Jouluamaryllis päässyt jo parhaaseen kukintoon, kahdessa varressa kukat yhtaikaa.

Niin se odotettu juhla on taas muistojen joukossa ja elelemme vuoden viimeisiä päiviä. Uuteennnvuoteen ennen ladattiin paljon toiveita ja unelmien täyttymystä, mutta ei nykyään enään, on vain annettava mennä omalla painollaan niin vanhat kuin uudetkin vuodet.

Joulu muuten meni ihan suunnitelmien mukaan, aattona olin tyttären luona jossa meitä oli iso porukka nauttimassa runsaista pöydän antimista ja iloitsemassa pikkuisten juhlasta. Kolmivuotias jo osasi odottaa pukkia kovasti ja setä avusti häntä odottelussa, katselivat yhdessä, eikö jo näy. Ja tulihan se sieltä sitten.

Syliinkin uskaltutui kyllä, mutta hyvin harjoitellut laulut jäi sitten kuitenkin pukille laulamatta kun kuitenkin ujous iski loppumetreillä. Ehdotti isille että laula sinä, mutta taisi isiäkin jännittää.

Näin aatto kului rattoisasti isolla porukalla kunnes ajelin kotiin ja vietimme Himmun kanssa kaksistaan rauhaisan illan.
 Joulpäivänä koitti sitten matka toisen tyttären herkkujen ääreen, siellä meitä oli taas koolla iso porukka, sain näin joulun pyhinä nähdä kaikki rakkaat. Etenkin noita suvun pikkuisia on aina yhtä kiva nähdä, saa seurata niiden kehitystä.

 Kukkiakin joulu toi, jouluruusu, iloinen yllätys.

 Ja pari amaryllistä, punaisia ja kuitenkin erivärisiä. Tämä on luonnossa hyvin tummanpunainen, kaunis
Tämä taas sellainen helakanpunainen, kaunis on sekin ja molemmissa on toinen nuppuvarsi vielä aukeamassa, riittää iloa ensivuoteen asti.

Joulu ei sitten päättynyt niin iloisissa merkeissä kuin alkoi, saimme suurinpiirtein kaikki vuorollaan mahataudin, pikkupojasta alkoi aattoiltana ja siitä lähti sitten kiertämään, sain sen sitten minälkin ja vieläkin on olo vähän hontelo, sellainen väsymys yhäti painaa, mutta onneksi nyt alkoi jo juominenkin pysymään sisällä, kyllä se tästä menee ja onneksi niin lyhytaikainen kuitenkin oli. Eilinen oli paha päivä.

Nyt olisi kiva mennä vähän pidemmälle lenkille kun ei ole kylmä, mutta ei nuo voimat oikein vielä suosi pitkää lenkkiä ainakaan tänään, ehkä jo huomena sitten.

Nyt elämme sitten näitä tämänvuoden viimeisiä päiviä, kaupat kilvan houkuttelevat ale ostoksille, mutta eipä nyt jaksa innostaa yhtään ostamiset, vaikka halvalla saisisikin, ei taida olla tarpeeksi Vileenin vikaa annettu minulle.


Tyttären ikkunasta hämärtyvään iltaan kuvatut peurat metsän rajassa, heillä jokapäiväisiä vieraita.

Karjakolta navetan ovelta
1. Kerro 11 totuutta itsestäsi
2. Vastaa sinulle annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 kysymystä seuraaville haastettaville
4. Haasta 11 ihmistä

Nyt olen vähän laiskalla tuulella keksimään itsestäni iitä totuuksia ja kun joulun alla pitää olla kiltti ettei tontu vain lue totuuksia minusta niin jätän ne pois ja vastaan vain näihin haastetuille laitettuihin asioihin

1. Missä haluaisit lomailla ja miksi?
2. Mitä olet ajatellut tehdä huomenna?
3. Joulu vai juhannus?
4. Millaisista asioista haaveilit pikkulapsena? Onko ne toteutuneet?
5. Mitä leikkejä leikit lapsena?
6. Mitä haluaisit muuttaa elämässäsi?
7. Tuletko toimeen naapuriesi kanssa?
8. Millainen sinun sielunmaisemasi on?
9. Pidätkö voimakkaasti maustetuista ruuista?
10. Mikä on sun mielestä täysin turha keksintö?
11. Kun avaat tietokoneen, mille sivulle menet yleensä ekana?     

1. Aina vain teneriffalla Puerto de la Crutzissa Se om paikka jossa viihdyn yhä. Ja nyt, yksin kun matkustan en ihan vieraaseen paikkaan halua mennä.

2. Huomiseksi on montakin suunnitelmaa, mutta ainakin käyn kaupassa ja lämmitän leivinuunin kun niin kylmää luvataan.

3. Molemmat, mutta nyt tuntuu joulu olevan lähellä sydäntäni.

4.Ollessani 9 vuotias, muutimme maalle ja näin ensikerran lehmiä, siitä syntyi halu mennä karjanhoitokouluun ja se haave toteutui.

5. Voi ei, lapsuudesta on niin pitkä aika, että leikit ovat unohtiuuneet, mutta varmaan piilosta ja kaikkea sellaista, naruhyppelyä ja ruutua, talvella lumileikkejä.

