Kirjakaapin kummitus

On sanottu, että tunnemme Kuun pinnan paremmin kuin meriemme pohjan. Samaan aikaa veden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin kenties koskaan aiemmin. Vesikriisistä on ennustettu seuraavaa globaalia suurta kriisiä – joka on jo meneillään. Ilman puhdasta juomavettä elää yli kaksi miljardia ihmistä, ja ennusteen mukaan kaupungeissa asuvien ja vesipulasta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy hälyttävää tahtia. Ilmastonmuutos kiihdyttää vesikriisiä, mikä näkyy luonnossa. Pitkät kuivuusjaksot rasittavat ekosysteemejä sekä kasvi- ja eläinlajeja. Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman Like 2025 kansi  äänikirjan lukija Anna Kuusamo kesto 4 t 3 min Vesi on luonnonvara, josta Suomessa ei ole tarvinnut isommin huolehtia oikeastaan koskaan. Meillä on runsaasti makeaa vettä, asumme tuhansien järvien maassa eikä kuivuudesta ole ollut juurikaan haittaa. ”Polskimme yltäkylläisyydessä”, toteaa tietokirjailija Jenni Räinä teoksessaan Veden ajat  ja muistuttaa samalla, että olemme pil...

Vuodenajat voivat toimia puolestamme tai meitä vastaan, sen mukaan, annammeko niiden kannatella vai murjoa itseämme. Näennäisen vastavoiman voi muuntaa myötävoimaksi – niin kuin intialaisessa uskomuksessa, jonka mukaan riikinkukko saa sulkiensa väriloiston syömällä myrkkykäärmeitä. Kaikki alkaa siitä, että tutustumme aikoihin. Liikumme tutulla kentällä, ponnistella ei tarvitse. Jo planeetan ammoin asuttaneille syanobakteereille oli kehittynyt sisäinen kello elintoimintoja ajastamaan. Lämmön ja valon, kylmän ja pimeän tilkkutäkki kutoutuu ja purkautuu ennakoitavan, tutun rytmin mukaan. Kun tutustuu vuorokauden- ja vuodenaikoihin, huomaa niiden keskinäisen sukulaisuuden. Keväässä ja aamussa on samaa, niin kuin on kesässä ja päivässä, syksyssä ja illassa, yössä ja talvessa. Sama analogia ulottuu ihmisen ja jopa kulttuurien elinkaareen: esimerkiksi aamu tai kevät vertautuu lapsuuteen ja kulttuurien elinkaaressa niiden syntyvaiheeseen. Jokaisella vaiheella on kehitystehtävänsä, eikä mitään ...

Jo tuo ensimmäinen sivu teki minuun vaikutuksen ja nosti voimalla pintaan tunteen, joka oli jossain muodossa ollut minussa jo pitkään, mutta jota yhtäkkiä, pienessä baarissa Kreuzbergissä, en voinut enää sivuuttaa: halusin kirjoittaa enemmän. En vain päiväkirjaa, kirjeitä, runojen yritelmiä ja tarinoiden alkuja, vaan jotain kokonaista. Halusin kurottaa tekstin avulla pidemmälle, jonkin toiselle puolelle, luoda Leijojen kaltaisen tarinoiden kudoksen, joka paljastaisi ihmisistä sellaista, mitä muuten olisi mahdoton nähdä. Halusin kuvata pinnan alla liikahtelevia voimia, tunteita ja ajatuksia, kirjoittamalla tavoittaa jotain oleellista ihmisenä olemisesta ja perheestä. Mitä tuo oleellinen oli ja miksi juuri perheestä, sitä en vielä tiennyt, mutta halusin tietää. Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin Kosmos 2025 167 sivua Olen tähän mennessä pitänyt oikeastaan kaikista Helmi Kekkosen teoksista, jotka olen lukenut. Vieraat  teki vuosia sitten suuren vaikutuksen ja viimeksi LIV! sai m...

