Taistelemme itse tekemillämme miekoilla, kivääreillä, kranaateilla. Nauramme, painimme, kutitamme. Meidän leikeissämme kukaan ei kuole. Edes mielikuvituksessa, edes leikisti, meidän kotonamme ei kukaan kuole. Vuosia myöhemmin opin sodasta paljon. Opin, miten Iran lähetti taistelijoiksi nuoria miehiä ja koulupoikia, joiden kaulaan ripustettiin muoviset paratiisin avaimet, ja miten Irakin sotilaat ampuivat näitä lapsia sinappikaasulla, joka kärvensi lasten ihon ja keuhkot. Ajattelen minua ja Bardia juoksemassa ympäri pihaa käsissämme kepeistä tehdyt miekat, maailmaa, jonka pihan kiertävät muurit meiltä silloin sulkivat. Elina Hirvosen Punainen myrsky kattaa vuosikymmenten mittaisen matkan 1950-luvulta nykypäivään saakka. Kilometreissä matka on myös pitkä: Irakista siirrytään Saudi-Arabian kautta Suomeen, kuumuudesta viileään Pohjolaan. Henkisesti matka lienee vielä pidempi kuin ajassa tai kilometreissä mitattuna. Romaanin päähenkilö on poika, joka kasvaa mieheksi. 1950-luvult...