Kirjakaapin kummitus

"Päivällisestä tuli koettelemus. Aluksi Olof vastaili vaimonsa tekstiviesteihin sekä heidän odotellessaan ruokaa että suupalojen välissä. Hän hymyili lukiessaan viestejä, ja hymy viipyi huulilla, kun hän naputteli vastauksen. Silloin tällöin hän naurahti." Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta (Siltala 2015) Alkuteos Utan personligt ansvar 2014 Suomentanut Sanna Manninen 332 sivua Voi, Ester. Sinä älykäs ja itsenäinen nainen. Kuvittelin, että otit opiksesi, kun hullaantumisesi Hugo Raskiin päättyi kuten päättyi. Mutta ei: neljä vuotta myöhemmin hullaannut jälleen, tällä kertaa näyttelijä Olofiin, joka on naimisissa. Määrittelet itsesi eksistentialistiksi, ja onnettomuudeksesi Olof on fatalisti, joka antaa maailman valita puolestaan, jotta hänen itsensä ei tarvitse tehdä ratkaisuja eikä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Sinä sen sijaan olet valmis toimimaan ja valitsemaan teidän molempien puolesta, sillä haluat kiihkeästi Olofin omaksesi. On kiinn...

"Hän ei ollut koskaan ennen kokenut näin väkevästi heidän maailmojensa täydellistä eristäytyneisyyttä, ja sitä että vain heidän kahden kautta nämä maailmat pääsisivät hipaisemaan toisiaan ohimennen ja tilapäisesti ja että sekin oli toteutunut vain Gordonin avulla. Gordon: poikkeuksetta kaikki palautui häneen." André Brink: Valkoinen, kuiva kausi (WSOY 1981) Alkuteos A Dry White Season  1979 Suomentanut Seppo Loponen 358 sivua Kirjailija André Brink siirtyi ajasta ikuisuuteen 6.2.2015, ja Tuija  haastoi blogissaan  kirjabloggaajat julkaisemaan Brink-aiheisia tekstejä tänään, 29.5.2015, kun kirjailija olisi täyttänyt 80 vuotta. Valitsin luettavakseni romaanin  Valkoinen, kuiva kausi , joka on ilmestynyt alun perin vuonna 1979 ja suomennettu WSOY:n kustantamana 1981. Tarina sijoittuu vuoden 1976 Johannesburgiin, Soweton mellakoiden aikoihin. Päähenkilö on keski-ikäinen opettaja Ben Du Toit, joka edustaa valkoihoista väestöä. Hän kuulee mustaihoisen ystävänsä ...

"Kesäillan hämyssä mies käveli kotiinsa verkkaisesti. Hän katseli polun ympäristöä: puita, myöhäisiä lintuja, jotka tirskuttivat puiden latvoissa, ruohoa ja muuta sellaista. Mitään hän ei ajatellut, mutta kevyt ja onnellinen olo hänellä oli." Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, kolmas osa (WSOY 1962) 544 sivua Väinö Linnan romaanitrilogian päätösosa alkaa murheellisissa merkeissä. Sisällissota on jäänyt taakse, mutta muistot ja haavat ovat tuoreita. Kotiin palannut Koskelan Akseli on muuttunut mies: Niin. Hän oli lyöty mies, sekä sielun että ruumiin puolesta. Hän oli palannut sinne, mistä oli lähtenyt, tämän pienen ja harmaan torpan piiriin. Täältä oli kaikki alkanut, tuvan lattialta, vaihe vaiheelta suurentuen, kunnes oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että mies oli ollut kuin lastu myrskyssä. Nyt oli jäljellä vain pirstaleita ja hän niiden keskellä sammuneena ja tyhjänä. Kerran kuukaudessa entisen kapinajohtajan täytyy käydä ilmoittautumassa nimismiehelle,...

"Akseli seisoi yksin tiellä. Taivaanranta punersi maaliskuun aamunsarastusta. Kylästä päin kuului yhä melua ja huutoa, josta erotti kirouksia ja komentosanoja. Vallankumouksen sielu siellä rusahteli särkyessään." Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, toinen osa (WSOY 1960) 526 sivua Täällä Pohjantähden alla  -trilogian toinen osa jatkuu siitä, mihin ensimmäinen jäi. Eletään 1910-lukua, Akseli on asettunut Elina-vaimonsa kanssa Koskelan taloon ja vanhalle isäntäparille on rakennettu uusi talo samaan pihapiiriin. Torpparikysymystä ei ole ratkaistu vieläkään, mikä huolestuttaa Akselia: isäntien vallassa on, saako torppari asua kotonaan vai tuleeko häätö. Mutta sitten tulee tieto isommasta rytinästä: sota on syttynyt. Eikä mene kauan, kun alkaa sisällissota, joka ravistelee kovasti pentinkulmalaisten elämää. Sisällissodasta muodostuukin tämän Täällä Pohjantähden alla  -trilogian toisen osan ydin. Itsenäisyysjulistuskin sivuutetaan lähestulkoon olankohautuksella: Samassa...

"Kun kevätilta sitten pimeni, he lähtivät kotiin. Toisinaan he kuitenkin seisoivat vielä rakennuksella niin kuin pienen hartaushetken pitäen. Ne harvat vuorosanat, joita siinä lausuttiin, koskivat aina ihan asiallisia seikkoja, mutta mieli ei ollut niissä kiinni. Heissä vallitsi sanaton hyvänolon tunne, jonka ruumiin väsymys liensi melkeinpä hartaudeksi." Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (WSOY 2007) Alkuteos julkaistu 1959 318 sivua Vihdoin tartuin Väinö Linnan romaanitrilogian ensimmäiseen osaan Nooran kimppalukuprojektin innoittamana. En muista, onko yksikään kirja herättänyt niin paljon tunteita jo ennen sen lukemista. Olen vaalinut romaanisarjaa mielessäni ja ajatellut sen kytkeytyvän vahvasti oman pappani maailmaan, kuvastavan hänen arkeaan, kun elettiin niukasti. Ehkä juuri korkeat odotukset ovat tehneet vaikeaksi ryhtyä lukemaan, mutta onneksi odotukseni täyttyivät ja nyt voin onnellisena huokaista, että olipa hyvä, kun luin. Lukemisen jälkeen koittikin ...