ei pärjää." Miika Nousiainen: Maaninkavaara (Otava 2009) Äänikirjan lukija Aku Laitinen Kesto 9h 20min. Kansallisuustransvestiitti Mikko Virtasesta kertoneeseen Vadelmavenepakolaiseen  (2007) ihastuneena odotin paljon Miika Nousiaisen toiselta romaanilta, Maaninkavaaralta . Valitettavasti en kuitenkaan voi sanoa hurmaantuneeni: tarinan huumori ei vedonnut minuun vaikka saikin paikoin hymähtämään. Paikoin tosin myös irvistämään. Maaninkavaara  on tarina isästä ja tyttärestä - ja suomalaisesta kestävyysjuoksusta. Huttusen perhe kohtaa tragedian, kun perheen juoksijatähti Jarkko katoaa ollessaan matkalla kotiin juoksukilpailuista. Mitalikahvit vaihtuvat suruun ja ikävään. Martti-isän maailmaan tulleen ammottavan aukon pyrkii korjaamaan Heidi, joka aloittaa juoksun. Kun isä saa keskittyä ...

Per Petterson: Hevosvarkaat

"Olimme lähdössä hevosvarkaisiin. Niin hän sanoi tullessaan karjamajalle jolla asuin isäni kanssa sinä kesänä. Olin viidentoista. Oli vuosi 1948 ja heinäkuun ensimmäisiä päiviä." Per Petterson: Hevosvarkaat (Otava 2009) Norjankielinen alkuteos Ut og Stæele hester  2003 Suomentanut Katriina Huttunen 182 sivua (Kansikuva Elisa Kirjalta) En suostu  oli ensi kosketukseni norjalaiskirjailija Per Pettersoniin. Pidin romaanista, joka sai minut kiinnostumaan kirjailijasta enemmänkin. Onneksi sai, sillä nyt, Hevosvarkaiden  myötä, olen suorastaan hurmaantunut. Miten vähäeleisen kaunista, eleettömän dramaattista ja hillityn vivahteikasta kerrontaa! Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Trond, joka on päätynyt Norjan ja Ruotsin rajaseudulle kunnostamaan vanhaa mökkiä, jossa hän suunnittelee viettävänsä viimeiset vuotensa. Yllättäen hänen tielleen osuu hahmo menneisyydestä, ja tapaamisen myötä mies ajautuu muistelemaan 1940-luvun lopun kesää, joka oli kuin taustalla kuohu...

Anna Jansson: Haudankaivaja

"Rikostarkastaja Maria Wern kuuli omakotitalon palosta Roman kirkon itäpuolella varhain perjantaiaamuna mennessään poliisitalon vastaanoton ohi. Aamu-uutiset olivat jääneet kuuntelematta. Hän oli päättänyt olla avaamatta radiota. Hiljaisuus tuntui tarpeelliselta, sillä hän oli ollut kuukausia tunnekuohun armoilla sen jälkeen, kun hänen rakasta Periään oli ammuttu virkatehtävissä." Anna Jansson: Haudankaivaja (Gummerus 2009) Alkuteos Först när givaren är död Suomentaja Arja Gothóni Äänikirjan kesto 12h 40min. Lukija Kaija Kärkinen Haudankaivaja  sijoittuu idylliselle Gotlannin saarelle. Roma-nimisessä kylässä asuu Frida Norrby, jota pidetään vanhuudenhöperönä. Öisin nainen kaivaa jotain pihamaallaan ja suree kuollutta miestään, josta on paljastunut jotain odottamatonta. Minä tulen pian luoksesi, ystävä hyvä, hän tapasi sanoa. Ja samalla hän pelkäsi sitä toista Helgeä, jonka hän oli vaistonnut tämän kuoleman jälkeen. Ihan niin kuin Hitchcokin elokuvassa, jossa oli n...

Kaksi sarjakuvateosta kirjallisuuden klassikoista

Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille (WSOY 2009) Alkutes 90 Classic Books for People in a Hurry 2008 Suomentanut Saara Pääkkönen 187 sivua Hugleikur Dagsson: Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan (Atena 2014) Suomentanut Ville Lähteenmäki 96 sivua Sekä Henrik Langen 90 kirjaklassikkoa kiireisille että Hugleikur Dagssonin Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan ammentavat maailmankirjallisuuden klassikoista. Lähestymistavat kuitenkin poikkeavat toisistaan: Lange tiivistää klassikkoteosten ytimen neljään sarjakuvaruutuun, kun taas Dagsson tekee klassikoista aivan omanlaisiaan, yhteen ruutuun tiivistyviä tulkintoja. Langen teoksen takakannessa mainostetaan, että kirjan avulla voi lukea klassikot yhdessä vilauksessa. Kirjan tosiaan lukee vilauksessa, ja ironinen ote takaa sen, että jotkut sarjakuvat naurattavat tai saavat ainakin hymyilemään. Spoilaaminen tuntui joissakin sarjakuvissa hieman ikävältä ratk...

Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho

" Mette oli koko aikuisuutensa ajan tutkinut filosofista kysymystä, miten maailmassa voi elää tekemättä itsemurhaa. Vastauksen hän sai alkoholisoituneelta isältään, jota kävi kerran viikossa hoivailemassa." Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho (WSOY 2009) Äänikirja, 5 CD-levyä. Kun tiesin, että edessä oli useiden tuntien automatka, päätin napata kirjastosta jonkin äänikirjan matkaseuraukseni. Nappasin kiireessä mukaan Helena Sinervon teoksen Tykistönkadun päiväperho  ilman mitään ennakkotietoja tai -odotuksia. Yllätys olikin melkoinen, kun aloin kuunnella Annu  Valosen lukemaa tarinaa. Heti alkuun mennään niin suoraan asiaan, että melkein jo alkoi punastuttaa. Onneksi olin autossa yksin, joten sain punastella aivan rauhassa. Tarinan päähenkilö on keski-ikäinen Mette, joka suhtautuu elämään varsin skeptisesti: hän on koko aikuisikänsä pohtinut, miten maailmassa voi elää päätymättä tekemään itsemurhaa. Hänen maailmankuvansa on niin kyyninen, että hän päättää tehdä...

Laura Lähteenmäki: Kaaso

"Hän on Raisan kaaso, Marikin kaaso ja Janitan kaaso. Kolminkertainen kaaso. Suorastaan ammattilainen. Morsiamilla ei ole mitään hätää ja huolta." Laura Lähteenmäki: Kaaso (WSOY 2009) 254 sivua Laura Lähteenmäen Kaaso -romaanin päähenkilö on kolmekymppinen Ilona, joka on palannut koti-Suomeen vietettyään talven Ranskassa. Kesästä on tulossa kiireinen, sillä hän on lupautunut kolmen kesämorsiamen kaasoksi. Samaan aikaan pitäisi tulla toimeen museotyön pienellä palkalla ja yrittää pedata itselle vakituista työpaikkaa. Voisi luulla, että kirja on kepeä ja täynnä iloista häähumua, mutta pohjavire on kuitenkin varsin melankolinen. Pian käy ilmi, että Ilona kokee jatkuvaa ulkopuolisuutta. Sitä hän on kokenut asuessaan Ranskassa, eikä paluu kotimaahan tuo tunteeseen muutosta. Marikki-siskon ja äidin seurassa hän jää ulkopuoliseksi, ja äiti arvostelee jatkuvasti hänen valintojaan. Viime kesänä hän asui äidin luona mäntykankaalla ja juoksi kerran äitiä vastaan huomaamatta t...

Luetuimmat lastenkirjamme

Metsän eläinten konsertti ja Virtasta ei väsytä kuuluvat perheemme suosikkikirjoihin. Blogien lastenkirjaviikon merkeissä päätin listata perheemme luetuimmat lastenkirjat viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Mitenkään paremmuusjärjestyksessä kirjat eivät ole, mutta tässä on Top 5 -listamme: Katti Hoflin ja Bo Rosander: Virtasta ei väsytä.  Suomentanut Teemu Saarinen.   WSOY 2004. Fiona Watt: Metsän eläinten konsertti , kuvitus Elisa Squillace ja musiikki Anthony Marks. Suomentanut Mika Siimes. Nemo 2012. Mari Kujanpää: Minä ja Muro . Kuvittanut Aino-Maija Metsola. Otava 2009. H. C. Andersen: Pieni merenneito ja muita satuja . Kuvittanut Svend Otto S. Suomentajat Maila Talvio, Eeva-Liisa Manner ja Minna Vuorinen. Kolibri 1997. Werner Holtzwarth ja Wolf Erlbruch: Pikkumyyrä joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä . Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Nemo 2005. Virtasta ei väsytä  oli isompien lasteni suosikki, kun he oli...

Haruki Murakami: 1Q84, osat 1 ja 2

"Jossain vaiheessa minulle tuttu maailma katosi tai väistyi ja sen tilalle tuli toinen maailma. Maailma ikään kuin vaihtoi raidetta. Mieleni on vielä vanhassa maailmassa, mutta maailma ympärilläni on alkanut jo muuttua toiseksi. Toistaiseksi tuo prosessi on aiheuttanut vain vähän muutoksia." Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi 2013) Japaninkielinen alkuteos 1Q84 ilmestyi 2009. Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff 783 sivua Haruki Murakamin romaania 1Q84  pidetään kirjailijansa pääteoksena ja sitä on kehuttu blogeissa paljon. Esimerkiksi Annami , Minna  ja  Tiina  ovat tästä ensimmäisen ja toisen osan yhteisniteestä pitäneet, ja 1Q84 voitti viime vuoden Blogistanian Globalia -palkinnon. Kirjastosta kirja tarttui mukaani sattumalta, ja hieman epäröiden siihen tartuin. Tuntui, että monen teemaltaan raskaan kirjan jälkeen olisin kaivannut vähän aikaa jotain hyvin kevyttä lukemista, ja kirjan koko arvelutti. Mutta kun kirjan avasin, lähti tari...