Kirjakaapin kummitus

When he looked back out, the sky was blank and blue. He took a sip of the bitter coffee and stared again at the file he hadn’t saved. It wasn’t easy to see it now, in the glare of the sunlight, so he changed the font to bold and tilted the screen. For a while he tried again to focus on what was there, but in the end he decided to settle down to the raft of letters which would all be identical, except for the name.  Claire Keegan: So Late in the Day – stories of women and men Grove Press 2023 119 sivua Olen ihastunut suuresti irlantilaiskirjailija Claire Keeganin taidokkaaseen ja eleettömän vaikuttavaan kerrontaan. Marraskuussa suomeksi ilmestyvä So Late in the Day  valikoituikin lukulistalleni nimenomaan kirjailijan vuoksi. Halusin lukea Keeganilta jotain alkuperäiskielellä, ja lukiessani vaikutuin niin Keeganin kuin myös hänen teoksiaan suomentaneen Kristiina Rikmanin taidoista: tuntuu, että aiemmin suomeksi lukemistani teoksista on tunnistettavissa kirjailijan tyyli yhtä lai...

Ajatuksissani palaan noihin öihin, yritän kirjoittaa siitä, miltä tuntuu nukkua samalla vuodesohvalla kuolevan äidin kanssa, mutta ajatukseni juuttuvat asuntoon, hänen tuoksunsa ja televisioon. Luulen, että ajatusten sotkeutuminen johtuu siitä, ettei ahtaassa pienessä tilassa ole mahdollista erottaa kirjaimia. Sitä voi kuvailla raskaaksi mykkyyden tunteeksi, se oli nimenomaan mykkyyttä. Asetuin makuulleni seinän viereen ja jännitin koko vartaloni niin, etten edes hipaisisi nukkuvaa äitiä turhaan. Asetuin makuulleni ja jähmetyin horrokseen. Helmikuiset yöt ovat niin sameita. En ole koskaan pitänyt helmikuusta, jonka taivas kietoutuu sameaan, haaleaan harsoon. Oksana Vasjakina: Haava Otava 2023 alkuteos Рана 2021 suomentanut Riku Toivola kannen kuva Rijksmuseum, Amsterdam ("Kurjenmiekka", tuntematon 1817) 261 sivua Runoilija Oksana Vasjakinan esikoisromaani Haava  keskittyy kuolemaan. Kertojan äiti kuolee ja on kuollut, ja tytär matkustaa tuhkauurnan kanssa Siperiaan haudatakse...

Britta on melkein torkahtanut virkatun peittonsa alle, mutta on niin mukavaa istua ajattelemassa, kuinka hyvin kaikki on sujunut ja miten hauskaa on tulossa. Mikään ei voi estää häntä kokemasta viimeistä kesää Lindössä. Ei edes jalka, jota juuri nyt juilii kiukkuisesti, siksi varmaan, että hän on ollut viime päivinä niin paljon menossa. Hän kohottautuu varovasti ja vispaa jalkaa saadakseen veren kiertämään. On toden totta hyvä, että matka lykkäytyi huomiseen, tänään olisi ollut vaikea matkustaa, kun jo kenkien pukeminen olisi ollut ponnistus huolimatta siitä, että hän on ostanut uudet ja pehmeät kävelykengät, joihin jalat voi vain sujauttaa sisään. Eleonore Holmgren: Viimeinen kesä Minerva 2023 alkuteos Sista sommaren  2021 suomentanut Katariina Kallio kansi Jatta Hirvisaari äänikirjan lukija Maria Kuusiluoma kesto 13 t 25 min Britta on 86-vuotias. Hän haaveilee vielä yhdestä kesästä rakkaassa talossaan Tukholman saaristossa, mutta kukaan ei varsinaisesti kannusta häntä lähtemään k...

