Siinä me eilen Himmun kanssa syksyn tunnelmissa, haikeus oli rinnassa kun katselin joutsenten perään kun isona parvena lensivät kohti etelää.

Mutta en sentään alkanut laulamaan tuota paimentytön laulua missä lintupieni syksyn tieltä kesämaille rientelee ja minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekkään. Kun pääsen, huomena nousen aikaisin aamulla Thomas Cookin siiville ja lennän linnun lailla etelään. Mutta en koko talveksi niinkuin lintu pieni vaan vain kahdeksi viikoksi.

Oikein hyvää syksyn jatkoa nyt huomena marraskuuhun siirryttyä.

Leijonakitoja on kukassa vielä aika paljon
Tätä syysasteria en ole koskaan nähnyt näin täydessä kukassa, melkein kaikki nuput ovat nut auki. On ollut monta syksyöä ettei ole ulkona ehtineet kunnolla kukkaan
 Kultapiiskukin on saanut nyt kukkia, senkin kohdalla on joskus käynyt niin että on paleltuntu ennekuin on kunnolla kukkaan ehtinyt.
 Belliksethän kukkii lumentuloon asti, sitkeä kuin mikä.

 Rautiolampi aamun vielä ollessa osin hämärän peitossa Syksy on sielläkin.

Luulin jo viimeiset kukkamaa kuvat ottaneeni, mutta vielä tänään innostuin kuitenkin kuvaamaan. Onhan niistä kesän kaunein loisto jo himmennyt, mutta jotain väriä vielä.

Suurin osa on jo kuitenkin kompostissa ja maa odottamassa uutta kevättä, uutta kukintaa.

Tänään tämän komean aurinkopäivän ilostuttamana lähdimme pitkälle lenkille., kiersimme rakkaita rantojamme ja käytiin luonnonsuojelualueella. Kuvatakkin piti, mutta olipa sopivasti kameran akku tyhjä, vaikka pihassa vielä pelasi, olisin voinut vaihtaa täyden akun jos olisin huomannut lähteissä akun olevan lopussa. No, ompa nuo reitit ja reisut kuvattu niin moneen kertaan ettei siitä nyt vahinkoakaan tullut vaikka kuvaamatta jäi. ei ollut puhelinkaan mukan että olisi sitä voinut käyttää kuvaamiseen. Pari ihanaa ruskakuvaa sieltä olisi saanut.

Pihatyöt alkavat olla mukavalla mallilla, tuota haravoimista vain riittää ties kuinka kauan, Tammi kun taas lehtiään pihistelee, väri on senverran kuitenkin muuttunut, että toiveita on niiden kohtapuoleen putoamisesta jo. Sen syysväri ei ole ollenkaan niin kaunis kuin vaahteran.

Siis mennyt kesä. Nyt teki halla sen, että riitti pois kärrättävää.
 Siinä se oli, kosmoskukka, nyt kompostissa ja tilalle jo istutettu tulppaaneita kevääksi.
 Omassa varjossani piti kuvata tähtisilmää, joka ei ollut vielä moksiskaan hallasta. Uusi kokeilu, jota voi harkita ensikesänäkin. oli tosin alunperin haudalla mutta kun poistin sieltä kanervien laiton yhteydessä toin kotiin ne juuri kokeiltavaksi miten kestää hallaa.
 Sameetiruusutkin jo muut kuin nuo vaaleat, matkasivat jo kompostiin, niidenkin tilalle jo laitoin erilaisia kevätkukkijoita.
Himmukin tätä autiutta ihmettelee. Mite nsitä nyt tähän näin vain sopii makailemaan. Se on muuten hauskan näköistä kun Himmu kulkee kukkamaalla silloin kun kukat sen täyttävät, Osaa niin hienosti luovia siellä väleissä. Välillä on kuin mutkalla kun sovittelee tassujaan sopiviin väleihin. On se sellainen pikku puutarhuri, kun teen sipulikukille omia kuoppiani niin Himmun nenä on siinä kuopan reunalla valmiina nappaamaan jospa sieltä myyrä tulisi.

Vielä noita kukkia jäikin, ei saanut vielä halla kaikkea, amppelit voivat vielä hyvin ja toki myös leijonankidat säästyi kuin tuo syysasteri ja kultapiiskut, orvokeista nyt puhumattakaan. Silmä vielä tavoittaa kaunista pihamaaltakin.

Kävin eilen "säästämässä" Keskisellä, en vain sitä säästöä sitten huomannutkaan kun laskua katselin. No, olihan siinä monenmoista ostosta joita olin ajatellut sieltä ostavani kun vihdoin viitsin sinne mennä. Joulumaata jo rakennettiin alustavasti, huh huh. ja koko suuri kauppa oli kyllä sellaisen myllerryksen alla, kaikki osastot vaihtaa paikkaa Mitään ei voinut menää vain hakemaan, kaikki piti katsoa mikä missäkin on. Aikaa siellä kului ennekuin kaikki aikomani ostokset olivat kärryissä. Mutta kaikki kyllä lopulta löysin ja vähän enempikin.

Nyt ei vielä ulos näy onko loputkin paleltuneet mitä vielä pystyyn jäi, Siellä vielä malvat kukki eilen ja ne punahatut, tosin ne olisi jo voinut ottaa poiskin, mutta jäipä täällekkin päivälle tekemistä kun osa on vielä paikoillaan.

Pian on tämän kesän kukat menneitä muistoja, kuitenkin eilen niitä kuvailin vielä ja aion yhä kuvata kunnes menehtyvät.
 Leijonankidatkin vielä yrittää
 Siniviuhka on jaksanut koko kesän kukkia
 Samoin kuin tämäkin
 Mustasilmä susannakin vielä yrittää uusia kukkia aukaista.

 Ja runkoruusu tekee uutta kukkaa vielä täysillä, nupuja tulee ainavaan lisää.

 Nyt on tulevalle viikolle ennusteissa jo yöpakkasia, sitten maisema taas muuttuu, monta kukkaa löytää tiensä pään kompostista ja kukkamaa saa alkaa valmistautumaan seuraavan kevään odotukseen, hetkeen kun ensimäiset kukat nostavat päätään mullan alta. alkaa taas se kevään ihme, eikä siihen ole kuin puoli vuotta, pianhan se menee.

Mutta välissä on talvi, onneksi ei vielä tiedä minkälainen siitä tulee, saammeko ennätys lumet vai ennätys pakkaset. Olisi raskasta jos tietäisi mitä vastassa on. Jokainen talvi on erilainen.

Tänään täyttää yksi lapsenlapsi 30 vuotta. Nopeasti on vuodet vierineet kun taaksepäin ajattelee. Vanhin lapsenlapsi täyttää marraskuussa 36 vuotta ja nuorin samoin marraskuussa 25 vuotta. Toinenkin poika täyttää tässäkuussa 30 vuotta ja yksi on 32v. Niin ovat koko lastenlasten katras muutaman vuoden aikana syntyneet iloa tuomaan elämään. Kuin sitten heidän kauttaan nuo 10 seuraavan polven ilon tuojaa. Elämä on rikasta.