Kirjakaapin kummitus

Myrsky huuhtoo rantaan ajopuuryteikköön takertuneen naisen. Hänet äkkää hylkeiden joukossa viihtyvä tyttö, joka puikkelehtii pulleiden, nukkuvien eläinten lomitse kohti hyrskyvää rantaviivaa. Kovakouraiset aallot kantavat möykkyä lähemmäksi nousuveden myötä. Kuunvalossa himertää jotain maidonvalkoista. Olkapää, tyttö arvelee. Ja hiuksina levää. Puunpalan päällä hento käsivarsi. Charlotte McConaghy: Kesyttämätön pimeä WSOY 2025 alkuteos Wild Dark Shore kansi Ville Laihonen suomentanut Saara Pääkkönen äänikirjan lukija Sanna Majuri kesto 11 t 9 min Charlotte McConaghy teki minuun valtavan vaikutuksen romaanillaan Viimeinen muuttolintu , ja sittemmin   Täällä oli susia  valikoitui empimättä lukulistalleni. Samoin kävi tämän viimeisimmän suomennoksen kanssa. Kesyttämätön pimeä  vie pienelle saarelle keskelle ei mitään. Lähellä Etelämannerta olosuhteet ovat karut eikä yhteyksiä muualle oikein ole. Saarella asuu Dominic Salt perheineen. Leski-isä huolehtii kolmesta lapsestaan p...

On sanottu, että tunnemme Kuun pinnan paremmin kuin meriemme pohjan. Samaan aikaa veden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin kenties koskaan aiemmin. Vesikriisistä on ennustettu seuraavaa globaalia suurta kriisiä – joka on jo meneillään. Ilman puhdasta juomavettä elää yli kaksi miljardia ihmistä, ja ennusteen mukaan kaupungeissa asuvien ja vesipulasta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy hälyttävää tahtia. Ilmastonmuutos kiihdyttää vesikriisiä, mikä näkyy luonnossa. Pitkät kuivuusjaksot rasittavat ekosysteemejä sekä kasvi- ja eläinlajeja. Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman Like 2025 kansi  äänikirjan lukija Anna Kuusamo kesto 4 t 3 min Vesi on luonnonvara, josta Suomessa ei ole tarvinnut isommin huolehtia oikeastaan koskaan. Meillä on runsaasti makeaa vettä, asumme tuhansien järvien maassa eikä kuivuudesta ole ollut juurikaan haittaa. ”Polskimme yltäkylläisyydessä”, toteaa tietokirjailija Jenni Räinä teoksessaan Veden ajat  ja muistuttaa samalla, että olemme pil...

Vuodenajat voivat toimia puolestamme tai meitä vastaan, sen mukaan, annammeko niiden kannatella vai murjoa itseämme. Näennäisen vastavoiman voi muuntaa myötävoimaksi – niin kuin intialaisessa uskomuksessa, jonka mukaan riikinkukko saa sulkiensa väriloiston syömällä myrkkykäärmeitä. Kaikki alkaa siitä, että tutustumme aikoihin. Liikumme tutulla kentällä, ponnistella ei tarvitse. Jo planeetan ammoin asuttaneille syanobakteereille oli kehittynyt sisäinen kello elintoimintoja ajastamaan. Lämmön ja valon, kylmän ja pimeän tilkkutäkki kutoutuu ja purkautuu ennakoitavan, tutun rytmin mukaan. Kun tutustuu vuorokauden- ja vuodenaikoihin, huomaa niiden keskinäisen sukulaisuuden. Keväässä ja aamussa on samaa, niin kuin on kesässä ja päivässä, syksyssä ja illassa, yössä ja talvessa. Sama analogia ulottuu ihmisen ja jopa kulttuurien elinkaareen: esimerkiksi aamu tai kevät vertautuu lapsuuteen ja kulttuurien elinkaaressa niiden syntyvaiheeseen. Jokaisella vaiheella on kehitystehtävänsä, eikä mitään ...

Yksinvaeltaminen Lapissa kytkeytyy mielessäni voimallisesti luontoon. Se kiinnittyy erämaan seesteisyyteen ja asettuu kaupunkivilinän vastakohdaksi. Mutta minulle, havumetsiä, mustikkakankaita ja järvien rantoja vuosikymmeniä kolunneelle Kainuun kasvatille Lappi on muutakin, se on enemmän. Lapin luonto on minulle erityinen, erikoinen ja erilainen, oikeastaan eksoottinen. Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja – mitä olen oppinut tunturissa Gummerus 2025 224 sivua Anna Koikkalainen on yksinvaeltaja, toimija, yksintoimija , joka suunnistaa ja syö yksin sekä lepää yksin. Yksin vaeltaminen alkoi oikeastaan olosuhteiden pakosta, mutta sittemmin siitä on tullut Koikkalaiselle pääasiallinen tapa liikkua Lapissa, vaikkei yksin liikkumista tuntureilla oikeastaan suositellakaan. Hän ajattelee, että "erämaassa yksinolo tuntuu luonnontilalta", ei erikoiselta tai kummalliselta. Yksinvaeltaja  on kirja, jossa kirjoittaja kertaa vaelluskokemuksiaan ja kertoo yksin tekemistään retkistä. Se sisältä...

