pilvien takana. Aamulla vähän yritti pilvien raosta kurkistella ja näyttää, täällä ollaan, mutta hetkessä nuo raotkin peitti paksu pilvi.
Aika tummaa oli ympärillä, muuten oli kyllä jo päivänvalo kun kello oli jo 9. Olimme lenkille lähdössä ja kun tuota taivasta katsoin, kuvittelin, että saamme matkallemme aurinkoa sieltä. Tokihan meidän askeltaminen onnistui ilman aurinkoakin, mutta olisi se ollut niin kivaa.
Tätä jokea käymme talvella usein katsomassa. Sen rannalla aikaisemmin on aina tavattu koskikara, nyt ei olla nähty kertaakaan. Tänään käytiin viimeksi, vaikka tuo kuva on jo aikaisemmalta käynniltä, mutta samalta se näytti nytkin. Maantie sillalta sen saa kuvattua, alas rannoille ei pääse. Vaikka tuo joki on noin kapea ja pieni niin harvoin jäätyy, jos oikein kovat pakkaset pitkään jatkuu saattaa mennä hetkeksi jäähän, silloin oli koskikaralla vara paikka virralla joka ei jäädy koskaan. Sinne on vain talvella hankala päästä katsomaan.

Ensi syksynä tulee 49 vuotta kun muutimme tänne kylälle tuolta kehä 3 sisäpuolelta. No, arvata saattaa, että muutos oli aika iso

Tälläiseen mökkiin silloin muutimme, tosin oli jo huonommassa kunnossa, siksipä melkein ensitöiksemme alkoi remontt
Tuon ison marjapuskan paikalla onkin nykyisin minun keittiöni.

Tässä talossa oli K kauppa, nyt vain kesäisin asukkaiden käytössä.

Mutta tää kylämme oli vielä silloin ihan eri kuin tänä päivänä. Tästä meiltä vastapäätä tien toisella puolen oli K- kauppa ja noin sadan metrin päässä oli osuuskauppa, toiseen suuntaan noin

150 metriä on seurantalo. Postikin oli, samassa rakennuksessa kuin tuo K- kauppakin, myöhemmin sitten ihan omassa talossaan. ja viimeksi kaupassa. Koulu, joka nyt vasta ensimäistä vuottaan suljettuna oli noin 500 metrin päässä. Niinkuin silloin sanoivat, kaikki on, posti, kaupat ja mylly ja koulu, mitäpä sitä muuta tarvittaisiin, no, nyt ei ole mitään niistä enään, vain seurantalolla on joskus, harvoin jotain toimintaa.

Kun vieraana tuulen kuljettamana tänne tulin, olin nuori perheenäiti, nuorin lapsista oli vauva ja vanhin koulussa toisella luokalla. Kaikki oli outoa ja vierasta. Kylän ihmiset muodosti sellaisen renkaan johon sivullisen, muualta tulleen oli vaikea päästä sisään. Ystävällisesti otettiin vastaan, mutta sitten huomasi kuitenkin olevansa syrjässä kaikesta. No, onneksi en kaivannutkaan sisäpiirin rientoihin, minulle riitti tämä koti kaikkine touhuineen. Ja ikäväkin painoi vielä mieltä, en oikein tuntenut itseäni kylään kuuluvaksi

Nyt on kylällä, tässä ns, keskustassa jäljellä enään hyvin vähän heitä, jotka silloin tullessa oli joko lapsia tai nuoria aikuisia.,  senaikaisista asukkaista, Jotkut ovat muuttaneet keskustaan asumaan ja suurin osa on jo nukkunut pois, uusia asukkaita on kylällemme tullut ja uusia talojakin on noussut. Ennen niin vilkas maantiekin on muuttunut hiljaiseksi kylätieksi uuden tien viedessä ihmiset käyttämään sitä, ei enään tarvi kiertää tämän kauttaa, menee sitten suuntaan tai toiseen. Ei ole postia jossa asioida, ei kauppaa, mistä saisi edes sen unohtuneen hiivan. kaikki on nyt kymmenen kilometrin päässä.  Kun alkaa ajattelemaan näitä vuosikymmeniä, niin suuri on muutos ollut. Ei sitä niin ajattele noissa päivittäisissä menoissaan vaan toimii olosuhteiden mukaan.

Taloja on tyhjänäkin osa, heräten vain kesäajaksi henkiin, kesävieraat täyttävät entiset kotinsa. Talven elävät hiljaiseloa. Näin kuitenkin säilyy siteet lapsuuden maisemiin.

