Kirjakaapin kummitus

Kirjailijan on aina oltava heikomman ja alistetun ihmisen puolella. Hän ei saa koskaan asettua vallanpitäjien, etuoikeutettujen tai riistäjien puolelle tai heidän palvelukseensa. Hän ei myöskään saa ihannoida sotaa tai väkivaltaa. Hänen pitää edustaa inhimillisiä perusarvoja, humanismia, heikkojen, syrjäytettyjen ja alistettujen asiaa. Mutta näin tehdessään hänen on lähdettävä itsestään, omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Se mitä hän sanoo saa autenttisuutensa ja voimansa hänen omasta persoonallisesta äänensävystään. Claes Andersson: Luova mieli – kirjoittamisen vimma ja vastus Kirjapaja 2003 (2. painos) kansi Petri Kovács 162 sivua Claes Anderssonin (1937–2019) kirjoittamista käsittelevä teos Luova mieli – kirjoittamisen vimma ja vastus  on kohonnut yhdeksi laajalti suositelluksi kirjoittamisoppaaksi, eikä ihme. Luova mieli  on syvästi inhimillinen ja humaani puheenvuoro, jossa kokenut kirjoittaja jakaa näkemyksiään ja ymmärrystään siitä, mitä kirjoittaminen on ja mite...

"Ymmärsin kaiken olevaisen, koko elämän merkityksen. – Mikä se on, sinä kysyt, aukaiset silmäsi mullan alla, Kristian.  – En osaa kertoa sitä sanoin, minä vastaan.   – Mutta voinko piirtää sen?" Rakel Liehu: Helene WSOY (2003) 512 sivua (pokkari) Äänikirjan kesto 14 t 22 min. Lukija Rakel Liehu. Rakel Liehu sukeltaa taiteilija Helene Schjerfbeckin elämään romaanissa, joka sai Runeberg-palkinnon vuonna 2004. Minäkerronta saa välillä unohtamaan, että äänessä ei olekaan taidemaalari itse, vaan Rakel Liehu, taiteilija itsekin, joka kokee saaneensa merkin, jonka mukaan hänen kuului kerrontatyöhön ryhtyä. Romaani saa kiinnostumaan kansainvälisestikin arvostetusta taiteilijasta, ja lukuisat taideteosten nimet innoittavat etsimään, millainen olikaan esimerkiksi Punaposkinen tyttö . Kiehtovasti Liehu rakentaa eteemme kuvan taiteilijasta, joka loukkaantui lapsena ja joutui pitkäksi aikaa vuodelepoon, nukutti pienen sisarensa pitkään uneen ja joutui huomaamaan sukupuolensa...

Kimmo Svinhufvud: Kokonaisvaltainen kirjoittaminen (Tammi 2007) 172 sivua Ville Hänninen ja Harri Römpötti: Hittiparaati - Suomalaisen sarjakuvan menestystarinoita (Like 2014) 175 sivua Leena Lumi muisti minua Tietokirjat vievät -haasteella, joka sai ensin säikähtämään: mitä ihmeen kirjoja minä tähän löydän? Kun kirjahyllyjäni hetken silmäilin, huomasin, että tarjontaa kyllä riittää. Jouduin lopulta valikoimaan, mitä otan haasteeseen mukaan. Alun perin Klassikkojen lumoissa -blogista liikkeelle lähtenyt haaste on ohjeistettu näin: - Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi. - Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne - Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lä...

"Huolimatta siitä että isä silloin tällöin kannustaa, poika ei ole koskaan tuntenut innoitusta lukea Gogolia tai ketään muutakaan venäläistä kirjailijaa. Hänelle ei ole koskaan kerrottu, miksi hän oikeastaan sai nimen Gogol, hän ei tiedä mitään onnettomuudesta jossa hänen isänsä oli vähällä kuolla." Jhumpa Lahiri: Kaima (Tammi 2005) Alkuteos The Namesake 2003 Suomentanut Kersti Juva Keltaisen kirjaston pokkari 70. 413 sivua Jhumpa Lahirin romaanin  Kaima  päähenkilö on intialaistaustainen amerikkalainen, Gogol. Pojan bengalilaiset vanhemmat ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin ennen pojan syntymää, ja pojalle lapsuus on amerikkalaisuutta ja intialaisuutta; koulunkäyntiä Bostonissa ja pitkiä matkoja Kalkuttaan tapaamaan sukulaisia. Kaiken kulttuurisen yhteensovittelun lisäksi Gogol on saanut nimensä venäläisen kirjailijan mukaan, mikä hämmentää häntä. Nimen antaminen pojalle on aikanaan ollut erityisen hankalaa, kun isoäiti, joka bengalilaisen perinteen mukaan ilmoittaa lap...