Jossakin korkealla leijuu mahtava kotka liikkumattomin siivin. Sen hartiat ja pyrstö hohtavat vitivalkeina tummaa pukua vasten, ja nokka on jykevä ja väriltään oranssinkeltainen. Se on kuningasmerikotka (Haliaeetus pelagicus), ja siitäkin Steller laatii ensimmäisen tieteellisen kuvauksen. Hän kirjoittaa ja vaeltaa, elää tässä ihmeellisessä, eristyneessä maailmassa, josta hän vielä jonakin päivänä kertoo muulle maailmalle... Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka Into 2019 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Johanna Kokko kesto 12 t 32 min Kuunneltuani Aura Koiviston romaanin Harhamat  otin saman tien kuunteluun Koiviston tietokirjan Mies ja merilehmä , jota moni suositteli Iida Turpeisen Elollisten yhteydessä mutta johon en ole tullut aiemmin tarttuneeksi. Jokin Koiviston fiktiivisen romaanin luontosuhteessa houkutteli niin, että nyt oli hyvä aika kuunnella siitä, miten saksalaissyntyinen tiedemies Georg Steller purjehti 1740-...

Kävellen, meloen tai hiihtäen liikkuu ihmisen kokoista vauhtia, ympäristön kokoista vauhtia.Ehtii huomata oranssinkeltaisen jäkälän kiven harjalla, kastepisarat violeteilla juolukanlehdillä ja maahan pudonneen riekonsulan. Näkee pisaran putoavan melankärjestä tyyneen järvenpintaan tai merikotkan leijailevan korkealla taivaan sinessä. Pääsee ihastelemaan saukon mahaliukujälkeä lumella ja tunturikoivun oksankärkiin huurtuneita kimmeltäviä taideteoksia. Kuulee ja haistaa haavikon havinan, malttaa pysähtyä sattumalta löytämänsä lähteen äärelle juomaan raikasta pohjavettä. Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila: Pitkät vaellukset – Kuukausiksi retkille SKS Kirjat 2024 ulkoasu Emmi Kyytsönen 240 sivua Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila ovat molemmat paitsi tietokirjailijoita ja retkeilytoimittajia myös kokeneita luonnossa liikkujia. Pitkät vaellukset -kirjaa tehdessään he ovat yhdistäneet voimansa ja koonneet tuhdin tietopaketin pitkistä vaelluksista kiinnostuneille. Pitkällä vaelluksella ei tässä t...

Käyn istumaan pojan kanssa rinkkojemme päälle. Taustalla siintää Čuomasvárri. Riekko ilmestyy jostain kumpareen takaa eteemme. Se on aivan hiljaa. Nostaa hieman kaulaansa. Se tietää, että me emme ole sille kuolemaksi. Me emme tahdo pahaa. Riekko on. Me olemme. Samaa perhettä. On hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi kotona, kuin kaikki elävä ja eloton olisi tuttua, jotain johon ei ole omistussuhdetta vaan osallistumissuhde, kuin olisi pala maailmaa, hippunen universumia. Tomi Kontio: Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä Avain 2023 kansi Timo Numminen  kuvat Tomi Kontio ja Aamos Kontio 336 sivua Kuuntelin keväällä Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsun , ja ihastuin teokseen niin, että hankin sen omaksi painettuna kirjana. Oli itsestään selvää, että hankin luettavaksi myös kirjailijan samalla linjalla jatkavan teoksen Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä.   Samalla linjalla tässä tosiaan jatketaan, mutta uusin ajatuksin. Tällä ker...

Kevään korvalla (ja toistuvien takatalvien keskellä) huomasin, että ajatus hitaasti liikkumisesta alkoi kiehtoa. Kun maa alkoi vähitellen paljastua, kävelin paljon ensin teillä ja viimein myös metsäpoluilla, kun niille pääsi pitkän talven jälkeen. Haaveilin vaellusreissuista ja näin silmissäni tunturimaisemat. Niinpä oli hyvä keskittyä kuuntelemaan kirjoja, joissa ollaan pyörämatkalla Etelä-Amerikassa, kävellään siellä täällä, samoillaan kansallispuistoissa ja marjastetaan hillasuolla. ********** Kaikkia pyörämatkojamme yhdistää yksi asia: vapaus. Suurin vapauden tunne syntyy siitä, että kaikki, mitä päivittäisessä elämässä tarvitsemme, mahtuu pyörän etu- ja takatarakkaan kiinnitettyihin pyörälaukkuihin. Vaatteet, hygieniatarvikkeet, ruoka ja juoma, ruuanvalmistusvälineet, jumppakuminauha, pieni määrä välttämättömimpiä pyöränkorjaus- ja huoltotarvikkeita sekä makuupussi, makuualusta ja teltta majoittumista varten. Kolmeen laukkuun mahtuu itse asiassa varsin paljon tavaraa. Mutta jos ta...

