Jatkuu tää elämä vielä juhlan jälkeenkin. Tänään oikein hieno kesäpäivä, ei vielä liian kuuma, mutta lämmin ja heikko tuulen vire hyväilee ihoa.

Kesken pihapuuhien käytiin rannassa että pikkuinen karvakerä sai käydä uimassa, pitipä sieltäkin pari kuvaa napata veden pinnasta.

Ja sitten pihaan takaisin kuvia napsimaan tuosta pionista jonka kunnon kukintaa olen jo vuosia odottanut. Tähn asti vain kukan ja pari vuosittain tehnyt, mutta nyt on vielä paljo aukeamattomia nuppuja, joten iloa riittää vähän kauemminkin siitä


Muuten menikin tuo juhlan aika ihan mukavasti. Sain tavata kaikki tyttäreni ja yhden tyttären tyttärenkin, joka juuri ylennetty alikersantiksi ja palasi Lahdesta takaisin Kajaaniin. Reipas tyttö, niin on mummunkin ihan pakko todeta.

Pupujussi sai kanssa oikein herkkuaterian, kun kukkakaalini taimet oli kaikki syöty, vain pienet tyngät oli pystyssä paikassa, missä kasvoivat. No, varmaan pupu oli iloinen löydettyään tuollaiset aarteet. Porkkanan taimetkohan popsii seuraavaksi.

Mukavasti viikko alkoi, toivottavasti tää kesä nyt hetken kestää.

Näin se aika menee, nyt jo juhannus vain millin päässä. Siitä taas alkaa öiden piteneminen ja juuri vasta odotimme niiden lyhentymistä. Päivä on pisimmillään nyt ja valoa riittää.

Västäräkki uimaan menossa
Kesän vehreyttä!
Tämä tie myötäilee rantaa, sen varrella muutama ylellinen huvila, yksi niistä vuokramökki.
Toki piti Himmunkin päästä kuvaan. Himmun harmiksi kotiin lähdössä ollaan
Entinen pikku uimarantamme täyttynyt veneistä. Ranta oli oikea lasten ranta, pitkään matalaa hiekkapohjaa.

Kaikille teille mitä parasta keskikesän juhlaa!

Pieni jatko. sekä 20 että 22 päivä syntyi sukuun kaksi uutta poikalasta. Ihanaa nähdä suvun jatkuvan.

Olin nopea ja ehdin napata tämän palkinnon ennenkuin se lensi pois listalta. ja kun sen nappasin, niin nyt kerron, mitä tuo kuva minulle kertoi.

Kauniin, lämpimän kesän aamuyön tuntina en saanut unta ja niin lähdin ulos, yöpuvussa astelin kasteisella sametinpehmeällä nurmikolla. Kävelin edestakaisin pihallani ja ihmettelin luonnon hiljaisuutta. vain jokin lintu yritti aamusäveliiän ilmoille laulaa saamatta lajitovereitaan mukaan vielä
Astelin sitten istumaan pihakeinuun, kuunnellen heräävää aamua. miettien sitä sun tätä, mennyttä ja tulevaa. Siihen olin sitten nukahtanut. heräsin auringon ensisäteisiin niiden tanssiessa kasvoillani, hetken tanssittuaan siirtyi pois, aukaisin silmäni ja katselin heräävää kukkamaatani. kukat aukoivat terälehtiään kohti valoa ja mitä näinkään, pienet keijut tanssivat kukilla aukoen niitä, välillä ne tanssi käsikädessä ketjuna kukalta kukkaan ja välillä yksitellen. Voi kun ne olivat kauniita pikku hamosissaan ja pienen pienet balleriina tossut jaloissaan.
Aurinko vähitellen kohosi korkeammalle saavuttaen jo puiden latvat, kukkamaan ylle laskeutui hienoinen usva, keijut katosivat usvan myötä, menivätkö sitten kukkien terälehtien alle päiväksi, sitä en nähnyt, kun usva peitti kukat. nyt jo aurinko nousi pois koivujen takaa ja niin hävisi myös usva. Luonto alkoi heräilemään, hiljaa olleet puiden lehdet alkoivat hiljalleen  soitella omia säveliään ja lintuijen konsertti oli kauneimmillaan, vähitellen useiden lintujen yhtyessä konserttiin. Aurinko paistoi nyt jo täydeltä terältään aamun haalean sinisellä taivaalla ja nauroi sieltä korkealta minulle.
Vielä hetken istuin ihmettelemässä kaikkea näkemääni ja sitten menin sisälle ja avasin koneen, siirryin blogini sivulle ja siellä se kuva iski minulle silmää ja melkeinhän se ääneen sitten lausui, että tälläisen tarinan minä sinulle annoin.