"Olimme lähdössä hevosvarkaisiin. Niin hän sanoi tullessaan karjamajalle jolla asuin isäni kanssa sinä kesänä. Olin viidentoista. Oli vuosi 1948 ja heinäkuun ensimmäisiä päiviä." Per Petterson: Hevosvarkaat (Otava 2009) Norjankielinen alkuteos Ut og Stæele hester  2003 Suomentanut Katriina Huttunen 182 sivua (Kansikuva Elisa Kirjalta) En suostu  oli ensi kosketukseni norjalaiskirjailija Per Pettersoniin. Pidin romaanista, joka sai minut kiinnostumaan kirjailijasta enemmänkin. Onneksi sai, sillä nyt, Hevosvarkaiden  myötä, olen suorastaan hurmaantunut. Miten vähäeleisen kaunista, eleettömän dramaattista ja hillityn vivahteikasta kerrontaa! Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on Trond, joka on päätynyt Norjan ja Ruotsin rajaseudulle kunnostamaan vanhaa mökkiä, jossa hän suunnittelee viettävänsä viimeiset vuotensa. Yllättäen hänen tielleen osuu hahmo menneisyydestä, ja tapaamisen myötä mies ajautuu muistelemaan 1940-luvun lopun kesää, joka oli kuin taustalla kuohu...

"Laiva upposi. Uppoamisen ääni oli kuin hirviömäinen metallinen röyhtäys. Esineet ponnahtivat  pintaan ja katosivat. Kaikki valitti: meri, tuuli, minun sydämeni. Olin pelastusveneessä ja näin vedessä jotakin." Yann Martel: Piin elämä (Tammi  2003) Englanninkielinen alkuteos Life of Pi  ilmestyi 2001 Suomentanut Helene Bützow 394 sivua Yann Martelin Piin elämä  sattui käsiini kirjaston palautushyllystä. Olin kuullut kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta, ja sillä perusteella kirja vaikutti kiinnostavalta. Yritän muutenkin lukea enemmän ulkomaista kaunokirjallisuutta, sillä poden vähän väliä tunnontuskia siitä, että keskityn kovin paljon kotimaiseen kirjallisuuteen. Piin elämän  alkupuolella mietin moneen kertaan, jaksanko sittenkään lukea kirjaa loppuun. Lukuisan ja   Katrin tavoin koin, että kirjan ensimmäiset 130 sivua olivat varsin puuduttavat. Eläinten käyttäytymisen ja uskontojen pohdinta tuntui enemmän paasaamiselta kuin tarkoituksenmukais...

"En kuulu tänne kaupunkiin, jossa tehtaan saastuttama vesi on tullut katujen väliin" Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (Savukeidas 2003) 61 sivua Jenni Haukion runokokoelma Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata jakautuu viiteen osaan sekä epilogiin. Ensimmäisessä osassa "Tule kun joelta nousee aamusavu" luonto on vahvasti läsnä, ja ihminen on osa luontoa. Myös Haukion kokoelmasta Sinä kuulet sen soiton  (2009) mieleeni jäivät vahvat luontoon liittyvät runokuvat, ja juuri luonnon kuvauksessa Haukio on mielestäni parhaimmillaan. Tämän kokoelman ensimmäisestä osasta löytyykin suosikkirunoni Kun isän kalastajapaatti on liikkeellä , jossa on pysäyttävää maiseman maalaamista: "avomeri näyttäytyy ensi kerran rikkonaisten luotojen takaa, vasemmalle jää tyrniä kasvava saunaranta ja silakkasavustamon katto erottuu katajien lomitse--" Runokokoelman toisesta osasta "Kylmää metallia siellä minne kuuluisi vihreää ja ma...