Kirjakaapin kummitus

Hiljan mökin ovella lappaa juhlivaa työväkeä aamusta iltaan. Käskystä kaikki, lapsetkin lyövät puukkonsa terä edellä kuistin raakalautaan ennen kuin on lupa astua kynnyksen yli. Sääntö on käynyt kaikille jo selväksi, kaikki ymmärtävät järjestelyn yhteiseksi parhaaksi. Teräase taskussa ei kenelläkään ole asiaa kynnystä pidemmälle. Susanna Åke: Eläjä Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Marja Myllylä kesto 13 tuntia Eletään 1950-lukua, ja oikeastaan kaikesta on pulaa. Takana ovat vaikeat ajat, mutta moni kantaa mukanaan näkymättömiä murheita. Niitä voi yrittää hukuttaa viinaan, jos sitä vain jostain saa. Viinakorteilla rajoitetaan alkoholin ostoa, eikä monikaan tunnu sitä saavan riittämiin. Hilja ryhtyy myymään pimeää viinaa heille, joille viinakortin juomat eivät riitä. Pitsien myyminen vaihtuu huomattavasti tuottoisampaan puuhaan, ja Kielon kanssa Hilja haalii pulloja kätköihinsä ja myy, kun asiakas tulee ovelle koputtelemaan. Helppoa rahaa, vaikka joskus käy mielessä, tuleeko t...

Joulun lähestyessä käy usein niin, että alkaa kaipailla luettavaksi ja nähtäväksi jotain pehmoista ja lämpöistä. Klikkailinkin äänikirjahyllyyn useamman jouluisen kertomuksen ihan vain sillä perusteella, että esittelyteksteissä luvataan ajankohtaan sopivaa tunnelmaa. En perehtynyt kirjojen saamiin arvosteluihin, vaikka olisi ehkä pitänyt. Tässä joka tapauksessa joulukvartettini vuosimallia 2025: Maria kävelee ympäri ruokasalia sytyttämässä kynttilöitä. Pöydät on katettu kahdelle eri seurueelle: polttariporukalle keskelle salia ja pariskunnalle ikkunan eteen. Vähän outo valinta polttareiksi, joulubuffet saaristossa, hän ajattelee. Toivotaan muiden vieraiden takia, etteivät ne metelöi liikaa. Hän kurkistaa ikkunasta ja näkee veneen perätuhdon, kun Dennis on menossa mantereelle. Vene nostattaa aaltoja, jotka kulkevat tasaisena jonona muuten peilityynessä vedessä. Lämpötila on laskenut huomattavasti, ja radiossa, joka on soinut koko päivän hänen valmistellessaan ruokia, luvattiin lumisadet...

Joki kohisee pimeän läpi ja ilmassa tuntuu kosteus. Se virtaa uutterasti, vaikka koko muu maailma on pysähtynyt. Hannes seisahtuu ja jään sen rinnalle. Tarkkailemme säilyykö hiljaisuus aloillaan. Rannan kymmenet pikkuruiset puohit piirtyvät esille mustuutta mustempina. Päreen läikähdyksiä ei erotu. Vielä edellisenä vuotena Oulun porvarit olivat täällä paossa. Nyt he ovat jatkaneet matkaansa Tornion kautta länteen Piitimeen, Luulajaan ja Uumajaan, ja kaikki tuntuu jähmettyneen paikoilleen. Aitat ja muutamien kalastajien ja jähtimiesten töllit murjottavat äänettöminä. Jenni Räinä: Vaino Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 7 t 10 min Pohjois-Pohjanmaalla vallitsee vuonna 1715 pelko. Valpuri lähtee pakoon venäläisiä, joiden edellä kulkee tieto miesten väkivaltaisuudesta ja tuhovoimasta. Miesten joukossa on eräs, jonka Valpuri tuntee varsin hyvin ja joka tuntee seudun paremmin kuin toverina. Kustaa on nimismiehen poika mutta hän haluaa sulkea silmänsä menneel...