Nyt pitäisi jakaa tätä palkintoa, se vain on kovin vaikea tehtävä, haluaisin palkita teidät kaikki sivuillani käyneet. yritän nyt muutaman, en hae niitä "oikeita" osoitteita vaan laitan näitä, käyttöosoitteita, Ottakaa palkinto vastaan jos haluatte.

Sirpan kuvailuja

Minttuli

Anja, säteitä ja häivähdyksiä.

Anja-Reginan aitta

Unelma..

Mammeli.

Nenunen

Aili-mummo

Maijan monenmoista murua


Irmastiinan elämää
 
Paula
 
Saturinoita
 
Tässä tarjoukseni palkinnon saajiksi.

Otan vastaan tämän hasteen, se on niin erilainen, että pitää hetki ensin miettiä vastausta.
Nyt en uskalla pitempää vastatakkaan kun minulla netti oikkuilee, katkaisee yhteyden vähän väliä, ja sinne sitten menee kaikki nettiavaruuteen.

Niin puhkeaa jo uudet kukat menetettyjen tilalle

Keijunkukan hennot varret jaksoi nousta pystyyn päivän levättyään
Tämä oli suojassa ruusupuskan alla ja säilyi koko sateelta
Pelakuukin jouti jo ulos kukkimaan
Päivänliljat ei olleet moksiskaan sateesta, onneksi ei silloin vielä kukkineetkaan
Näitä on nyt vähän jokapuolella pihaa, pienestä alusta aikoinaan olen levitellyt vähän jokapuolelle joutaviin paikkoihin.
Mehikasvit kukkivat tänä kesänä runsaasti, tässä vasta aloittelee, mutta eri kasveissa kovasti nuppuja.
Eilen siivoilin kukkamaasta pois niitä jotka eivät sitten jaksaneet enään nousta pystyyn ja vielä pitäisi tukea joitan alas painuneita mutta ei kuitenkaan ole katkenneet, saisi ne sitten pysymään paremmin pystyssä. On vain vieläkin maa vähän pehmeää, ei vielä parane joka paikkaan jalkaansa laittaa. Jos nyt luvattua sadetta tulee lisää, siirtyy sitten hoitohommatkin.

Sain tämän yllärin Aili-mummolta ja nyt aion siihen anttaa nuo vastaukset. kolme totuutta ja kolme toivomusta.

1 Olen pikkaisen työhullu, johon ei lääkärinikään osannut antaa lääkettä. Paranee ajan kanssa

2 Tartun työhön kuin työhön, kaikkeen mihin voimani vain riittää, taidosta viis.

3 olen niin koira-kuin kukkahullu. ja ristikot joutenollessa intohimoni (tän aparaatin lisäksi)

Ja nuo toiveet:

1 Toivon kaikille, lapsille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille mahdollisimman hyvää elämää, sellaista, jossa viihtyy ja on hyvä olla.

