Nämä jaksaa aina vaan kukkia. Käsittämättömiä suurine kukkineen.

Hetken ilo tämäkin.

Ruoka maittaa pienille!

Näin on sitten helmikuukin jo lopuillaan. minne tämä aika kiirehtii, niin nopeaan kuluu.  On ollut pakkasten puolesta sopivaa talvea kun ei kovia pakkasia ole ollut ainakaan nyt helmikuussa ja tämä loppukuuhan ennustetaan olevan plussakeliä. onko vähän turhan aikaista sanoa että kevättä tekee. Vielä voi olla koviakin yöpakkasia maaliskuussakin. No, se otetaan mitä annetaan.

Olen nyt koittanut käydä päivittäin kävelyllä ilman Himmua, on se vähän sellaista tyhjää kun ei kaveria enään ole. 

Ikävä ei vaan tahdo vielä hellittää, niin pitkä oli se meidän yhteinen taival.  Mutta elämä jatkuu.

Yalvi on mennyt paljolti sukkia kutoen, muuta kun en enään pysty kutomaan kuin jotain tuollaista helppoa jossa ei niin tuo näkö haittaa, Sukkia kun kutoo melkein vanhasta muistista. No, kyllä joudun välillä purkamaan kun tarkastan suurennuslasin kanssa mitä on tullut tehtyä ja sitten jonkun virheen huomaa. jonkun silmukan putoamisen saa sentään virkkuukoukun avulla poimittua takaisin. Onneksi on suka kuluttajia ette itarvi tyhjään kutoa. 

Nyt alkaa taas tuo mielenkiintoinen aika kun saa seurata pienien taimien kasvua kun mullasta päänsä nostavat.  Se o naina mukavaa katsottavaa. Kovin paljon en nyt laita taimia, niin ainakin olen suunnitellut että ei liikaa. Koitan laskea etukäteen minkä verran tarvin mitäkin kukkaa. Sen mukaan sitten kylvääääääöt suorittaa. Mutta hm. tuppaa aina karkaamaan käsistä vaikka kuinka päättäisi minkä verran laitan.

Talven selkä on taittunut ja nyt alamme odottamaan sitten kunnon kevättä. Sitä ihanaa odotusta toivon teille jokaiselle.