Kauppareisulla kävin myös elämänkumppanin haudalla, sinne vain askel vie aina silloin tällöin. Näin kesällä ihan jo haudan hoidonkin takia. Vähän oli nyt väliä edelliseen käyntii eikä hauta nyt ollut kyllä parhaimmillaan kun sinne menin. No. siivosin sen ja otin pois huonontuneet kukat, nyt on taas siisti hetken. Oli niin harvinaisen mukava ilmakin kun tämän kesän ilmoja ajattelee, Otin sitten muutaman kuvan kännykällä kun ei ollut kameraa mukana. Haudalta en ottanut.

 Sankarihaudoista otin kuvan eri suunnasta kuin ennen
 Kirkko koko komeudessaan
 Kirkonseudun vanhoja rakennuksia

Toinenkin kuva kirkosta kun sain torninkin mahtumaan

Kotipihassa alkoi liljojen aika
 Eri värit piristää muuten huonoksi menneitä kukkamaita
 Tämäkin aika hauska
 Keltainen puska kukkii
Nyös keltainen kerrattu lilja aukoo kukkiaan.
 Jäipä pihlajan runko taustaksi vaikka välimatkaa on useampi metri
 Ukonhatut vasta aloittelee, kovin ovat pitkiksi kasvaneet mutta kestivät tuon yhden rankkasade päivän kuitenkin pystyssä
Tämä minun paras kukkani, sitä ei edes rankkasade pilannut.

Eilen koitin vähän nostella ja tukea niitä maahan menneitä kukkia, mutta eipä ne enään sitten niin kauniisti kuki kuin ennen. Ovatpa kuitenkin pois toisten kukkien niskasta painamasta.

Eipä siinä niin paljon tarvittukkaan kun mieleen hiipi pettymys. Minun vuosikymmeniä palvellut pistolapioni tuli osittain tiensä päähän, kärki kaksinkerroin ja halkikin ja kädensija enään ohut puikko, puuosan jo lähdettyä pois. Ajattelin, että nyt on aika uusia lapio jos vielä aion kukkamaita käännellä. menin sitten paikalliseen rautakauppaan ja ainoa kriteeri uudelle lapiolle oli, että sen pitää olla kotimainen, kunnon lapio. Katselin aikani missäs ne lapiot ovatkaan, siellhän ne, siistissä rivissä nailoissaan roikkuivat. Silmäni sitten osui lapioon, jonka varressa isoin kirjaimin "Fiskars". tartuin siihen kuin hukkuva oljenkorteen ja tyytyväisenä kassalle aarteeni kanssa. Asetin sen auton takapenkille ja ostookseeni tyytväisen kohti kotia. Kotona kun sen sitten otin autosta pois ja aloin katsoa lappua joka oli siellä terän alaosassa. Ja siellähän se pettymyksen aihe. Lapussa komeili "made in Puola" Voi itku, eihän tässä maailmassa enään voi mihinkään luottaa. Siinä oli minun kotimaiseni. Oli vähältä etten vienyt takaisin, sama olisi ollut minkämaalaisen olisin valinnut. No, kyllähän minä sen tiedän, että tuolla ne lapiohommat hoituu mitä minä nyt teenkin, mutta silti se kaihertaa mieltä. Kotimainen, hyh.

Onneksi taas satuin kukkia kuvaamaan, nyt taitaa kaikki mennä pilalle kun tulee tuota nestettä taas niin kovalla vauhdilla ja pitkään, no, ne nyt on kukkia vaan, toista se on viljat pellolla ja perunamaat joilla pitäisi kansaa talvella ruokkia. Minun pikku ympyräni nyt ei vahinkoa sen enempi saa aikaan.,Ei taida mansikkaviljelyksillekkään näm,ä rajut sateet niin tarpeen nyt olla. Oma satoni siitä on voiton puolella, parhaat jo kypsyneet, mutta toki kaikki talteen ottaisin jos säät sen sallivat. Vaikka sitten loppuja mehuksi jos ei enään pakastaakkaan viitsi. Mustikat alkaisi nyt täälläkin olla poimintakypsiä vähitellen, siis alkaisi. Miten käynee.
 Ritarin kannukset tässä vielä kauniita, miten lie nyt.
 Nämä jo aiemmin sateesta mielensä pahoittaneet
 Lolli pop kukkii kovin lyhyuessä varressa
Tämä malva on nyt lähtenyt leviämään tarpeettoman paljon, kuritus on pakko surittaa.
 Ensimäinen syysleimukin jo kukkii, onneksi iso osa nupuilla vasta.
 Tätä liljaa onkin onneksi iso puska, pidän tuosta väristä.
Näitä leijonankitoja saankin tänä kesänä ihailla ihan urakalla, monia värejä, Vuosiin niitä ei olekkaan minulla ollut joten uusio kukintaa,. Ah, niin ihanaa.