Mutta nyt en halunnut surra sitä, sillä Tomas oli vierelläni ja Aberranian suurin suo oli ehjä ja kaunis, ja sillä hetkellä tunsin, miten katseeni myötä jokin minun sisältäni virtasi maisemaan ja jokin maisemasta virtasi minuun. / Se oli ihmeellinen tunne, aivan kuin yhtä aikaa olisin irronnut itsestäni mutta kiinnittynyt maisemaan, kuin koko ympärillämme oleva loputtoman monimuotoinen aapa olisi hyväksynyt minut osasekseen, kuin olisimme jotenkin merkillisesti puhuneet yhteistä kieltä, puhutelleet toisiamme ja iloinneet toistemme olemassaolosta. Aura Koivisto: Harhamat Into 2023 kansi Elina Warsta äänikirjan lukija Rosanna Kemppi kesto 8 t 25 min Minäkertoja on uupunut. Hän on väsynyt jatkuviin tehokkuusvaatimuksiin ja työn alati kasvaviin odotuksiin. Hän pakenee nykymaailman vaateita Aberraniaan, paikkaan jota kukaan ei oikein edes muista. Aberrania on paikka, jossa voi vihdoin olla rauhassa. Ajatus palaamisesta työelämään kauhistuttaa kertojaa, mutta uudessa maailmankolkassa hän voi...

Mutta sitä minä en osaa, / säästellä, tunnetta on liikaa. / Liikaa, sitä minä olen: / kunnianhimo ajaa minua liikaa, / elämäni läpi kulkeneille miehille olen ollut aivan liikaa. / Siksi toisekseen olen aina liian vähän: / kunnianhimoa on maailmanmaineeseen liian vähän, / elämäni tärkeimmille ihmisille / olen ollut läsnä aivan liian vähän. / Liikaa, liian vähän. / Siinä välissäkin olisi varmasti elämää, / mutta minua siellä ei ole. Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän – Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita Otava 2023 kannen suunnittelu Piia Aho 204 sivua Keskustelimme lukupiirissä oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita kokoavasta teoksesta Joskus liikaa, aina liian vähän , jonka tekemisessä on laulajan itsensä lisäksi ollut kirjailija Petri Tamminen. Yhteistyön lopputuloksena on syntynyt upean omaääninen ja vaikuttava teos, josta riitti paljon puhuttavaa. En ole seurannut oopperaa (vaikka Savonlinnan oopperajuhlat haluaisin joskus kokea...

Annika Wellingin ihastuttava lastenkirjakaksikko kertoo Biegga-nimisestä huskysta, joka saa suuria tehtäviä hoitaakseen. Avukseen nuori koira saa erilaisia metsäneläjiä, kuten puheliaan kuukkelin Säteen ja taikahuilua soittavan Leidi Pohjoisen. Kaikki hahmot eivät ole järjellä selitettävissä, vaan mukana on erilaisia taruolentoja, ja Biegga-kirjat tarjoavatkin mukavia satumaisia lukutuokioita niin lapsille kuin aikuisille. Biegga päätti etsiä Säteen kuvaileman nuoren ketun, joten kuukkeli selässään hän jatkoi matkaansa metsän halki. Aamun valjetessa, Kaamos-Ukon raottaessa pimeän peitteen kulmaa, hanki heidän ympärillään muuttui hetkessä kimmeltäväksi timanttimereksi. Lopulta metsän raja häämötti näköpiirissä. Tunturin paljaat lumiposket kurkistelivat ylväinä puunrunkojen takaa. Annika Welling: Biegga Tuliketun jäljillä Sininen Jättiläinen 2023 kuvitus  Aino Kännö 74 sivua Ensimmäisessä Biegga-kirjassa husky saa tehtäväkseen selvittää, miten revontulet syntyvät. Tarina kertoo, että...