Silloin ei ollut monessakaan talossa puhelinta. Kun asuimme tässä tienposkessa, oli soittajia useinkin . Keskus oli vielä sellainen Sentraali Santran keskus. Jos soitti kaukopuhelun, sitä sai joskus odottaa tuntikausia ennekuin puhelu yhdistyi. Nyt ei ole enään edes puhelinlankojakaan, kaikki on keritty pois.

Autokin perheissä oli harvinaisuus. Vain muutama yksityinen sellaisen omisti, mutta linja-auto yhteydet oli hyvät silloin, nyt ei kulje kuin kouluautot ja kesällä sitten ei mitään. Joka talossa on auto ja usein vielä kaikilla oma jotka ajokortin omistaa.

Olenko sitten itse muuttunut vuosien varrella. No, ihan pikkuisen,. Silloin olin 3 tyttären äiti ja myöhemmin on joukkoon sitten tullut 6 lastenlasta, joista yksi on jo siirtynyt rajan taa, ja nyt on 9 lastenlastenlastakin. Olen kai siinä sitten minäkin ainakin vanhentunut. Joskus olen tätä elämää ajatellut, kun lähdin lapsuudenkodista maailmalle, olin yksin, sitten meitä oli kaksi, vuosien varrella 3-4-5-. Sitten alkoi lasku alaspäin, vähitellen taas oli 4-3-2 Ja nyt olen taas yksin,

Elämä ei ole ollut helppoa, työtä on ollut liikaakin, raskasta työtä, jossa sitten voimat pettivät kun sydän petti. oli aikoja, kun maitopurkkikin painoi liikaa kädessä. kävelemään opettelin uudestaan useammankin kerran kovien koettelemusten jälkeen. Mutta tässä vain olen ja nautin olostani, jokainen päivä on juhlapäivä. Kun aikoinaan minulle sanottiin, etten koskaan enään pysty tekemään oikeastaan mitään, mutta olen sen kyllä kumonnut ja teen vieläkin aikalailla näitä yksineläjän homia.
Joten, jos on kylämme muuttunut niin on sen asukkikin.
Kaksi isompaa remonttia on mökki kokenut näiden vuosien varrella. Nyt varmaan sitten vanhenemme yhdessä lopunaikaa. Olemmehan melkein samanikäiset, mökki 3-4 vuotta nuorempi kuin minä

Piha oli rumä silloin, ei muuta kuin jokunen marjapuska ja hoitamatonta kivikkoa, ei ainuttakaan kukkaa pihassa kasvanut, se oli anoppini mielestä ajan haaskuuta kun kaikenmaailman kukkia hoitaa, hän asui tässä aikaisemmin muuttaen meidä tullessa tuohon mökkiin, joka usein kuvissa vilahtelee.
No, myöhemmin hän kyllä kaiketi sitten muutti ajatuksiaan kun mökkinsä pihaan sitten myös laittoi joitain kukkia kun minä omiani istuttelin.

Ei edes nämä vuosikymmenet ole saaneet minusta kunnon paikallista, vaan aina on olo kuin oliisin vain käymässä. Mutta en enään poisläähtöäkään muualle ajattele, kyllä minä nyt tässä mökissäni ja kylälläni elelen ihan niinkauan kuin vain pystyn.

Suvikummun Marjalta sain ystävänpäivän arvonnasta ihanan yllätysvoiton, katsokaapa, miten ihanat sukat sain ja muuta vielä. Himmukin oman herkkunsa. Ei ole minun jalassani koskaan ollut noin kauniita villasukkia, nuo säilytän nyt sitten ihan juhlasukikseni.
Ihanat kesäiset lautasliinat, laventeli käsivoidetta (aivan ihanaa, kokeilin jo käsiini sitä) ja Himmun herkkua. Voi, olen minä nyt ollut oikea onnettaren lempi lapsi. Tänään jo kaupassa ajattelin, että pitäiskö ihan ässä arpa ostaa jos vaikka sielläkin olisi onnea mukana, mutta jätin sitten kuitenkin ostamatta.

Vettä sataa ja on niin liukasta pihassa ettei ilman noita piikkipohjia uskalla ajatellakkaan menevänsä sinne luistelemaan. Koitetaan pysyä pystyssä ettei tule vahinkoja.

Nyt oli jo nostettava hattua korkeemmalle, kun alkoivat olla jo katossa kasinkerroin, vaikka päivittäin olen sieltä tuhonnut syötävää.
Nyt on tilaa kasvaa ja helpompi käydä napsimassa niitä sieltä. Nostin yhden ylös kun katsoin onko paljon juuria, nythän voisi vaikka ruukkuun nostaa, niin komeat juuret siellä on.

Ja ulkona paistaa aurinko täydeltä terältään kutsuen ulos meitäkin taas. Siispä kuunnellaan kutsua ja lähdetään lenkille.

