Näin on jo helminuukin kohta muisto vain, koittaa maaliskuu, silloin voi jo alkaa pikkuhiljaa kevättä odottelemaan.

Kunto on noussut kohisten enkä ole jäänyt suremaan silmäni menetystä vaan toivomaan että tuossa jäljellä olevassa säilyisi näkö. ja ilo on iso, että kaikki muu jo hetken menetetty palasi kuitenkin takaisin. Vähitellen alkaa olo olla kuin ennenkin, jaksan jo nämä kotiasiat hoidella ihan ilman apua, vai tuo puuhomma vähän vielä tarvii avustajaa joskin senkin olen jo nyt osin itse hoidellut, pikkuhiljaa senkin homman selätän,. Mikä ilo tälläiselle itselliselle, kaiken ennen hoidellut ilman apua.

Tuota kevättä kylvöineen ja taimineen olen kyllä miettinyt, uskallanko yhtä ison urakan niistä ottaa mitä yleensä on keväisin ollut vai pitäsikö sittenkin siinäkin vähän jo antaa periksi.  Saahan niitä taimia tosin ostettuakin mutta se veri kun vetää edes jotain kasvattamaan. Vielä olen sitä mieltä että kasvimaa saa nyt jäädä jo pois. En vain ole niin varma onnistunko päätöstä pitämään kun pellon multa alkaa tuoksumaan ja kylvöhalu korkeimmillaan. No, asiat ajallaan ja katsotaan sitten kolmen kuukauden päästä miten käy.

Nyt on ollut oikeita talvi-ilmoja Yöllä ihan kunnon pakkasta ja päivällä kirkasta aurinkoa. Paljon jo yön pakkanen päivällä joutuu nöyrtymään, meillä on pakkanen parhaimmillaan ollut lähellä -28° Vielä ei ole mennut -30° astetta rikki, mutta lähiöinä sekin on mahdollista sääennusteen mukaan  Ei niin olisi väliksi kuitenkaan niin kovat pakkaset, niitä ei vaan voi itse säädellä.

Sisälläkin on kovin harmaata, vain joku kukkanen yrittää vähän piristää silmää. Ostin kolmen Sant Paulian kassin ja ajattelin niissä olevan sitten sitä kaipaamaani silmäniloa. Yksi niistä sitä onkin mutta kaksi aika surkeeta, on niissä kukkia jonkinverran mutta ei ne oikein ilahduta mieltä.
 Siinäpä se vähän parempi Sant Paulia
Ja jo sairaalassa saamani tulilatva on sentään jaksanut vielä kotonakin ilahduttaa kauniilla värillään.
Tämä orkideakin on jaksanut kukkia pitkin talvea, tosin tuo kuva ei ole ihan uusi mutta samanlaisia kukkia on jaksanut tehdä jo pitkään, nyt tosin viimeiset kukat putosi juuri pois, pian on taas uusia kun nuput kohisten kasvavat.

Näin se elämä jatkuu, vaikka vähän säikäyttikin välillä. kevättä on kiva odottaa.

Niin tämä aika menee että jo helmikuuhun päästy, nyt on juuri kuukausi siitä kamalasta aamusta kun siihen kaikkeen heräsin.

Mutta näin sitä vain sinnittelen eteenpäin, olen kuvaillut oloani, että olen kuin aallon pohjalta lähtenyt kipuamaan ylöspäin aallonharjalle. Sinne asti en vielä ole päässyt, mutta jo puoliväliin, tosin moksahdan vielä välillä takaisin sinne alkuun, mutta sinnikkäästi sitten taas kohti harjaa. Kyllä minä sen vielä saavutan. Usko siihen on niin vahva ja kun päivät kuluvat ja voimat vähän jo palailevat voin sanoa että hyvä alku nyt kuitenkin.

Silmän kipu on jo jonkinverran mukavamassa mallissa, tosin silmäpolilla joudun viikottain käymään, On se vielä sillain hankala,. kun esim: kirjoitan tässä ,se pitää aina peittää, muuten se alkaa kirvelemään ja kipeytyy, vaikka ei sillä mitään sitlti näe niin jotenkin siihen kuitenkin tarkempi katsominen sattuu. Tuolla silmäpolilla sen hoito keskittyy siihen, että saadaan se kokonaan kivuttomaksi.

Nyt on lunta, jos siitä sen puuttumisesta aikani narisin niin nyt sitten saa olla jo määrään hyvinkin tyytyväinen ja lisää vain tulee, tänäänkin. Komeat alkaa olla jo lumikasat minne traktori niitä kasaa. Ja onhan nyut tuota pakastakin melkein jo talven malliin, lisää sitäkin on luvassa. Kyllä talvi tapansa näyttää. Hyvä, että talvi ajallaan, jospa sitten saisikin nauttia kunnon keväästä taas.

Hyvää helmikuuta kaikille!