Äänikirjakoosteessa on tällä kertaa erilaisia henkilöitä jonkinlaisessa elämänsä taitekohdassa tai eräänlaisella tilinpäätöshetkellä. Kun yksi tietää olevansa maallisen taipaleensa ehtoopuolella, on toiselle avautumassa tervehtymisen myötä uudenlainen näkymä edessä odottaviin vuosiin. Yksi taas joutuu yllättäen keskelle parisuhdekriisiä, kun toinen on ehtinyt hautoa eropäätöstä jo jonkin aikaa. Jouduin lopulta lähtemään tälle matkalle yksin. Se saattoi hyvinkin johtua siitä, etten kyennyt pyytämään Äpärältä anteeksi. Tai ehkä hän vain oli päättänyt olla leppymättä, mistä sen tietää. Joillekin kiistan ja nykyhetken väliin mahtuvilla vuosilla kun ei näköjään ole mitään merkitystä. Kymmenen, kolmekymmentä, neljäkymmentäviisi vuotta... enpä minä tästä lähtien enää anelekaan. En anteeksiantoa enkä matkakumppaniksi. Pirjo Hassinen: Päiväretki varjojen maahan Otava 2024 kansi Piia Aho äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi kesto 6 t 58 min Pirjo Hassisen Päiväretki varjojen maahan  kuvaa lähe...

Että näkisin yhdellä / katseella kaiken tämän: / miten asettuvat vedet ja tunturit eri valoihin, / pojan kasvaessa, tunturioksien haaroessa / moneen suuntaan, – – Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan Teos 2023 kansi Jenni Saari / Sory Jenny Visuals 94 sivua Harvakseltaan – liian harvoin – tulee tartuttua runoihin. Nyt kirjastosta käsiini löytyi Tomi Kontion runokokoelma Tunturin luokse, rakkaan , ja löytö teki minut päivien ajan tyytyväiseksi. Kokoelma muistutti siitä, miksi runoja olisi hyvä aika ajoin lukea: ne voivat pieninäkin annoksina elähdyttää, herättää tunteita ja saada irtautumaan hetkeksi arjen keskeltä. Kaikkea edellä mainittua Tunturin luokse, rakkaan  nimittäin teki. Runoihin uppoutuminen sai minut virkistymään ja muistamaan, miten kaunis voi maailma olla ja miten kauniisti ympärillä olevaa voi sanoin kuvata. Monessa kohtaa huomasin liikuttuvani samalla, kun tuntui kuin olisinkin ollut keskellä tunturimaisemaa arkisen sohvannurkan sijaan. Tunturissa kurjenkanervat / ...

Hulda ja Jaakko pudistelivat huvittuneena päätään – Peter näki rahaa minne ikinä katsoi. Mutta nyt heillä oli muuta ajateltavaa. Huldan ja Peterin talo oli yksi sadoista, jotka piti rakentaa uudestaan. Heidän isänsä oli tilannut hirsiä Liedosta ja koska hän oli tärkeä herra ja hänellä oli varaa maksaa, ne myös tulivat nopeasti. Monet rakentajat eivät olleet yhtä onnekkaita: ei missään ollut valmiina hirsiä niin monen talon rakentamiseen. Roope Lipasti: Rauniokaupungin lapset WSOY 2023 kansi Sami Saramäki 138 sivua Eletään Turun palon jälkeistä aikaa. Kaikkialla leijuu savun tuoksu ja kadut ovat täynnä tuhkaa. Edessä on kylmä talvi, joka tuntuu jo ajatuksenakin tavallista kylmemmältä, ovathan monet menettäneet kotinsa eikä ruokaakaan ole säilössä liiemmälti. Ennen talven tuloa Jaakolla, Huldalla ja Peterillä on kuitenkin tehtävää. Tiedetään, että pahamaineinen Kierosilmä-Kalle käytti tulipalon aiheuttaman kaaoksen hyödykseen ja anasti turkulaisilta paljon arvoesineitä. Ryöväri vain ei o...

