Toivon kaikille Hyvää, Onnellista Uuttavuotta 2019!

Oikein Hyvää, Rauhallista Joulua kaikille! TV. mummeli ja Himmu koira

Nyt on ollut sellaisia mukavia ulkoilmoja kun pikkupakkanen pitää kelin kuivana. Sitä lunta taas vain kaipaillaan suojaksi niin kukille kuin vesijohdoille, mutta ei sitä tilaamalla tule kuitenkaan. ja voi että, päivien lyheneminen kohta pysähtyy ja käännytään valon puolelle. Pimeäähän se vielä hetken on mutta kuitenkin valo vähitellen taas voittaa.

Eikä enään tarvi lastenkaan kauan koittaa kilttejä olla kun pian jo se pukkikin käy vierailullaan ja siihen päättyy pitkä piinaava odotus. Minulla kävi eilen vieraana kaksi pikkuista joulun odottajaa ja kyllä isomummulle kerrottiin tarkkaan montako yötä vielä on, montako luukkua vielä pitää avata. Olivat juuri siinä parhaassa pukki iässä kun odotus on korkealla. Nuo pienet sen joulmielen nostattavat kun usko kaikkeen on vielä niin aitoa.

Näitä joulnalus vierailuja kun on käynyt ja tuloksena tälläinen mukava kokelma erilaisia joulun kukka asetemia. Mukavia muistamisia.

Näin tää aika kiitää, Nyt kovaa vauhtia kohti joulua, lahjojen laitto kiireemmillääm että saisi kaikki valmiiksi ajoissa. Miten se tuntuu vuosi vuodelta käy yhä vaikeammaksi keksiä noita pieniä muistamisia, mitään suurta ja ihmeellistä kun en laita, mutta sellaisia koitan keksiä että saajalle olisi edes hetken ilo.

Muutenhan tuo joulun laitto minulla onkin vain sellaista pientä, Laatikoita teen tyttärille, se on minun iloni kun saan ne tehdä kun sitten jouluna olen heidän luonaan itsekin syömässä. Koti ei kovin jouluiseksi muutu kun en ppaljon täällä olekkaan, mitä nyt toki ne perintaiset joulukoristeet laitan kuin aina ennenkin.  En kyllä jaksaisikkaan sitä entisaikojen jouluamme valmistaa, sitä tää vanhuus teettää, monesta pitää luopua.

Nyt kun tää päiväkin on vain kaksi pimeetä vastakkain on sisällä olevat valot sitäkin tärkeemmät, mutta pianhan taas ollaan päivissä jotka alkavat pitenemään, voi sitä iloa silloin ja heti alkaa miettimään tulevaa kevättä ja aikaa kun taas saa siemeniä multaan pistää. Kevään odotus on ihanaa, olkoot siinä sitten vaikka kuinka kova talvi vielä vastassa niin kevät kuitenkin voittaa ajallaan.

Jospa vielä muutaman kukan laittaisin, piristäähän värit ja valo mieltä. Niiden myötä toivon kaikille hyviä joulukuun päiviä, älkää väsyttäkö itseänne kaikessa touhuamisessa, tulee se joulu helpommallakin.

Oho, ompa tullut taas pitkä tauko sitten aamulenkin. No, tässä välilä on nyt taas ollut tuo pikku matkakin ja paljon kaikenlaista. Mutta nyt taas palataan aikaan normaaliin ja lähestyvän joulun ajatteluun.

Tuo pikku reissuni meni oikein hyvin vaikka lähteissä hiukan arvelutti miten pärjään ja miksipä en olisi pärjänyt. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Mutta, kotiinpaluu, se vain on niin ihana kokemus kun tuo karvapllo on niin onnellinen ja vahtii nyt taas minua sitten kovasti etten vain karkaa kannattaa lähteä reisuun että saa kokea tuo ihanan kotiinpaluunkin sitten.

Ja, niinkuin arvata saattaa, on kameraani taas kertynyt satoja kuvia ja mitkä siellä pääosassa, meri ja kukat. Niitä jaksan kuvata turhanikin paljon.



 Nuo kerratut kiinanruusun kukat viehättää silmää ja kun eriväreissä niitä on niin pakko vain räpsiä nniistöä kuvia muistoksi .