”On irvokasta, että elämä asettaa hänet tällaiseen tilanteeseen, hän on aina pitänyt valkoista laivaa turhan toivon symbolina, on kirjoittanut siitä novellinkin, niin hyvän että se on antanut lohtua elämässä pettyneille; New Yorkissa naiset jonottivat hänen nimikirjoitustaan käännöskokoelman kanteen. Novelli kertaa vanhaa legendaa hurmossaarnaajasta ja työorjista Lasnamäen rantaniityllä Tallinnassa odottamassa laivaa, jonka ovat näkevinään ulapalla auringon häikäisyssä, se veisi heidät Krimille, siellä ei riistettäisi, siellä riittäisi kaikille leipää ja maitoa, hunajaakin. Hän on matkalla Ruotsiin, maahan, joka on luvannut ottaa kaikki pakenevat vastaan, on luvannut antaa ruokaa, suojaa ja turvaa, mutta viime aikoina sieltäkin on kantautunut puheita, ettei vieraita voida enää vastaanottaa, että älkää tulko tänne.” Suvi Ratinen: Pakolainen Otava 2025 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 8 t 11 min Aino Kallaksen Sudenmorsian  oli taannoin vaikuttava klassikkoluk...

Olin palannut sisään sairaalaan ja tarkkailin odotusaulan potilaiden vointia. Jos joku vaikutti todella huonovointiselta, mittasin sykkeen ja tunnustelin kuumetta. Aulassa vellovista keskustelun pätkistä sain koottua jonkinlaisen kokonaiskäsityksen siitä, mitä lähistöllä oli tapahtunut. Kinnilän kylässä punikit olivat olleet jumissa pitkiä aikoja eivätkä tienneet ulkomaailmasta yhtään mitään. Joku rohkea postipoika oli halunnut auttaa ja oli käynyt hakemassa ja viemässä sanomalehtiä ylittäen taistelurintaman mennen tullen, eikä kukaan ollut ampunut häntä. Ei kukaan. Se tarina ilahdutti sairaalani vastaanottoaulassa, potilaat taputtivat ja naureskelivat. Kyllä tämä vielä tästä , he sanoivat ja nyökyttelivät. Ei tämä olekaan niin paha. Petra Rautiainen: Puuntappajat Otava 2025 kansi Tuomo Parikka 217 sivua Kevättalvi 1918 on kaoottinen. Nuori Suomi elää keskellä sekasortoa, kahtiajakautuneisuuden aikaa, ja eräässä saaressa keskellä Saimaata sijaitseva sairaala on otettu Punaisen Ristin k...

Ajatuksissani palaan noihin öihin, yritän kirjoittaa siitä, miltä tuntuu nukkua samalla vuodesohvalla kuolevan äidin kanssa, mutta ajatukseni juuttuvat asuntoon, hänen tuoksunsa ja televisioon. Luulen, että ajatusten sotkeutuminen johtuu siitä, ettei ahtaassa pienessä tilassa ole mahdollista erottaa kirjaimia. Sitä voi kuvailla raskaaksi mykkyyden tunteeksi, se oli nimenomaan mykkyyttä. Asetuin makuulleni seinän viereen ja jännitin koko vartaloni niin, etten edes hipaisisi nukkuvaa äitiä turhaan. Asetuin makuulleni ja jähmetyin horrokseen. Helmikuiset yöt ovat niin sameita. En ole koskaan pitänyt helmikuusta, jonka taivas kietoutuu sameaan, haaleaan harsoon. Oksana Vasjakina: Haava Otava 2023 alkuteos Рана 2021 suomentanut Riku Toivola kannen kuva Rijksmuseum, Amsterdam ("Kurjenmiekka", tuntematon 1817) 261 sivua Runoilija Oksana Vasjakinan esikoisromaani Haava  keskittyy kuolemaan. Kertojan äiti kuolee ja on kuollut, ja tytär matkustaa tuhkauurnan kanssa Siperiaan haudatakse...

Iltaisin leirintäalueella tuli eristäytynyt ja maailmasta irrallinen olo. Rajanpinnassa nettiyhteys oli välillä huono, välillä olematon. Minkä tahansa sivun lataaminen kesti niin kauan, että käytin puhelinta oikeastaan vain kellona. En seurannut uutisia, en tiennyt mitä maailmassa tapahtui. Se oli oikeastaan rauhoittavaa. Kun yhteys toisinaan palasi, puhelimeen tippui viestejä. Luin niitä huolimattomasti, aivan kuin minulla olisi ollut kiire. Välillä lähetin viestin jonnekin jollekin tai sain viestejä, joissa kysyttiin mitä minulle kuului. Ystävällisiä viestejä, joissa ei ollut mitään erityistä sisältöä, vain elonmerkki tai ajatus yhteydestä. Elli Salo: Keräilijät Otava 2025 kannen maalaus Pipsu Isola  kannen taitto Piia Aho 206 sivua Heini asettuu rajaseudulle tutkimaan sotien aikaista jäämistöä. Kainuulaisella leirintäalueella Heini tutustuu petokuvaaja Aniin, kirjastonhoitaja Ljudmilaan ja koiraan, joka kantaa nimeä Ystävä. Tarkoitus on löytää sotien aikaisia hautoja, ja Heini h...