Ehkä paikka pelinkehittäjänä ei sittenkään ollut vielä menetetty. Ensimmäinen tehtävä oli oikeastaan aika helppo. Pelata peliä ja miettiä parannusehdotuksia. Pelaamisen Zeta osasi vaikka unissaan. Hän voisi näyttää Adalle ja Eveliinalle, että hänestä oli hyötyä. Heli Koskinen: Zeta – Paras peli voittakoon! Kustannus-Mäkelä 2023 kuvitus Mari Luoma 135 sivua Zeta – Paras peli voittakoon! on jatkoa sarjalle, jonka avausosa Zeta – Uskallatko pelata? ilmestyi pari vuotta sitten. Kakkososa jatkaa avausosan tarinaa mutta toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena. Aloitusosassahan Zeta oli Pedossa eli peliriippuvaisten toipumiskeskuksessa. Siellä hän paljasti ystävineen kavalan taustajuonen, johon kietoutui peliyhtiö DIO Games. Samainen peliyhtiö on mukana myös tässä kertomuksessa, jonka ytimessä on mahdollisuus päästä kehittämään kokonaan uutta peliä Levelin leivissä. Itse asiassa Zeta on alkuun siinä käsityksessä, että pelinkehittäjän paikka on jo hänen. Sittemmin selviää, että Zeta joutuu kav...

Nuoruus ja kesä kuuluvat jotenkin luontaisesti yhteen Niinpä kesäisiin kuunteluhetkiin valikoitui nuortenkirjakvartetti, jota ei voi laadun puutteesta moittia. Hienoissa teoksissa nuoruus on monella tapaa läsnä kuohuineen mutta ei irrallaan ympäröivästä maailmasta. He ovat harjoitelleet numeroaan salassa monta kuukautta, mutta eivät ole koskaan esittäneet sitä yleisön edessä. Se ei oikein sovi sirkukseen, missä he tekevät akrobaattisia liike­sarjojaan aina hevosen selässä. Numeron on tarkoitus olla kuin yhtä jatkuvaa, loputtoman hidasta ja hallittua liikettä. Se vaatii tasapainoa ja valtavasti voimaa heiltä molemmilta. Kun ei voi ottaa vauhtia tai ”repäistä” itseään liikkeelle, on kamppailtava painovoiman koko mahtia vastaan – ja voitettava se. Johan Ehn: Hevospojat Otava 2024 alkuteos Hästpojkarna kansi Pär Åhlander suomentanut Sirje Niitepõld äänikirjan lukija Miiko Toiviainen kesto 10 t 10 min Johan Ehnin Hevospojat tuli vastaan kirjasomessa siinä määrin ylistävin kommentein höystet...

Käyn istumaan pojan kanssa rinkkojemme päälle. Taustalla siintää Čuomasvárri. Riekko ilmestyy jostain kumpareen takaa eteemme. Se on aivan hiljaa. Nostaa hieman kaulaansa. Se tietää, että me emme ole sille kuolemaksi. Me emme tahdo pahaa. Riekko on. Me olemme. Samaa perhettä. On hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi kotona, kuin kaikki elävä ja eloton olisi tuttua, jotain johon ei ole omistussuhdetta vaan osallistumissuhde, kuin olisi pala maailmaa, hippunen universumia. Tomi Kontio: Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä Avain 2023 kansi Timo Numminen  kuvat Tomi Kontio ja Aamos Kontio 336 sivua Kuuntelin keväällä Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsun , ja ihastuin teokseen niin, että hankin sen omaksi painettuna kirjana. Oli itsestään selvää, että hankin luettavaksi myös kirjailijan samalla linjalla jatkavan teoksen Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä.   Samalla linjalla tässä tosiaan jatketaan, mutta uusin ajatuksin. Tällä ker...