Olin suunitellut aamun lenkkimme menevän lähistöllä olevalle luonnonsuojelu alueelle mutta toisin kävi. Siinä matkalla ennenkuin olisimme kääntyneet sinne menevälle polulle kuuluikin lammelta niin kovaa rähinää että suuntsaimmekin sitten sinne. Arvasin, että siellä on joutsenia ja niinhän olikin. Oli kaksikin emolintua lapsineen, isä heidän porukoistaa puuttui Oli isompi perhekunta jossa oli niin valkoisia kuin vielä harmaita. Tämä lauma ei sitten päästänyty noita yksinäisiä emoja lapsineen porukkaan ja siitä aiheutui tuo kova rähäkkä.


Oli vain nyt aamulla niin kovin sumuista ettei kuvistakaan saanut kirkkaita.

Kun nyt kukat vaihtuivateläinkuntaan niin pistämpä kuvan koiranpennuistakin. Kävin tyttären luona katsomassa pentuja ennekuin taas lähtevät uusiin koteihinsa. On ne niin ihania palleroita, kuvassa viisi viikkoisia.
 Senverran pysähtyivät että kuvan sai otettua molemmista yhtä aikaa. Kovia ovat tuossa iässä leikkimään eikä oikein meinennut varpaatkaan naskalihampailta säästyä.
Ja pitihän kuva meidän mummukoirastakin laittaa. Himmu alkaa olla jo vähän väsynyt kun pidempiä lenkkejä tehdään. Empä tee minäkään enään mitään hirmu pitkiä lenkkejä. Mutta kiitollinen olen jokaisesta ulkoiluretkestämme minkä vielä jaksamme.

Aika kylmän yön jälkeen näkyi kaiken olevan aika vahvassa huurteessa. Katselin nousevaa aurinkoa ja päätin, nyt mennään Himmun kanssa maastoon kuvaamaan ruskaa ja huurteisia kuvia. Niinpä lähdimme matkaan ja päästyämme rantaan piti sitten ottaa ensimäinen kuva rantakoivun kauniista keltaisuudesta.

No, ota siinä sitten kuva kun kamera on kotona pöydällä lähtöä varten valmiiksi laittetuna. Pikkusen harmitti ja ajattelin jo, että jääkööt lenkki sitten tähän ja palataan kotiin. Mutta akka tieltä kääntykööt, ei me. jatkoimme sitten vain lenkkiämme sen , minkä olin suunnitellutkin meneväni. Siinä lenkin aikana alkoi jo osa taivaasta peittyä pilviin, no, tottakai, onhan iltapäivällä sadetta luvassa.

Pihaan palattuamme olikin vielä syysasteri huurteessa, päätinkin sitten että kuvataan se ja hain kameran sisältä.
Melkein on väri muuttunut valkoiseksi, niin vahva huurre oli vielä.
 Monivuotinen neilikkakin pukeutunut vaaleampaan asuun
 Ruusu vielä olisi kukkinut mielellään mutta taitaa nyt taipua syksyyn sekin
 Nuputkin nyt kietoutuneet jäähän.
 Pihapihlaja ilman marjoja.
Tuota tammea niin odotan pudottamaan lehtensä, mutta ei se edes mieti vielä sellaista. Saisi sitten nekin lehdet pois.

Monenlaista tekemistä vielä tuolta pihamaalta löytyy enenkuin lumi peittää maan ja työt jää sinne alle sitten.
Olen katsellut eri vuosien samanajan kukkia ja kyllä kaikkein enempi on ollut vielä tähän aikaan kukassa 2012. Ruusutkin silloin toi vielä paljon iloa tähän aikaan.

Mukavia lokakuun ilmoja !

Kuvia 16/9 niin aamulenkin maisemia kuin kotipihan kukkasia.

Ja sitähän se on, syksyä, kun jo puolivälissä syyskuuta mennään. Nyt on saatu sadetta ja lisää on luvattu, hyvä niin, sitä nuo pohjavedet kyllä odottaakin ettei jää kaivot talveksi tyhjäksi. On vielä paljon talouksia joihin ei kunnalliset vesijohdot vettä kuljeta. Niin minullakin, mutta minulle tulee vesi lähteestä ja siellä ei vielä ole kuivuus tuntunut yhtään.