Yksinvaeltaminen Lapissa kytkeytyy mielessäni voimallisesti luontoon. Se kiinnittyy erämaan seesteisyyteen ja asettuu kaupunkivilinän vastakohdaksi. Mutta minulle, havumetsiä, mustikkakankaita ja järvien rantoja vuosikymmeniä kolunneelle Kainuun kasvatille Lappi on muutakin, se on enemmän. Lapin luonto on minulle erityinen, erikoinen ja erilainen, oikeastaan eksoottinen. Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja – mitä olen oppinut tunturissa Gummerus 2025 224 sivua Anna Koikkalainen on yksinvaeltaja, toimija, yksintoimija , joka suunnistaa ja syö yksin sekä lepää yksin. Yksin vaeltaminen alkoi oikeastaan olosuhteiden pakosta, mutta sittemmin siitä on tullut Koikkalaiselle pääasiallinen tapa liikkua Lapissa, vaikkei yksin liikkumista tuntureilla oikeastaan suositellakaan. Hän ajattelee, että "erämaassa yksinolo tuntuu luonnontilalta", ei erikoiselta tai kummalliselta. Yksinvaeltaja  on kirja, jossa kirjoittaja kertaa vaelluskokemuksiaan ja kertoo yksin tekemistään retkistä. Se sisältä...

Silti usein muiden eläinten kohdalla ajatellaan, että se, että emme tapa heitä, tai jopa se, että tapamme ”nopeasti ja nätisti”, riittää. Kuvitellaan, että luonnonsuojelun korkein päämäärä on luonnon tuhoamisen lopettaminen, ja sekin on joillekin liikaa. Entä jos meidän tulisikin käyttäytyä ei-inhimillisten eläinten kanssa olennaisilta osin samankaltaisesti kuin muiden ihmisten kanssa? Mitä siis tarkoittaisi olla hyvä ihminen toisten eläinten ja muun luonnon näkökulmasta? Mia Takula: Eloonjäämisopas S&S 2024 äänikirjan lukija Laura Hänninen  kesto 12 t 4 min Muistan kettutyttökohun 1990-luvulla. Muistan myös sen, että ympäristössäni ”kettutytöt” eivät saaneet juuri sympatiaa. Heidän tempauksensa – isku turkistarhoille ja satojen kettujen vapautus – oli monen mielestä suurta typeryyttä. Iskusta ja sen seurauksista uutisoitiin laajasti, ja Mia Takulalle ja hänen kahdelle ystävälleen vaadittiin kovia rangaistuksia. Vähänpä silloin tiesin ja ymmärsin. Turkistarhaus oli minulle vier...

Sitä paitsi seksuaalinen häirintä on vain jäävuoren huippu. Pinnan alla lymyilee kilotonneittain RAKENTEELLISEN NAISVIHAN muita ilmenemismuotoja. Politiikka ja työelämä näiden keskellä… voi luoja. Jessi Jokelainen: Femokratia Suuri Kurpitsa 2024 126 sivua Jessi Jokelaisen Femokratia -sarjakuvateosta sai jonottaa kirjastosta pitkään. Kun sen vihdoin sain, uppouduin siihen parin illan ajan varsin intensiivisesti enkä enää lainkaan ihmetellyt pitkää jonotusta. Femokratia  on vaikuttava ja hyvin rakennettu teos naisen asemasta politiikassa mutta siinä ohessa myös laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Feministinen sarjakuva on vahvan omaääninen. Jokelainen kuvaa omien kokemustensa ja havaintojensa kautta sitä, minkälaista on tulla untuvikkona politiikkaan ja kokea olevansa vieraalla maalla. Omat kokemukset peilautuvat tietoon siitä, että politiikassa nainen kokee esimerkiksi seksuaalista häirintää ja saa osakseen vihapuhetta useammin ja todennäköisemmin kuin mies.  Ytimessä on vä...

