Eilen meillä satoi lunta, puhdasta, painavaa, märkää. Sitä kertyi paikoin ihan liki 10 senttiä. Mutta hetken päästä sitten jo vettä.

Nyt onkin osa lumesta jo sulanut pois.

Ei ihan saanut kynnöstä piiloon ja tunti tunnilta sitä taas näkyy enempi.

Sama pelto tänä aamuna
Mutta tekipä taas kuitenkin liukkaaksi tuon tien kävellä.
Siinä taluustellessa oli kyllä nuo piikkipohjalenkkarit tarpeen ja vielä kyynärsauvassa piikki pohjassa tukena. Saatiin kuitenkin lenkkimme tehtyä, mutta siitääkin huolimatta, että varustus on hyvä niin saa kuitenkin vähän varoen kulkea. Ettei vaan pääse vahinkoa tulemaan. Tuota yhtä sauvaa vielä apuna käytän näillä liukkailla. Pihakin välillä kuin luistinrata.

Helmikuu jo lopuillaan, päästään maaliskuuhun, ensimäinen kevätkuukausi, jaksaneeko sitten pitää kevättä vai vieläkö talvea tarjoaa. No, eihän ainakaan yöpakkaset ole mitenkään harvinaisia maaliskuussa, nehän ennen ne ihanat hankikannotkin tekivät. mutta jos yöllä on pakkasta niin päivä silloin paistaa ja jo alkaa lämmittämäänkin.

Kun illalla menin nukkumaan, toivoin, että yö kietoisi minut lujaan vaippaan ja antaisi hyvän, levollisen unen, Mutta toive ei nytkään toteutunut. Siinä sitten pyörin kuin väkkärä, korjasin asentoa, vaihdoin paikkaa ja koko ajan takoi päässä, voi kun saisin unen. No, olinkin sitten joskus ammuyöstä kuitenkin nukahtanut, koska kerran heräsin vähän enne kuutta. Eihän voi herätä ellei ole nukkunut.

Kipitin siitä sitten vessaan ja ah, mikä näky siellä peilissä oli! Ihan oikea peikko mummu, tukka niin pystyssä kuin näin lyhyt tukka vain voi olla. Ei siinä voinut kuin nauraa itselleen. Päivä siis käynnistyi hymysuin. Mutta kun pöntöltä ylös nousin, ajattelin, kuinkahan monta vuotta on, kun olen pystynyt nousemaan ylös ilman, etten jostain ole tukea ottanut. Nyt pystyn ja se ihan tuntuu ihmeeltä. Kun sen ensikerran tein, ihan säikähdin, mites minä nyt noin.

Jatkoimpa sitten näitä aamuruttinejani, tein nuo tarpeelliset kuntoutus liikkeet, jotka jo sujuvat ilman sen suurempia murheita, mutta teen kuitenkin uskollisesti ne vielä. Samat liikkeet teen molemmilla jaloilla kylläkin. Ihan hyvä tuolle toisellekkin koivelle. Sitten tuo aamukahvikin jo valmiina ja siinä vähän aamupalaa ennnekuin nuo pakolliset aamun lääkkeet suuhuni laitan. Koirakin kävi siinä välillä ulkona ja totesin, että yön tuuli tuonut rappusille ohuen lumen, juuri ja juuri pienet tassut siihen jäljen jätti. Sitten tulet pönttömuuriin ja senjälkeen vähän piti arpoa, lähdenkö hakemaan lehden vai koneellekko istahdan. No, kone voitti ja tässä nyt olen sitten.

Näin se lähtee aamu liikkeelle ja päivää kohti mennään, katsotaan sitten taas kisoja ja samalla kädet viihtyy kutimella, nyt on vuorossa myssyn teko, kun sukat tuppaa jo kyllästyttämään. Päivällä käydään Himmun kanssa "lenkillä" vähän lyhyitä vielä ovat, mutta hyvä on kuitenkin liikkua ulkona tälläisen ulkoilma ihmisen, tämä jatkuva sisällä olo on niin rasittavaa. Ja kun ilta tulee, toivon taas yöltä unta, jospa tuo kuu jo lakkaisi taas häiritsemästä.

Yhtenä yönä satoi räntää ja puut saivat kuorutuksen, pari tuntia kesti nuo oksat valkoisina, kunnes taas kaikki oli ohi.
Näin kauniilta se näytti sen hetken.

OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!

On tää taas kummallista keliä, piha taas mustana ja mansikamaakin lumeton. Ei ole vuodet veljiä keskenään. Mitä tästä sitten seurannee, tuleeko pitkä, kylmä kevät ja lunta sitten, kun pitäisi sulaa pois.

Kuviakaan ei viitsi ottaa tuosta synkkääkin synkemmästä maisemasta, mutta laitan kuitenkin viime helmikuun 11 päivän kuvia, siis huomena vuosi on noista kuvista. Silloin tuskailtiina mihin kaiken lumen saa sopimaan-





Eikä se viimetalven lumemäärä vielä edes tuossa ole. paljon satoi vielä tuon päivän jäkeen lisääkin.
Viikkoa myöhemmin sitten jo taivaskin näyttäytyi edes hetken, Taustan lumikasa kasvoi vielä tästä kovasti.
Nyt ei tarvis miettiä minne lumet laitetaan, ei ole latujen ajajilla ollut meidän kohdilla töitä koko talvena.
Olen vain niin odottavalla kannalla tuon talven tulon kanssa, että toivoisin sen tulevan ajallaan, eikä sitten huhtikuussa. No, onneksi en voi sitä säätää.

Meneehän tää tasvi näinkin kyllä. Mihin vain lienee mennyt, kun nyt jo Helmikuukin näin pitkällä, ihan uskomattoman nopeaan menee päivät. Vaikka vähän olen ollut laiskakin, en paljon mitään ole saanut aikaiseksi , mutta vähitellen kaiketi alkaa työhalutkin taas herätä.

Polven kanssa kyllä jo pärjäilee ihan mukavasti, Ulkona olen vielä yhtä keppiä pitänyt mukana mutta sisällä ei enään ole hetkeen tarvinnut. Huraa huutoa saan jo itselleni huutaa. Eihän se nyt ihan kunnossa vielä ole, mutta ei nuo pienet haittaa. niistä selviää hymy huulilla.

Oikein mahtavaa helmikuun jatkoa teille kaikille.

Niin saapui helmikuu, kohti kevättä lähdetään. Pikkuisen on maisema muuttunut kuukauden takaisesta kuvasta. Jos kuvauspäivä olisi ollut eilen, olisi kuva ollut ihan erinäköinen, vain likaisen näköistä härmää maassa ohut kerrosa, nyt yö toi 3-4 senttiä lunta. saaden valoa maahan, ei vielä kuitenkään kynnökset peittyneet eikä mansikka maakaan saanut kunnon peittoa ylleen.

Tässä muutos kuukauden takaiseen.

Viikon päästä on kuukausi polvileikkauksesta, hyvin menee, kepit jo vallan pois käytöstä sisällä, mutta ulkona vielä yhtä keppiä kuljetan mukana. Polven taivutus taaksepääin alkaa sujua jo ihan kivasti; muut harjotukset on jo menneet hyvin kauemmin. Turvotusta jalassa on yhä, eikä kuulemma ollenkaan ihme. Keskiviikkona on toinen fysikaalisessa käynti ja nyt pääsen jo omalla autolla, kunhan sen akku saadaan paikalleen kun piti ottaa pois lataukseen. Oli mennyt ihan tyhjäksi pakkasten aikaan. Vielä kun saan puut itse haettua on kaikki taas kuin ennen.

Vielä kun saisi tuon INR arvon kohdalleen, tiistaina oli 4,46 ja perjantaina 1,34  Kovasti heittelee, taas sitten perjantaina uusi koe, josko nyt vihdoin alkaisi tasaantumaan siihjen 2-3 välille missä pitäisi olla. Vähän marevan annosta taas muutettiin niin näkee sitten mihin nyt on mennyt. Kovasti olen koittanut nostattaa hemoglobiinia joka jäi turhan alahiseksi mutta ei ollut vieläkään kuin 106, nousua kuitenkin jo vähän. Kyllä se tästä vielä korjaantuu, kevättä kohden mennään ja saa alkaa olla enempi ulkona.

Iltapäivällä taas tehdään Himmun kanssa oma lenkkimme, en vielä lähellekkään normaalia lenkkiä mutta parempi vähänkin kuin ei ollenkaan. Näin vakaasti uskon.