Kalla näki kuusten röpelöisten oksien takaa, kuinka Hukkalinnan valot kutsuivat häntä luokseen. Viimeinkin kotona. Hänen jalkansa tuntuivat raskailta, nälkä kurni vatsassa. Kotimatkan aikana Kallaa oli alkanut harmittaa, ettei hän ollut mökissä sanonut mitään, vaan oli juonut teensä omissa ajatuksissaan ja pötkinyt tiehensä. Häntä lohdutti ajatus, että oli jo myöhä ja kun hän huomenna näkisi kontiopojan, he voisivat jutella kaikessa rauhassa. Kimmo Ohtonen: Soturin tie Otava 2018 335 sivua Kun etsiskelin kirjaa, jota voisin lukea yhdessä kuopuksen kanssa, osui kirjastossa vastaan luontotoimittaja Kimmo Ohtosen nuortenromaani Ikimaa – Soturin tie , joka avaa Ikimetsä -fantasiatrilogian. Romaani sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, joka ei vaikuta erityisen viehättävältä. Luonto ei kukoista ja yleisilme on kohtuullisen ankea. Teini-ikäinen Oliver asuu Kuusilaaksossa, missä hänen isänsä toimii plantaasinvartijana. Äiti on erikoisen ihmisen maineessa, ja kun hän katoaa, Oliver jää etsint...

Nuorena mikään tehtävä ei tuntunut liian suurelta, me rakastimme omia voimiamme. Maalasin suurta ja voitokasta mutta nyt haluan pienempää, eikä Rijnvliet ole siihen tyytyväinen. Hän on ylisuurten ideoiden mestari, kunhan muut vain toteuttavat ne, hän löytää kyllä sopivat tekijät. Siksi ihmettelen, miten hän on tullut kiinnittäneeksi huomionsa niinkin pieneen olentoon kuin Jacob. Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta Otava 2025 kansi Päivi Puustinen äänikirjan lukija Anssi Niemi kesto 3 t 5 min 1600-luku ja Hollanti. Ikääntynyt taiteilija työstää salaperäistä maalausta ja ottaa oppipojan, joka on kovin lahjakas. Oman elämän ja uran illassa taiteilija saa odottamatonta iloa siitä, kun saa seurata nuoren lupauksen Jacobin työtä. Sitten kaupungissa syttyy tulipalo, joka vaikuttaa kaikkiin. Sielunpiirtäjän ilta  on kaunis romaani taiteesta, taiteen tekemisestä ja elämänkulusta. Se kuvaa levollisesti ja ymmärtäen ihmistä, joka tietää, että on aika astua sivuun ja tehdä tilaa muille. Sivuun...

Kuljettuaan lyhyen matkaa metsän tiheämmässä osassa hän lähestyy suota ja kuulee taas helinän. Hän katsahtaa edessään olevan maiseman ylitse ja sitten hän näkee sen. Kaunis vaadin, jolla on kello kaulassa. Se kääntyy katsomaan häntä ja juoksee sitten pois. Sen perässä tulee vielä kymmenisen poroa. Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo Otava 2025 alkuteos Hjortonmyren  2024 suomentanut Kristiina Vaara kansi Jenni Saari äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 12 t 17 min 1930-luvun lopulla Siv saa tehtäväkseen ryhtyä metsätyömiesten kokiksi. Talven ajan hänen työnään on valmistaa ruokaa miehille, jotka ahkeroivat päivät metsissä. 17-vuotias Siv yöpyy miesten kanssa savottakämpässä ja varmistaa, että raatajat saavat syödäkseen. Alku on nuorelle naiselle haastava, sillä eihän hän tiedä kämpän käytänteitä eikä osaa valmistaa kaikkia ruokia, joita miehet toivovat saavansa. Mutta hän oppii ja löytää paikkansa metsästä. Siellä hän myös tapaa saamelaisen Nilan, joka on jotain aivan erityistä, Kohtaamisest...