Elämä loppui. Elämä jatkui. Arktinen tarina muuttui megafaunan tarinasta ihmisen tarinaksi. Sekin on kestänyt jo todella kauan. Eikä ihmisenkään tarinoista ole jäänyt paljon jäljelle, sillä oma historian muistimme on vain pieni osa niistä. Kierikissä, Yli-Iissä Oulun lähellä, on kivikautinen asuinpaikka, joka nyt on metsää, suota ja joenpenkkaa mutta jossa on ollut yhtäjaksoista asumusta muutaman tuhannen vuoden ajan, alkaen noin 7 000 vuoden takaa. Asukkaat siellä ovat siis aikanaan kantaneet mukanaan tuhansien vuosien historiaa. Tämän hetken Suomen vanhimmalla kaupungilla Turulla on ikää kaupunkina noin 800 vuotta. Mitä tarinoita ja myyttejä Kierikin esi-ihmisillä oli tuollaisessa paikassa? Kuinka he itsestään kertoivat? Kuinka pitkälle heidän kerrottu muistinsa ylsi? Jäljellä on asuinkuoppia ja pieniä esineiden paloja, joista ei voi paljon päätellä. Jotain tapahtui, elinolosuhteet muuttuivat, kaikki hiljeni. Markku Heikkilä: Arktisen maailman jäljillä Into 2023  äänikirjan lukij...

Jossakin korkealla leijuu mahtava kotka liikkumattomin siivin. Sen hartiat ja pyrstö hohtavat vitivalkeina tummaa pukua vasten, ja nokka on jykevä ja väriltään oranssinkeltainen. Se on kuningasmerikotka (Haliaeetus pelagicus), ja siitäkin Steller laatii ensimmäisen tieteellisen kuvauksen. Hän kirjoittaa ja vaeltaa, elää tässä ihmeellisessä, eristyneessä maailmassa, josta hän vielä jonakin päivänä kertoo muulle maailmalle... Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka Into 2019 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Johanna Kokko kesto 12 t 32 min Kuunneltuani Aura Koiviston romaanin Harhamat  otin saman tien kuunteluun Koiviston tietokirjan Mies ja merilehmä , jota moni suositteli Iida Turpeisen Elollisten yhteydessä mutta johon en ole tullut aiemmin tarttuneeksi. Jokin Koiviston fiktiivisen romaanin luontosuhteessa houkutteli niin, että nyt oli hyvä aika kuunnella siitä, miten saksalaissyntyinen tiedemies Georg Steller purjehti 1740-...

Tässä tuleekin yksi tärkeä osa vammaisuuden suuresta valheesta: mielikuva siitä, että Suomi on vammaisten oikeuksien mallimaa. Rakkaassa lintukodossamme on tapana kuvitella, että täällä vammaisilla asiat rullaavat jo aivan mukavasti. Näin minäkin ennen ajattelin. Todellisuudessa olemme joissain asenteissa ja käytännöissä takapajuisempia kuin muu Eurooppa ja jopa Yhdysvallat. On kuvaavaa, että koko Suomen poliittisen historian aikana meillä on ollut vain yksi vammainen kansanedustaja, legendaarinen vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Kirja ei keskity kansainväliseen vertailuun, mutta tuomme esiin monia suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka painavat vammaisia syrjään päätöksenteosta, työelämästä ja yhdenvertaisesta osallisuudesta yhteiskunnan sisällä. Suomessa on toki myös monia hienosti toimivia järjestelmiä, ja usein vammaisia kohdellaan myös yhdenvertaisesti. Tästä saa olla ylpeä ja onnellinen, mutta ajatukseen ei pidä tuudittautua. Aivan kuten naistenkaan ei tarvitse ...

Päätän että sinisestä paidasta tulee mahdollisimman yksinkertainen. Sileää neuletta siis. Päätän aloittaa tummimmasta sinisestä, siitä melkein mustasta, ja neuloa sävy sävyltä ylös vaaleista vaaleimpaan siniseen. Paita liukuisi ukkospilvestä kesäpäivään. Tunnen oloni tavattoman runolliseksi ja innokkaaksi. Karin Erlandsson: Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta S&S 2022 alkuteos  Det blå garnet: en bok om att sticka 2022 suomentanut Ulla Lempinen 189 sivua Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta  oli viimeinen valintani Helmet-kirjastojen vuoden 2024 lukuhaasteeseen. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä -kohtaan teos valikoitui kirjaston suositushyllystä, jonka kirjojen välistä löytyi lyhyitä luonnehdintoja. Sinisen langan sivujen väliin oli sujautettu lappu, jossa luki: ”Hurmaava kirja neulonnan syvemmästä olemuksesta  ♡” Hyvin luonnehdittu! Sininen lanka  on tosiaan hurmaava kirja, ja neulonnan syvempään olemukseen se sukeltaa monin...