Valkoinen maailma katoaa asteittain. Kevät tuoksuu ilmassa. Lumet tömistelevät alas puista, lintujen kuoroon tulee uusia ääniä ja tunturien laikukkailta rinteiltä lähdetään etsimään pakkasenpuremia rakkapuolukoita (talven jälkeen puolukanvarvuista löytyvät makeat marjat). Luonto on odotustilassa. Yli puoli vuotta kestänyt valkoinen aika on takanapäin, mutta vehreys pysyttelee yhä maanpinnan alla. Pohjoisessa kevät ei ole kukkien aikaa, se on liukuma lumenvalkoisesta harmaanruskean kautta raikkaaseen vihreään. Tytti Muurinen & Jenny Siivola: Pohjoisten tunturien atlas Sininen Jättiläinen 2023 143 sivua Jenny Siivola on kirjoittanut ja Tytti Muurinen kuvittanut teoksen Pohjoisten tunturien atlas , joka on viehättävä kokoelma tarinoita suomalaisista tuntureista. Tarinoita elävöittävät kauniit alkoholimustemaalaukset, joilla ilmennetään kirjan tuntureiden silhuetteja.  Kirjaan on valikoitunut 50 tunturia erilaisine tarinoineen. Mukana ovat itseoikeutetusti suomalaisille niin tutut ...

Usein sitä huomaa, että luettujen kirjojen välille muodostuu jonkinlaisia temaattisia siltoja. Niin tälläkin kertaa, vaikka kuuntelemani teokset eivät äkkiseltään tunnu olevan kovin lähellä toisiaan. Mutta niin vain kaikissa näissä käsitellään jollain tapaa vanhenemista ja elämänkulkua: Juha Itkonen: Teoriani perheestä Gummerus 2023 rikastettu äänikirjaversio Storytel äänikirjan lukija Juha Itkonen kesto 9 t 25 min Juha Itkosen Teoriani perheestä  tarjoaa näkymiä kirjailijan perheeseen – sekä lapsuudenperheeseen että aikuisiän perheeseen. Äänessä on keskiluokkainen, etuoikeutettu suurperheen isä, joka pohtii omaa kasvuaan ja myös ikääntymistään, suhdettaan ydinperheeseensä ja lapsuudenperheeseensä. Kertoja tunnistaa – varmasti toisin kuin nuorempana – elämän rajallisuuden ja sen, miten korvaamattomia arkiset hetket perheen kanssa voivat olla. Teoksessa pohditaankin paljon sitä, miten tärkeää on arvostaa arkea ja tavallisuutta, vaikka rutiinit voivat tuskastuttaa. Samalla teos tarjo...

Olen metsässä niin kauan, että alkaa hämärtää. Kun menen kotiin, äiti ottaa minut kainaloon. Työnnän jalat peiton alle. Minä olen äidin kainalossa, ja meidän talo on metsän kainalossa. Niin kuin metsä olisi talon äiti. Johanna Venho & Sanna Pelliccioni: Metsämuistikirja Teos 2022 40 sivua Johanna Venhon kirjoittama ja Sanna Pelliccionin kuvittama Metsämuistikirja  vie metsään. Kertomuksen päähenkilöllä Kaarnalla on muistikirja, johon hän kirjaa ajatuksiaan metsästä. Lisäksi muistikirjaa koristavat esimerkiksi löydetyt puiden lehdet. Puun vihreä tukka hohtaa auringossa, ja lintu tietää, missä siivekäs on turvassa. Metsän rauha on kuitenkin uhattuna. Metsässä ryskyy ja Kaarnaa pelottaa. Aikuiset puhuvat kaavoituksesta, ja metsäkone "runnoo tonttujen ovelle vievän polun". Kaarna päättää toimia: hän sitoo narulla puihin ilmoituksia pysäyttääkseen uhkaavat koneet. Kaarna tapaa metsässä Tuulipojan, jonka kanssa hän pääsee vielä aiempaa syvemmälle rakastamaansa luontoon. Kaiken ...