Kun ensimäinen sadepäivä häiritsi ulkopuuhia painelin järjestelemääm vinttiä, jonka järjestely oli saanut odottaa sadepäivää, kun muulloin ei malta ja kesäkuumalla sinne ei voinut edes mennä. Ja niinkuin usein ennekin, löytyy jotain mielenkiintoista siinä hommassa, niin nytkin. Tutkin yhden kirjalaatikon sisältöä jossa piti olla vain lasten vanhoja kirjoja, mutta olipa mukaan eksynyt kirja, jonka olin saanut vuonna1951 ja joka oli aikoinaan ollut yksi lempikirjani Annikki Sankarin kirjoittama Punaiset maariakäämmenet. Aikoinaan olen sen lukenut moneen kertaan ja kuvitellut joskus näkeväni noita maariankämmeniä

Kuvitelkaa, tuona vuonna kun kirjan sain, tulin senaikaisen lain mukaan täysi-ikäiseksi, 21 vuotiaana ja tässä vaan vielä mennä porskutan eteenpäin, enkä vieläkään ole nähnyt noita punaisia kämmeniä. No, näkemättäpä nuo taitaa jäädäkkin, mutta kirja toi kyllä monelaisia muistoja siitä ajasta. Muitakin kuin mitä kirjassa oli.

Pihassa vielä kesäkukat kukoistaa ja osa syysleimuista puhkesi uuteen kukkaan kun silloin poutajaksolla ikäänkuin kuihtuivat ennen aikojaan ja nyt sitten silloin nupuille jääneet aukaisivat nekin nuput. Samettiruusut nyt niin väriä tuovat kun ei ole halla vielä vieraillut   ja zinniat uljaana korkeina kurkottelevat aina vaan korkeammalle.

Tämän aamun kuvan laitankin nyt kukkien tilalle, toki vielä pitää nuo kukatki ainakin kerrran kuvata mutta hetken väli nyt kuitenkin siihen kuvaamiseen.

Ihania syyspäiviä !

Tähän on jo tultu, lämmin syyskuun alku on edessämme, ihan kivoja lämpötiloja on vielä luvassa meille. Mutta syksyn merkkejä on jo ilmassa ja luonnossa, pois on tukahduttava helle, kuulaus ilmassa on jo. Luonnssa on jo monenlaisia tulevan syksyn merkkejä. Vielä hetki sitten kullankeltaine vilja lainehti lähipalloilla, nyt kaikki syksyn harmaita kynnöspeltoja.

Sitä mukaan, kun helteet selpotti olemme Himmun kanssa pidentäneet noita lenkkejämme, jotka silloin hellekaudella lyheni aika vähäisiksi. Nyt olemme taas päässeet kiertelemään noita rakkaita rantojamme.
Matkalla otin maaniteltä kuvan tuonne peränejärven selälle ja jatkoimme matkaa siitä sitten kohti lampea
 Koskahan on tämä sauna viimeksi lämmennyt, sinne ei montaa kalamiestä kerralla mahdukkaan saunomaan.

Aurinko niin mukavasti paistelee ja lämmittää. Nyt olemme muutamassa kuurosateessa jo saatu yhteensä 24mm vettäkin niin kelpaasitä sitten aurinkoa ihailla. Eilisen hellepäivän jälkeen on kuitenkin lämpötiloissa palattu lähemmäs normaalia, mikä se sitten säässä se normaali on. Tuuli teki vähän pahojaan kukkamaassa tai yhdessä niistä. Kaksi zinniaa oli mennyt juuresta poikki, otin siitä sitten parhaat oksat sisälle kukkimaan ja vähän hakkasin niiden tukikeppejä maahan lujemmin, jos nyt taas pysyisivät pystyssä. Varret on jo kovin paksuja mutta niin herkästi silti katkeavat. Turhan pitkiäkin ovat taas, nyt pisin kukka ulottuu jo otsaani asti. Mo, mikäa pitkä se silloin on, minähän olen sellainen hukkaputki.

Kuvata taas on pitänyt, jää muistot talteen.
 Taisipa tulle maljakko turhan täyteen, pitänee jakaa kahteenkin niitä, kyllähän zinnia on kauns maljakossakin.
 Kehäkukat lajiltaan tänä kesänä vähän sellaisia pitkiä, orvokit kesän mittaan täyttäneet maan.
 Tästä hämähäkkikukasta on kesän mittaan muodostunut yksi lemmikki kasvi, Kyllä on niin ahkera kukkija ja vaikka ne alut olivatkin jo keltaisia lehdiltään, halusin kokeilla ja niin nätit kasvit sitten tulikin niistä.