 Lenkille lähtiessä aurinko alkoi säteitään heittelemään matkallemme.
 hetkessä kirkastui ja täytti valolaan huurteisen koivun
 Hetken mentyämme tultiin aurinkoisen pellon reunaan Taustalla nuoret huurteiset koivut
 Sitten tulimme rantaan, mietin, voismmeko yrittää noita auton jälkiä kävellä jäällä. Menimme

katsomaan ja yön pakkanen oli jäädyttänyt vedet pois ja niin me tytöt mentiin. Himmu päästi menemään niin vauhdilla etteri meinannut erottaa missä se ruskea täplä jäässä onkaan. No, samalla kiidolla takaisin minun luokseni. Kokeilin sitten kestäisikö tuo hanki kävellä ja kas, sehän kesti. niin tehtiinkin sitten pitkä lenkki kun ei tarvinnut seurata noita jälkiä enään. Onneksi oli auringonlasit päässä, niin kirkkaan hanki kimmelsi.
Kotinurkalla sitten piti vielä tuo koivukin kuvata, sininen taivas kirkkaan sinisenä


Aika kylmä oli kun lähdimme, mutta kummasti tuo aurinko jo lämmitti kun vähän korkeammalle kipusi. Kotimatkalla tunsi selässä säteiden lämmön.

Teille kaikille mitä parhainta, sydämellistä ystävänpäivää! ♥♥♥♥♥

Voi ihmeiden ihmettä Mitä voikaan pienelle ihmiselle sattua. Sain todellisen yllätys lahjan. Ette arvaakkaan, kuinka onnellinen olen tästä.
Sain kosotädiltä tämän ihanaakin ihanamman huivin. Olen niin iloinen siitä, kun en ikipäivänä pystyisi itse tekemään tuollaista ihanuutta. Mikä lämpö leviääkään hartioille kun laitoin tuon ensikerran paikoilleen. Olen kyllä oikea onnentyttö nyt.

Niin kaunis kiitos kuin ikinä osaan antaa lähtee kyllä kosotädille ja kaikkea hyvää hänelle jatkossakin. Kyllä sinulla on hyvä sydän, kun tuollaisen lahjan annoit. Mahtavaa.

Sain Romulyylin arvonnasta tämän suloisen bambin.
Eikö olekkin pirteä kaveri, katsoo suurin silmin tätä maailmaa

Ja Anun arvonnassa onnistuin saamaan tämän iki-ihanan Aarikan tuikkupesän. Tämä on niin ajattoman kaunis. illalla jo siinä tuikku tuikutteli.


Kiitos teille molemmille.

Eilen kävin taas marevan kokeessa ja nyt oli tulos sellainen että vasta kahden viikon päästä uudestaan. Samalla sitten tietenkin kaupassa käynti kun kylälle menee. Ostin pitkästä aikaa silakoita pihvejä varten. Puolikiloa on sopiva annos tälläiselle yksinsyöjälle, kun ei edes Himmu niillä suostu herkuttelemaan. Yleensä paistan ne uunipellillä uunissa, mutta nyt kiinnosti upo uusi keraaminen paistinpannuni, miten se toimii. Hyvin siinä paistui ja ennenkaikke, miten helppo oli puhdistaa paiston jälkeen. Taisi tulla valurauta pannun rinnalle hyvä  pannu, ainakin ensituntuma oli mitä parhain

Kun en eilen ehtinyt aurigon paistaessa ulos, piti sitten tyytä vain auringon laskeviin kuviin.

 inne se on painumassa uutta päivää odottamaan
Kotipihassa vielä ihailin viime säteitä
 Pihapöytä lumimittarina Aikalailla jo on.
 Himmu tuolla lumikasan päällä kukkulan kuningasta leikkimässä, erottuu vaan sieltä kovin huonosti mutta siellä se on
Yritin sieltä paremman kuvan saada, mutta silloin olikin jo Himmu maantasalla ihmettelemässä että kukas se tästä on mennyt. Oli vieraan koiran jäljet tutkinnan alla.
 Tämä jouluamaryllis kukkii nyt kolamannen kukkavarren voimallaan. Kauniisti yhä jaksaa.
Tämä on vanhoja kukkijoita muutaman vuoden takaa, ei nyt isoa kukkaryhmää tehnyt, vain kolme kukkaa tulee varteen. Kukki edellisen kerran kesällä.

Nyt jo viikko takana helmikuutakin, siellä se kevät jo alkaa vilkuttelemaan , mutta vielä on pakkastenkin aika ja hyvä olisi että ajallaan nekin olisi, saisi sitten odottaa sitä oikeaa kevättä, nyt on vasta lupauksia siitä.