Nyt tulikin ihan tälläinen sisäpäivä, eipä tuolla ulkona kiinnosta mitään nyt tehdä, kunhan pari lenkkiä koiran kanssa käy. On ihanaa kun omistaa koiran, joka huolehtii että mummu muistaa liikkua sateellakin.

Olin taas onnettaten suosiossa, Tuulikin  blogista voitin arvonnassa nämä kauniit pikku liinat.
Olen niin iloinen näistä, kun itse en saisi mitään tälläistä aikaiseksi. Kiitos onnettarelle osumasta!

Taas meni ohi tuo kaunis kesä, muutaman kauniin päivän jälkeen alkoi tutusti taas satamaan, nyt ei kyllä enään tällähetkellä sada mutta eipä paistakkaan. Raikasta on ilma hengittää, hyvä lähteä teputtelemaan aamun lenkki.

No niin, nyt tuli pyhän aikaan tuo suvun  tämänhetken nuorin saatettua toiselle vuodelleen. Näin se aika menee. Niin kiltti pikku Veera, leikkii ja touhuaa, kunhan ei ole nälkä, sitten ilmoittaa olemassa olostaan. Pieni kakunsyöjä ja kunnon lusikka.

 Petuniat ruukuissaan
 jaksavat kukkia




 Malvakin kukkii ja sekin levinnyt myös sinne sormustinkukkien luokse

Takana jo toinen sateeton ja aika mukava päivä, olkona tarkenee gapreissa ja t paidassa, Sitäpä ei niin usein ole tänäkesänä taphtunutkaan. Eihän nyt mikään monen odottama helle ole, mutta sellainen sopivan lämmin. Mukavaa.

Ulkona on sitten oltukkin ihan urakalla. Puuhaa piisaa ja ympä'rilleen katsomalla näkee lisää jos yksi homma tulee valmiiksi. Nurmikot on saanut leikattua, olikin niin paksu heinä, että eilen leikatut tänään haravoin pois, heitin kirsikkapuun juurelle ne, jos vähän sitoisi rikkaruohoja siellä. On muuten hassu juttu koko kirsikkapensaani. Viime kesänä harvensin siinä sellaista villiintynyttä omaenapuuta, jätin sitten yhden piiskan ajatellen että onhan se kukkiessaan kaunis. Tänä keväänä se sitten olikin ihan valkosenaan kukkia. kerran pysähdyin katsomaan, ettei tuo kyllä ole omenapuu, pakko olla kirsikkan kukkia. Minulla oli siinä noin 4 metrin päässä pari kirsikkaa, jotka jo pari vuotta sitten kaadoin pois, kun ei ikinä tullut marjoja, ja jos muutama tuli niin linnut söi. No, se on joko maan sisällä juurensa tuhon levittänyt tai sitten linnut siirtäneet siemenen joka sitten sen omenappuun turvissa päässyt kasvuun,. Nyt siinä on sitten kirsikan raakileitakin. Ja mansikat antaa satoaan, joka päivä saa noukkia muutaman litran. siitä niitä sitten kertyy pakkaseen. ja syön sen, minkä saan syötyä.

Ja kukkiakin tullut jokunen uusi kukkimaan.
 Ritarinkannukset alkavat kukkimaan, Puskassa on yksi täysin valkoinen nuppuvarsi, sitä ei kyllä ole ennen ollut siinä
 Jalopähkämö kohta parhaimmillaan
 Ketoneilikat kukkivat koko pitkän penkin mitalla, levinnyt kovasti.
 Tämä lienee varjolilja joka kanssa alkaa kunnolla kukkimaan
Alppitähdissä on kaikissa kovasti alkavaa kukintaa.

Ja näin se vaan heinäkuukin jo melkein puolessa. Mielenkiintoista, jatkuuko näin kuin tähän astikkin,  vai vieläkö tästä kesä paranee. En kyllä kaipaa yhtään viime heinäkuun vastaavan ajan helteitä Ne oli huonolle liikaa.

Sunnuntai aamuna matkamme suuntautui Jyväskylään Taulumäen kirkkoon. Siellä pääsi ripille minun vanhin 4 polven tyttö. kaunis, nuori neito.

Kirkon jälkeen siirryimme yhdelle tilalle jossa sitten tyttöä juhlittiin. Väkeä paikalle kertyi aika runsaasti, sukua, ystäviä ja kylän väkeä. kaunis, herkkä tilaisuus. Juuri kuin tyttö itse.

Viime ajat onkin mennyt kukkien merkeissä, niin jospa nyt väliin vähän muutakin.