Autossa matkalla kotiin lapset nukahtivat takapenkille. Olin palaamassa asiantuntijatyöhöni muutaman viikon päästä. Sanoin E:lle että haluaisin työn jolle ei tarvitsisi omistautua niin paljon, ja lisäksi haluaisin käydä teknoklubeilla vaikka en ehkä pystyisikään hankkiutumaan tänne parin viikon päästä uudelleen juhliakseni yötä sivurakennukseen rakennetulla berliiniläistyylisellä klubilla. Yritin selittää itsellenikin vähän epämääräistä toivetta, en halunnut yksittäistä isoa iltaa vaan nimenomaan rutiinin, ja hän sanoi, mä voin lähtee mut mä oon ehkä liian estynyt pystyäkseni tanssimaan. Lamaannuin ja mietin miten paljon helpompaa on saada ihmiset suostuteltua paikkoihin, joihin he eivät halua tulla, kuin saada heidät tanssimaan. Sanoin E:lle, pitäisikö sun kokeilla jotain, vaikka ekstaasia, ja vilkaisin sen jälkeen automaattisesti takapenkille. Lapset jatkoivat uniaan. E naurahti emmekä vähään aikaan puhuneet mitään, mutta hetken horisontissani oli hyvin paljon asioita, jotka eivät li...

Kaikki oli lahjaksi annettu, kun kotoa läksi, eikä pennin pyörylää ole tarvinnut maksaa, meillä oli yllin kyllin joka lajia ja ilmaiset lääkärit ja sairaanhoitajat. Kyllä oli niin suurenmoinen matka, että ei sitä voi kaikkia kertoa ja kyllä me yksi ihminen maksamme Hitlerille monia kymmeniä tuhansia Suomen markoissa. Eikä kukaan meistä ole katunut, että lähdimme. Hyvästi ja voikaa oikein hyvin ja Jumala kanssanne olkoon. Sitä toivoo Äiti. Johanna Vuoksenmaa: Suurenmoinen matka Otava 2025  kansi Elina Warsta 416 sivua Suurenmoinen matka  vie monenlaisille matkoille. Ensinnäkin on nykyajassa Ilona, nuoren aikuisen yksinhuoltajaäiti, joka lentää työssään lentoemäntänä ympäri maailmaa.Toiseksi on 1940-luvulla ikäihminen Alma, joka saa kutsun matkalle Saksaan. Siellä on määrä ihastella kaikkea saksalaisen yhteiskunnan hienoutta, jonka eteen on moni suomalainen uhrinsa antanut. Niin Almakin, onhan hän menettänyt yhden poikansa rintamalla Ukrainassa. Ilonalle on järkytys, kun hänelle...

Mutta sitä minä en osaa, / säästellä, tunnetta on liikaa. / Liikaa, sitä minä olen: / kunnianhimo ajaa minua liikaa, / elämäni läpi kulkeneille miehille olen ollut aivan liikaa. / Siksi toisekseen olen aina liian vähän: / kunnianhimoa on maailmanmaineeseen liian vähän, / elämäni tärkeimmille ihmisille / olen ollut läsnä aivan liian vähän. / Liikaa, liian vähän. / Siinä välissäkin olisi varmasti elämää, / mutta minua siellä ei ole. Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän – Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita Otava 2023 kannen suunnittelu Piia Aho 204 sivua Keskustelimme lukupiirissä oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita kokoavasta teoksesta Joskus liikaa, aina liian vähän , jonka tekemisessä on laulajan itsensä lisäksi ollut kirjailija Petri Tamminen. Yhteistyön lopputuloksena on syntynyt upean omaääninen ja vaikuttava teos, josta riitti paljon puhuttavaa. En ole seurannut oopperaa (vaikka Savonlinnan oopperajuhlat haluaisin joskus kokea...

MISTÄ KAIKKI ALKOI? Ei lääninetsivä Iivosen bussimatkasta, jos minulta kysytään. Jotakin alkaa ihanassa kesäillassa, jossa kaksi juuri ripille päässyttä neitoa pysähtyy sillalle katsomaan kuvaansa vedessä. Kulkee käsikynkkää kohti nuorisotaloa ottamaan ensimmäisiä tanssi­askeliaan. Vilja-tyttö ja Liina-tyttö täynnä nuoruutta ja ­elämää.   Markus Nummi: Käräjät Otava 2024 kansi Tuomo Parikka äänikirjan lukijat Eeva Soivio ja Kristo Salminen kesto 17 t 57 min Markus Nummen Käräjät  on niitä teoksia, joihin en olisi tullut tarttuneeksi ilman kirjasomea. Muun muassa Kirsin  ja Amman tekstit vakuuttivat minut siitä, että mittavaan romaaniin (painettuna kirjana lähes 600-sivuiseen) kannattaa tarttua. Ja nyt, kun olen romaanin maailmasta vähitellen palaillut todellisuuteen, totean, että todellakin kannatti! Teoksessa eletään 1930-luvulla ja sen jälkeen Pohjanmaalla. Pikkupaikkakuntaa ravistelee rikosepäily: nuori poliisimies Juho Iivonen saapuu kylään tutkimaan sikiönlähdetyksi...