2 Itselleni toivon jonkilaista terveyttä että saisin mahdollisimman kauan asua täällä rakkaassa kodissa.

3 Vielä toivon, ettei meidän elämämme kiristetä liian tiukoille kaikkien korotusten kautta, toivon, että kaikille riittäisi ruokaa ja vaatetta ja katto pään päälle. Jokaiselle lapselle turvattu tulevaisuus

Nyt pitäisi jakaa tämä monelle eteenpäin, mutta olkaa hyvät ja ottakaa! ken haluaa tähän osallistua.

Tuollaiset kukat ehdin sunnuntai aamuna napsimaan maalta, nyt ei sitten kuvaamista olekkaan, kaikki rankana pitkin maata. Ensin valtava, raivoisa vesikuuro ukkosesta ja sitten jatkuvaa, aikas kovaa sadetta. Onneksi kaksi piooni puskaa olin juuri laittanut kehikkoon, ne on vain pystysssä, muut makaa maassa ja juuri alkanut kukinta on mennyt.










Ja pitäähän kukkien hoitajankin tas välillä päästä kuvaan. Mutta tuolle sateelle ja sen ikäville seurauksille ei Himmukaan pysty mitään apuaan antamaan. Tänään, sateen vähän tauottua kävi kyllä huolissaan katsomassa maassa makaavia kukkia. No, osa vielä siitä nouseekin uudestaan, osa lienee poistettava..

Taas uusia lajeja on aukaissut kukintojaan, ja minnekkäs se kameran etsin sitten muualle eksyisikään kuin niihin.

Komea unikko aukaisi ensimäisen kukkansa
ja iki-ihan pioni loistaa ensimäisen auenneen kukkansa suloisuudessa
Yksi lemmikeistäni, keijunkukkakin jo kukkii tuulessa heiluen. On niin kovin hento, mutta pidän siitä kovasti
Loysin sentää muutaman auenneen sinivalkoisen akileijan kukan siitä puolikuolleesta puskasta.
Ja Näitä sitten riittää puskassa enempikin. Myös akankaali kukkii täysillä. sekin kerran jo oli tuhoon tuominneet myyrät kun vain pieni pala jäi jäljelle, mutta nyt on taas levinnyt kovasti.

Voi miksi nuo perhoset ei suostu kanssani yhteityöhön, pitkin pihaa eilen kiersin perhosten perässä ja aina, kun piti kuva ottaa lähtivät lentoon. Harmittaa.

Tänä päivänä, kauan, kauan sitten astelimme alttarille sydän täynnä nuoruuden rakkautta. Eipä silloin tiennyt, mitä elämä antaa ja mitä ottaa. kaikki oli niin hyvin, kaksi onnellista lasta alla auringon. Elämä hymyili, ja kaikki oli niin auvoisena edessä.

Eihän se elämä sitten aina yhtä auvoista ollut, mutta paljon hyviä muistoja kuitenkin on mukaan jäänyt, Kaikkein parhaina lastemme syntymät ja sitten vuorollaan lastenlapset. Ja nyt yksin saan iloita jo lastenlasten lapsistakin Voi, millä hellyydellä tuon pukunikin ompelin, jokainen tikki oli jonkilainen eteppi. Siellä se vieläkin on, vintissä, sitä joskus katselen siivotessani siellä. Muistot herää.

Vihkipappinamme oli minun rippipappini, joka piti tavattoman pitkän puheen jakaen ohjeita elämään. Sulhasen piti huolehtia ettei vaimolta lopu jauhot ja morsiamnen sitten huolehtia että miehen paidasta ei napit puutu. kaikenlaisia elämänohjeita saimme. Pikkusiskoni, silloin 3 vuotias, oli isältä kysynyt, joko mennään ulos ja isä sanonut, että sitten kun tuo pappi lopettaa. hetken tyttö vielä malttoi ja sitten kajahti lujaa, "eikö tuo pappi jo lopeta" Eipä siinä hymyilemättä voinut olla ja niin pappi sitten sopivasti lopetti.

