Mietin sitä, miten vuosikaudet olin omasta mielestäni aivan liian nuori äidiksi ja kaikilla tavoilla muutenkin sekaisin. Miten olisin muka voinut hoitaa lasta? Oli aikoja, jolloin en halunnut vaarantaa työrauhaani, ja oli toisia, jolloin taas pelkäsin, että minusta tulisi sellainen rupsahtanut kotiäiti, joka työntäisi kitiseviä lastenvaunuja eikä käyttäisi enää ripsiväriä. Kuka mieskään sellaisesta välittäisi? Ajattelin myös, etten haluaisi siirtää eteenpäin suvussani kulkevaa rikkinäisyyttä, puhumattomuutta ja kovuutta. Vain harvoin jos koskaan kyseenalaistin näitä mietteitäni, saatikka että olisin ymmärtänyt ajan rattaiden pyörivän piittaamatta siitä, mitä minä päässäni haudoin. Elin kuplassani, kunnes huomasin, että aika oli ajanut ohitseni ja saattoi olla jo liian myöhäistä. Saara Turunen: Hyeenan päivät Tammi 2024 kansi Sanna Mander 281 sivua Saara Turunen tarkastelee romaanissaan Hyeenan päivät lapsettomuutta, lapsen saamisen ristiriitaisuutta ja lapsettomuushoitoja mutta my...