6. Oikeastaan en mitään, olen sellainen tyytyväinen mummeli.

7. Tulen, minulla on ihanat naapurit.

8. Jaa-a, se taitaa olla sitä, mitä ympärilläni näen päivittäin.

9. mausteet on intohimoni, niillä vältän suolan käyttöä.

10. Voi, niitä on paljon, minulle turhuuden huippu olisi leipäkone koska rakastan paistaa leivinuunissa teelmiäni, mutta joillekkin se on tarpeellinen. Mikähän olisikaan vielä turhempi, no vaikka patterikäyttöinen veitsi jollainen tuolta laatikon pohjalta löytyy käyttämättömänä kokeilun jälkeen

11.Kun koneen aukaisen, menen ensimäisenä gmailiin lukemaan sähköpostit.

Nyt olen kyllä tuhma, en jatka tätä kellekkään, mutta jos joku haluaa vastata niin käyttäkää noita samoija hyviä kysymyksiä.

Himmulla oli yökylässä nuo tutu kamut. Aika meni rattoisasti, oltiinhan taas niin tuttuja kun vain hetki sitten vietettiin pari viikkoa yhdessä..

 Aamun lenkillä olikin taas paljon tutkimista, kaverit tutki paikat tarkkaan
 Mitä lienee siellä piilossa, kun kaikki kolme niin innolla tutkii seurantalon rappupieltä.
Sisällä oli kivaa leikkiä palloilla. No, mihin se kolmas meni, olihan silläkin oma pallo. Niitä sitten kilvan tuotiin minulle, piti vähän kasverina leikkiä niillä, vetää vähän erisuuntaan kuin ne vetivät. Meillä kaikilla oli niin mukavaa. Välillä sitten kaikki kolme sovitti itsensä syliin, siinä meinas tulla vähän ahdasta vaikka iso syli onkin.. On ne niin ihania!

 Minun joulukukkani on vasta nämä orkideat
 Huomisella kauppareisulla pitäs katsella niille vähän seuraa, jospa löytäisin mieleiseni amarylliksen, sen kyllä toisin kotiin. Hyasinttia en voi tuoda tuoksun takia, joulutähteen lienen kyllästynyt, tai no, menisi sekin, eipä siinä mitään, juu, kyllä sekin kelpaisi
Tässä olen poltellut kasan tuikkuja syksy mittaan, tykkään sen valosta kovasti. Lahja tyttärentyttäreltä, tuntuu tietävän mummunsa maun.

Päivät vain kuluvat kovin nopeasti näin joulun läheisyydessä, meiltä joulu on vielä kaukana, mutta aina on tullut kuitenkin. Joskus kiireelläkin tehtynä.

Kun se nyt sitten tuo talvi oikein otti ja tuli maisemaan, olen eri päivinä ottanut kuvia kulkeissa. hämäräkuvia aamulenkeiltä-

 Tässä oli vielä aika kova pakkanen ja Himullakin takki tarpeen

 Jotenkin niin viluisen näköistä

 Kotimökki ja vähäiset jouluvalot, vain ikkunoilla valoa.
 Lunta on kertynyt kuusen oksille. Luonnon koristelema

Yhtenä aamupäivänä lähdimme ystävän kanssa katsomaan Abacon kartanoa, Edellisestä käynnistä olikin jo kauan, jonain vuonna kun kohde avattiin. Silloin ei sisätiloihin päässyt kuin iltaisin konserttien aikana. Ja miksi muistin tuon puutarhankin suuremmaksi kuin mitä se sitten oli.

 Kaari pihalta
 Sisäänkäynnin terassi
 Tanssiinkutsu! Turisteja vain oli kovin vähän liikkeellä

 Orkesteri otti meidät vastaan.
 Astelimme kauniiseen saliin
 Erilaisia
 hedelmäasetelmia ihailimme

 Vain tuli takasta puuttui,. siksipä jatkoimme matkaa emmekä istahtaneet kauniille tuolille
 Upea peilin kehys!
 Keittiöstä löytyi leipääkin.
 Ja muutakin syötävää oli tarjolla

Kiitos kaikille Itsenäisyyttämme puolustaneille!

Suunnittelin meneväni jalan sinne mäenpäälle, mutta polvi oli senverran kipeä, että ajatin itseni taksilla mäen ylös.. Sinne sitten päästyäni askeleet veivät ensin sinne kauniiseen puutarha kahvilaan

Siellä on niin hilaista ja rauhaisaa ettei uskoisi millään kaupungin olevan niin lähellä.



Kuljeksin siellä pehmeällä nurmella kuvaillen vähän sieltä ja täältä.

Sitten istahdin pienen pöydän viereen ja tilasin naranzhada  zumon. Virkistävän hetken jälkeen siirryin sitten tien toiselle puolen, Taoron rinteisiin. Alaspäim sitten menin portaita pitkin.

 uihkukaivo siellä ylätasanteella

 Sieltä alas kaupungille on kaikki edessä.
Veden virtausta Niistä otin videoita joissa veden virtaus ja se ääni kuuluu, niitä on kiva katsoa

Rappusia alas mennessä
Seinätaidetta
Tien ylitys
Eri tasanteita.
Paljon erilaisia kasveja ja kukkia on täälläkin rinteillä. Kiva katsoa ja kuvata, pysähdellä ja nauttia kaikesta ympärilläni.  Kun matka päättyy, muistot jää.