Emilian vasemmalla puolella oleva ovi vei kaupan tiskin taakse. Hän työnsi sen auki ja astui kauppaan. Varhainen valo valui tunnustelevasti sisään ikkunasta. Emilia värähti, kun ilma liikahti huoneessa. Hänet valtasi odotus: sama, tuttu tunne menneisyyteen tai aivan toiseen paikkaan astumisesta niin kuin aina, kun hän astui Nightingale Booksiin. Hän pääsisi minne vain tahtoisi, mihin aikaan tahansa. Tosin tällä kertaa se ei onnistunut. Hän luopuisi mistä tahansa päästäkseen takaisin sinne, missä kaikki oli vielä hyvin. Veronica Henry: Kuinka rakastua kirjakaupassa Bazar 2023 alkuteos How to Find Love in a Bookshop  2016 suomentanut Kaisa Ranta kansi Sanna Sporrong 366 sivua Etsin kesäloman alkuun matkalukemiseksi riittävän kepeää romaania, johon malttaa uppoutua myös reissussa, kun pää on täynnä uusia maisemia ja päivän hulinaa. Kirjastossa silmiini osui Veronica Henryn romaani Kuinka rakastua kirjakaupassa , ja sekä nimi, etukannen kuva että takakansiteksti saivat minut vakuuttama...

Kavennus käänsi ottelun kulun. Takojat alkoivat saada paikkoja mutta eivät kovin vaarallisia ennen kuin Leon syötti pari minuuttia ennen loppua tasoitusmaalin. Hän antoi puolustuslinjan puhkovan passin Wolfen juoksulinjalle, ja tämän ei tarvinnut kuin saada osuma palloon ohjatakseen sen verkon uumeniin. Jukka Behm: Ihmepoika Leon Tammi 2023 kansi Laura Lyytinen painetun kirjan sivumäärä 373 Kuopuksen kanssa päädyimme lukemaan kehuttua Ihmepoika Leon  -kirjaa, joka avaa Hammersmith United -sarjan. Pääosassa on, kuten arvata saattaa, Leon-niminen poika, joka asuu sukulaisperheensä luona pikkukaupunki Westonissa. Leonin äidin sisar on ottanut pojan hoiviinsa jo aikoja sitten. Äiti on teillä tietymättömillä eikä isästä tiedetä sitäkään vähää. Eikä heistä myöskään puhuta. Eräänä päivänä Leonin elämä mullistuu, kun Hammersmith Unitedin edustajat saapuvat hänen kotiovelleen. Pian Leon on matkalla Lontooseen liittyäkseen akatemiaan, joka leipoo tulevaisuuden jalkapallotähtiä. Yksinäisestä ...

Kevään korvalla (ja toistuvien takatalvien keskellä) huomasin, että ajatus hitaasti liikkumisesta alkoi kiehtoa. Kun maa alkoi vähitellen paljastua, kävelin paljon ensin teillä ja viimein myös metsäpoluilla, kun niille pääsi pitkän talven jälkeen. Haaveilin vaellusreissuista ja näin silmissäni tunturimaisemat. Niinpä oli hyvä keskittyä kuuntelemaan kirjoja, joissa ollaan pyörämatkalla Etelä-Amerikassa, kävellään siellä täällä, samoillaan kansallispuistoissa ja marjastetaan hillasuolla. ********** Kaikkia pyörämatkojamme yhdistää yksi asia: vapaus. Suurin vapauden tunne syntyy siitä, että kaikki, mitä päivittäisessä elämässä tarvitsemme, mahtuu pyörän etu- ja takatarakkaan kiinnitettyihin pyörälaukkuihin. Vaatteet, hygieniatarvikkeet, ruoka ja juoma, ruuanvalmistusvälineet, jumppakuminauha, pieni määrä välttämättömimpiä pyöränkorjaus- ja huoltotarvikkeita sekä makuupussi, makuualusta ja teltta majoittumista varten. Kolmeen laukkuun mahtuu itse asiassa varsin paljon tavaraa. Mutta jos ta...