– Myös delfiineillä on laaja sanavarasto ja mahtavat aivot, äiti jatkoi. – Niillä on myös nimet toisilleen, tai paremminkin voisi sanoa itselleen. Delfiinit nimittäin kehittävät itse itselleen sen äänteen, jolla haluavat tulla kutsutuiksi.  Kai Vainiomäki: Mitä eläimet miettivät Myllylahti 2021 34 sivua Kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Kai Vainiomäen teos Mitä eläimet miettivät  kertoo humoristisella tavalla eläinten mielenmaisemasta. Lastenkirjan perusta on siinä, että sisarukset Max ja Maija juttelevat vanhempiensa kanssa eläinten tavoista toimia.  Aihetta käsitellään dialogimaisesti ja esimerkein. Aluksi Maija ilmoittaa, ettei pysty nukkumaan ennen kuin saa tietää, miten fiksuja eläimet voivat olla. Maijan vetoomus menee läpi, ja vanhemmat kertovat monia elävän elämän esimerkkejä eläinten fiksuudesta. Isä yrittää olla osallistumatta keskusteluun, mutta ei malta, koska aihe on niin kiinnostava. Ja kiinnostava se tosiaan onkin! Kirjassa tuodaan esille esimerkiksi simpans...

Mutta sen sijaan, että pohditaan, kenen luontosuhde on oikea ja kenen harhaoppinen, tulisi kyseenalaistaa koko käsite. Sana suhde viettelee ja vääristää. Luontosuhteesta puhuminen olettaa, että ihminen ja luonto ovat toisistaan erillisiä. Jos näin on, kuka tai mikä on tämä toinen, luonto, johon ihminen on suhteessa? Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita Atena 2019 224 sivua äänikirjan lukija Marjaana Kuusniemi kesto 6 t 7 min Riikka Kaihovaaran esseeteos Villi ihminen ja muita luontokappaleita  tarkastelee kriittisesti ihmisen luontosuhdetta – jos sellaisesta ylipäätään voi puhua. Kaihovaara kyseenalaistaa sen, miten me erityisesti länsimaissa suhtaudumme luontoon, mutta paljon muutakin asettuu kriittisen katseen kohteeksi. Kyseenalaiseksi asettuu esimerkiksi se, kuinka suuresti loppujen lopuksi olemme osa luontoa silloin, kun vaellamme kansallispuistossa. Mitä ylipäätään on luonnollisuus ja mitä on villi luonto? Mistä löytää luontoa, jota ihminen ei ole pyrkin...

Kala, mutta jotain muutakin. Kala, joka muistuttaa käärmettä, matoa tai kiemurtelevaa merihirviötä. Ankerias on aina ollut jotakin erityistä. Jopa kristinuskon perinteessä, jossa kala on sentään alusta saakka kuulunut kaikkein tärkeimpiin symboleihin, ankeriaaseen on suhtauduttu aivan omana tapauksenaan. Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti Tammi 2020 Alkuteos Ålevangeliet. Berättelsen om världens mest gåtfulla fisk 2019 Suomentanut Maija Kauhanen 272 sivua Patrik Svenssonin esikoisteos Ankeriaan testamentti  on hämmentävä. Viehättävän naiivisti kuvitetun kansikuvan alle kätkeytyy kokonaisuus, joka nivoo kauniisti yhteen kauno- ja tietokirjallisia elementtejä. Kovan faktan lomaan asettuu tunteisiin vetoavaa tunnelmointia ja kaiken yllä leijuu ajatus ankeriaasta salaperäisenä ja ihmeellisenä luontokappaleena. Ankeriaasta Svenssonin kirjassa on ehdottomasti kysymys. Ei kuitenkaan vain  ankeriaasta vaan kokonaisesta maailmasta, jonka salamyhkäinen ja tärkeä osanen ...

"En kuulu tänne kaupunkiin, jossa tehtaan saastuttama vesi on tullut katujen väliin" Jenni Haukio: Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (Savukeidas 2003) 61 sivua Jenni Haukion runokokoelma Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata jakautuu viiteen osaan sekä epilogiin. Ensimmäisessä osassa "Tule kun joelta nousee aamusavu" luonto on vahvasti läsnä, ja ihminen on osa luontoa. Myös Haukion kokoelmasta Sinä kuulet sen soiton  (2009) mieleeni jäivät vahvat luontoon liittyvät runokuvat, ja juuri luonnon kuvauksessa Haukio on mielestäni parhaimmillaan. Tämän kokoelman ensimmäisestä osasta löytyykin suosikkirunoni Kun isän kalastajapaatti on liikkeellä , jossa on pysäyttävää maiseman maalaamista: "avomeri näyttäytyy ensi kerran rikkonaisten luotojen takaa, vasemmalle jää tyrniä kasvava saunaranta ja silakkasavustamon katto erottuu katajien lomitse--" Runokokoelman toisesta osasta "Kylmää metallia siellä minne kuuluisi vihreää ja ma...