Häät olivat sellaiset pienimuotoiset, ei mitään komeata vaan vaatimaton tarjoilu kahveineen ja kakkuineen ja voileipiä oli tarjolla.
Siitä se yhteinen elämä lähti ja päättyi sitten 50 vuotis hääpäivän suunnitteluun, siitä olimme jo suunnitelleet senverran, että samassa kirkossa haluamme uusia tuon vihkivalamme, mutta Luojamme tahtoi toisin, jätti minut yksin ikävään, joka nytkin puristaa rinnasta, kun tuota niin hää-, kuin hautajaispäivää muistan. Mutta elämä vain jatkuu-yksinkin.

Kauniit akileijat kukassa, tuo sininenkin, tänä keväänä istutettu jaksoi jo avata kukkiaan. Nuo laukat olivat alunperin jättilaukkoja, valtavat kukinnot, mutta vuosien varrella pienentyneet ja olivat pari, kolme vuotta ihan näkymättömissä, kunnes nyt taas alkoivat kukkimaan. Mutta myyrien karkoittajiksi niistä ei ole, kerran meni niiden kaivanto aivan vierestä.
Virpiangervo on nyt parhaassa kukinnossaan, Puskat aivan valkoisena, kuin morsiuspuvuissaan.
En vielä tutkinut, miksi vastaava sinivalkoinen akileija oli aivan nuupuksissa, nuppuja kyllä paljon, mutta mit' ilmeisemmin ne ei aukea. Täytyy katsoa, onko myyrät syöneet juuret poikki, aiemmin niin on käynyt.
Pionit minulla on vasta suurilla pulleilla nupuilla, kohta saa niistäkin jo iloa. Yksi laji on niin suurikukkainen, että pitäisi jaksaa tuli sille valmiiksi rakentaa. Ja unikon nuput suurenee päivä oäivältä.
Nyt pitäisi mennä kylvämään pavut uudestaan, ensimäiset taas kylvin liian aikaisin joten eivät sitten jaksaneet taimettu, mutta vielä ne kerkiää.

Aamukirerros Himmun kanssa toi taas muutaman kuvan.

Lähdimme peltotietä, jota emme muutamaan päivään olleetkaan menneet

Ohoh, olipa pelto alkanut kukkimaan komiasti! Kohta on pikku varjoja ilma valkoisena!

Sieltä sitten rantaan, josta kaukaa kuvasin lokin kivellään, en uskaltanut lähemmäksi jättää kuvaamista, olisi jo ennättänyt lentää pois.

Toisen kuvan kivistä napsautin sitten lähempää, silloin jo lokki oli järvessä.

Sitten ns. metsään, jossa ei oikein ollut mitään kaunista

Paitsi löytyis sitten suopursuja kukkimassa.

Kotipihaan palatessa piti ottaa sireenin tertustakin kuva, toki myös koko pensaasta.

Tuo lempikukkijakin taas pääsi edustamaan kukkamaata.

Ihmeen kovasti vielä esikotkin sulostuttaa kukinnoillaan. Niitä on todella runsaasti tänä kesän alkuna. Ja yhä uusia yrittää pääsemään kukinnan alkuun, Eivät ihan heti lopu vielä.

Oli vähän viileää vielä aamulla lenkille lähtiessä mutta aikamoisen kierroksen teimme ja takaisin tullessa olikin jo oikein mukavan lämmin. Nyt on kesä kauneimmillaan.

Askeleet taas vei rantaan, sillä on kumma vetovoima. rannalla hetken istuskelimme ja jatkoimme metsäpolulle, ihan rannan tuntumassa. kauniita metsätähtiä oli kovasti siellä kukassa, mutta vain yksi otettiin kuvaan mukaan.















No, ei noita kukkiakaan voi ihan unohtaa.

Myöhäiset narsissit alkoivat nyt kukkimaan osa nupuista jostain syystä kuivuneet, ehkä niitä oli liikaa.