Äänikirjoihin valikoitui syksyn tullen kuunneltavaksi historiaa eri kulmista. Tämänkertaisessa kirjanelikossa on esillä menneisyyttä niin tieto- kuin kaunokirjallisuuden muodossa. Suomalaisia oli Titanicilla tosiaan jo aiemminkin mainittu 64 kappaletta. Toki Titanicin täydelliset matkustajaluettelot menivät aluksen mukana, joten aivan täysin varmaa tietoa ei ole. Pitkään ajateltiin, että suomalaisia olisi laivalla ollut 63, mutta sitten löydettiin yksi rouva, joka oli suomalainen. Tämä 64. matkustaja oli syntymänimeltään Alina Backberg, joka oli vaihtanut nimensä jo tuossa vaiheessa Alice Johnsoniksi. Hän oli Helsingissä syntynyt suomenruotsalainen, joka oli jo aikaisemmin lähtenyt siirtolaiseksi. Amerikassa hän oli mennyt ruotsalaisen miehen kanssa naimisiin, heillä oli kaksi lasta, ja he olivat nyt käymässä Suomessa, koska Alicen isä oli vaikeasti sairas ja he halusivat päästä tapaamaan tätä vielä ennen tämän kuolemaa. Valitettavasti isä kerkesi kuolla ennen kuin he pääsivät Helsinki...

Kävellen, meloen tai hiihtäen liikkuu ihmisen kokoista vauhtia, ympäristön kokoista vauhtia.Ehtii huomata oranssinkeltaisen jäkälän kiven harjalla, kastepisarat violeteilla juolukanlehdillä ja maahan pudonneen riekonsulan. Näkee pisaran putoavan melankärjestä tyyneen järvenpintaan tai merikotkan leijailevan korkealla taivaan sinessä. Pääsee ihastelemaan saukon mahaliukujälkeä lumella ja tunturikoivun oksankärkiin huurtuneita kimmeltäviä taideteoksia. Kuulee ja haistaa haavikon havinan, malttaa pysähtyä sattumalta löytämänsä lähteen äärelle juomaan raikasta pohjavettä. Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila: Pitkät vaellukset – Kuukausiksi retkille SKS Kirjat 2024 ulkoasu Emmi Kyytsönen 240 sivua Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila ovat molemmat paitsi tietokirjailijoita ja retkeilytoimittajia myös kokeneita luonnossa liikkujia. Pitkät vaellukset -kirjaa tehdessään he ovat yhdistäneet voimansa ja koonneet tuhdin tietopaketin pitkistä vaelluksista kiinnostuneille. Pitkällä vaelluksella ei tässä t...

Janssonin elämän merikartta tarjoaa tarkastelupisteitä myös hänen kirjallisiin maastoihinsa. Varhaislapsuudesta alkanut vahva tunneside Itämeren saaristoon oli hänen tuotantonsa käyttövoima, loputon inspiraation lähde, jonka tarjoamia aihelmia hän vartioi teoksesta toiseen. Jansson sijoitti meren äärelle niin muumikirjansa kuin valtaosan muista romaaneista ja novelleistaan. Pieni saari tai kaistale merenrantaan riitti seikkailujen maastossa tai ihmisluonnon ytimen tarkasteluun. Sanna Nyqvist: Rannalla – Miten kirjailijat löysivät meren Tammi 2024 kansi Markko Taina 283 sivua Kirjallisuustieteilijä Sanna Nyqvist paneutuu Rannalla -teoksessaan siihen, miten muutamat kirjailijat löysivät meren ja minkälaisia merkityksiä merimaisemat kirjailijoiden teoksissa saavat. Mukana ovat Jane Austen, August Strindberg, Marcel Proust, Virginia Woolf ja Tove Jansson. Kirjailijoita on siis vain viisi (ja tietenkin sitä miettii, ketä muita olisi lukijana halunnut mukaan) mutta rajaus on hyväksi: ei se m...