Äänikirjakoosteessa on tällä kertaa erilaisia henkilöitä jonkinlaisessa elämänsä taitekohdassa tai eräänlaisella tilinpäätöshetkellä. Kun yksi tietää olevansa maallisen taipaleensa ehtoopuolella, on toiselle avautumassa tervehtymisen myötä uudenlainen näkymä edessä odottaviin vuosiin. Yksi taas joutuu yllättäen keskelle parisuhdekriisiä, kun toinen on ehtinyt hautoa eropäätöstä jo jonkin aikaa. Jouduin lopulta lähtemään tälle matkalle yksin. Se saattoi hyvinkin johtua siitä, etten kyennyt pyytämään Äpärältä anteeksi. Tai ehkä hän vain oli päättänyt olla leppymättä, mistä sen tietää. Joillekin kiistan ja nykyhetken väliin mahtuvilla vuosilla kun ei näköjään ole mitään merkitystä. Kymmenen, kolmekymmentä, neljäkymmentäviisi vuotta... enpä minä tästä lähtien enää anelekaan. En anteeksiantoa enkä matkakumppaniksi. Pirjo Hassinen: Päiväretki varjojen maahan Otava 2024 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi kesto 6 t 58 min Pirjo Hassisen Päiväretki varjojen maahan  kuvaa lähe...

– Äiti ja iskä, arvatkaa mitä. Tiedän miksi Elmeri on niin hankala. Seurasin häntä viime yönä vauvojen salaiseen tapaamiseen. Siellä koko juttu palasi mieleeni. Kaikki johtuu salaliitosta, vauvojen salaliitosta. Kaikki vauvat opetetaan hankaliksi ennen syntymää. Se tapahtuu sellaisessa isossa koulussa. Minäkin kävin sitä joskus. Kai & Ken Vainiomäki: Vauvakoulu – Vauvojen suuri salaliitto Otava 2024 38 sivua On aika käydä yöpuulle, mutta pienellä Emilialla on vanhemmilleen kerrottavaa. Äitiä ja isää väsyttää jo, ja Emilian pikkuveli Elmeri on sikeässä unessa. Vai onko sittenkään? Esittääkö vauva vain? Juuri siitä Emilia haluaa puhua. Hän on nimittäin saanut selville, miksi Elmeri aiheuttaa vanhemmilleen niin paljon vaivaa. Emilia tietää, miksi Elmeri kakkaa kaikki vaatteensa likaisiksi toppapukua myöten juuri sillä hetkellä, kun minkäänlaista viivästystä ei kaivattaisi. Hän tietää myös, miten Elmeri osaa havahtua hereille heti, jos vanhemmat yrittävät poistua huoneesta. Takana on v...

Nuoruus ja kesä kuuluvat jotenkin luontaisesti yhteen Niinpä kesäisiin kuunteluhetkiin valikoitui nuortenkirjakvartetti, jota ei voi laadun puutteesta moittia. Hienoissa teoksissa nuoruus on monella tapaa läsnä kuohuineen mutta ei irrallaan ympäröivästä maailmasta. He ovat harjoitelleet numeroaan salassa monta kuukautta, mutta eivät ole koskaan esittäneet sitä yleisön edessä. Se ei oikein sovi sirkukseen, missä he tekevät akrobaattisia liike­sarjojaan aina hevosen selässä. Numeron on tarkoitus olla kuin yhtä jatkuvaa, loputtoman hidasta ja hallittua liikettä. Se vaatii tasapainoa ja valtavasti voimaa heiltä molemmilta. Kun ei voi ottaa vauhtia tai ”repäistä” itseään liikkeelle, on kamppailtava painovoiman koko mahtia vastaan – ja voitettava se. Johan Ehn: Hevospojat Otava 2024 alkuteos Hästpojkarna kansi Pär Åhlander suomentanut Sirje Niitepõld äänikirjan lukija Miiko Toiviainen kesto 10 t 10 min Johan Ehnin Hevospojat tuli vastaan kirjasomessa siinä määrin ylistävin kommentein höystet...