Mummi oli kertonut minulle kuinka ensimmäinen yritys pystyttää silta tammikuussa 1870 oli mennyt ihan päin helvettiä. Amanda oli ollut silloin neljätoistavuotias ja raatanut jo lähes kaksi vuotta Luuradalla. Ristikkosilta oli tilattu paloina Englannista, rakennelma oli valettu keittoraudasta. Keskijänne mitattiin kokoon Kymijoen rannalla, se oli yhteen liitettynä valtavan painoi yli kolme ja puolisataa tonnia ja oli kuusikymmentäviisi metriä pitkä. Säät oli olleet tammikuussa lauhat ja joki virtasi vuolaana, rajajääkärikomppanian oli joutuneet pystyttämään virtaavaan veteen telineitä joiden päällä silta saataisiin siirrettyä paikoilleen. Juuri kun telineet oli valmiit ja rautaristikko piti siirtää joen yli, olikin tullut yllättäen paukkupakkanen. Rannat oli hetkessä jäätyneet ja vuolas virta oli tempaissut mukaansa jähmettyneitä jäävuori rantatöyräiltä ja ne jäävuoret ja niiden lohkareet törmäsi puisiin rakennustelineisiin ja pirstoi ne kuin tellinkejä olisi ammuttu tykeillä. Ne miehet...