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...

Käyn istumaan pojan kanssa rinkkojemme päälle. Taustalla siintää Čuomasvárri. Riekko ilmestyy jostain kumpareen takaa eteemme. Se on aivan hiljaa. Nostaa hieman kaulaansa. Se tietää, että me emme ole sille kuolemaksi. Me emme tahdo pahaa. Riekko on. Me olemme. Samaa perhettä. On hetkiä, jolloin tuntuu kuin olisi kotona, kuin kaikki elävä ja eloton olisi tuttua, jotain johon ei ole omistussuhdetta vaan osallistumissuhde, kuin olisi pala maailmaa, hippunen universumia. Tomi Kontio: Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä Avain 2023 kansi Timo Numminen  kuvat Tomi Kontio ja Aamos Kontio 336 sivua Kuuntelin keväällä Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsun , ja ihastuin teokseen niin, että hankin sen omaksi painettuna kirjana. Oli itsestään selvää, että hankin luettavaksi myös kirjailijan samalla linjalla jatkavan teoksen Erämailla – Tarinoita ja tunnelmia pohjoisen Lapin kiveliöiltä.   Samalla linjalla tässä tosiaan jatketaan, mutta uusin ajatuksin. Tällä ker...

Kevään korvalla (ja toistuvien takatalvien keskellä) huomasin, että ajatus hitaasti liikkumisesta alkoi kiehtoa. Kun maa alkoi vähitellen paljastua, kävelin paljon ensin teillä ja viimein myös metsäpoluilla, kun niille pääsi pitkän talven jälkeen. Haaveilin vaellusreissuista ja näin silmissäni tunturimaisemat. Niinpä oli hyvä keskittyä kuuntelemaan kirjoja, joissa ollaan pyörämatkalla Etelä-Amerikassa, kävellään siellä täällä, samoillaan kansallispuistoissa ja marjastetaan hillasuolla. ********** Kaikkia pyörämatkojamme yhdistää yksi asia: vapaus. Suurin vapauden tunne syntyy siitä, että kaikki, mitä päivittäisessä elämässä tarvitsemme, mahtuu pyörän etu- ja takatarakkaan kiinnitettyihin pyörälaukkuihin. Vaatteet, hygieniatarvikkeet, ruoka ja juoma, ruuanvalmistusvälineet, jumppakuminauha, pieni määrä välttämättömimpiä pyöränkorjaus- ja huoltotarvikkeita sekä makuupussi, makuualusta ja teltta majoittumista varten. Kolmeen laukkuun mahtuu itse asiassa varsin paljon tavaraa. Mutta jos ta...

Äänikirjakoosteeseen valikoitui tällä kertaa tietokirjoja, jotka käsittelevät elämää monesta eri näkökulmasta. Liikkeelle lähdetään arvostavan katseen merkityksestä, sitten mennään perustavanlaatuisen elämän olemassaolon pohdinnan kautta joelle ja joelta siirrytään tarkastelemaan äitiyden monenlaisia merkityksiä.  Arvostetuksi tullessaan ihminen kokee, että hänet nähdään, häntä ymmärretään, hänet hyväksytään ja että hänen ajatuksiaan, tunteitaan ja tarpeitaan kunnioitetaan. Arvostuksen ydin on kokemus itsestä merkityksellisenä olentona, jonka arvon muut ihmiset sekä tunnustavat että ilmaisevat. Toinen ihminen viestii minulle: ”Huomaan sinussa asuvan kauneuden ja arvokkuuden ja kunnioitan sitä.” Pekka Tölli: Minä näen sinut – arvostuksen psykologiaa Tammi 2024 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Pekka Tölli kesto 11 t 5 min Pekka Tölli on psykologi, ja teoksessaan Minä näen sinut hän tarkastelee arvostuksen merkitystä. Hänen lähtöajatuksensa on, että jokainen ihminen toivoo tulev...