Meidän kylällämme on tulossa uusi talo, joka ei nykyaikana sivukylillä ole ihan jokapäiväinen juttu. Talo tulee niin, että ikkunastani saan seurattua sen nousua. Usein myös siitä ohi kuljemme lenkillämme. Talo tuli pakettina, nousi nopeasti seinät pystyyn  Kaunis, punainen tupa ja niin maisemaan sopeutuva, että kun valmistuu ei uskoisikkaan olevan juuri rakennetun.

Naapurini poika kihlattunsa kanssa on rakentamisen takana, molemmat kylältä kotoisin olevia nuoria. Talo piti rakentaa jo viimevuonna, mutta ELY keskus suuressa viisaudessaan i meinannut millään antaa rakentamiselle lupaa. kaikenmaailman selvitykset vaativat, miksi haluaa tänne rakentaa. Kylä on jonkinlainen miljöö, jossa ei saisi mitään muuttaa, ei uutta tulla eikä vanhaa hävittää.

Helppo on nykyään rakentaa ainakin sensuhteen että tavaraa on saatavilla Mistään ei taida olla puutetta. Se on eriaisa miten toimitukset pelaa.

Sodan jälkeen, kun kartano, jossa perheeni asui, jakoi kartanon puolesta tontteja sodissa  olleille. isänikin sai omansa. Kun hän vähitellen toipui sotavankeuden jälkiseurauksista ja jaksoi ajatella rakentamiseen ryhtymistä, oli kaikesta pulaa. Naulatkin sai ostoluvilla, niitä kerättiin pitkän aikaa valmiiksi, aina kun sai uuden ostoluvan. Kun sitten alkoi olla tavaraa koossa senverran että rakentamisen alkuun pääsi, tuli kirvesmies ja aloitti urakkansa. Kun ei sementtiäkään saanut kuin vähän, hän teki isän kanssa kivistä jonkinlaisen kivijalan, joka sitten oli tarkoitus myöhemmin sementillä vahvistaa. vanhabnajab kirvesmie, isä klubi askin kanteen piirsi, minkälainen pitäs tulla, siitä katsoi mallin ja niin mökistä tuli sitten toiveiden täyttymys.

Äitini oli aina haavelillut omasta mökistä, punainen mökki koivikossa ja siinä sitten nurkkaikkuna. No,. mökin ja ikkunan hän sai, mutta se punainen vaihtui vaaleaksi.- Isän mielestä muutenkin pieni mökki pienenee entisestään punaisessa värissä. Olihan se sitten juhlahetki heidän elämässään kun pääsivät muuttamaan omaan kotiin. Minä en sinne enään perheen mukana sitten muuttanut, olin silloin lähdössää kouluttautumaan ammattiin eri paikkakunnalle Pikkuveljeni sinne muutti heidän kanssaan ja vielä perheeseen syntyi todellinen iltatähtikin muutaman vuoden päästä..

Isä ensin tuumasi, että ensimäinen talvi on tultava toimeen öljylampulla kun ei oikein saanut sähkötarvikkeitakaan mistään, mutta ensimäisten pimeiden iltojen tultua paikallinen sähkömies jonkilaisilla johdoilla sai kuitenkin sähköt aikaiseksi, ja tietenkin nekin vain väliaikaisesti. No, se väliaikaisuusa kyllä sitten kesti. Veljeni oli valmistunut sähkömieheksi ja hallitsi ne hommat ammattitaidolla ja hän sitten vasta ne sähköt uusi.

Kun isä kuoli-69 katsoi äiti ettei jaksa sitä mökkiä hoitaa ja niin hän muutti pikkusiskon kanssa muualle sieltä ja mökki myytiin. Kerran ajelumatkalla poikkesimme katsomaan miltä mökki nyt näyttää. Pysähdyttiin siihen tien viereen ja sieltä tuli mies kysymään, mitä asiaa meillä on, kun kerroin että ihan vain tuota mökkiä katson, kun se on ollut vanhempieni koti. Meidät kutsuttiin sisälle ja ihan menin kuin kotiin aikoinaan. Oli kovin mukavat ihmiset sen ostaneet ja tykkäsivät kovasti. Äidille perheen emäntä käski sitten terveiset kertoa, että hän hoittaa hyvin heille rakasta mökkiä. Kun kerroin, mitä kaikkea siihen oli alunperin tehty väliaikaisesti, mm. eteisen ikkunat kun uutta ikkunalllasiakaan ei ollut saatavilla, koottiin vanhoista ikkunoista, ne sitten piti uusia kun aika koittaa, samat lasit olivat yhä ja se silloinen emäntä sanoi, ettei niitä kyllä vaihdeta, ne on niin kauniit, niinkuin olikin.

Silloin, kun mökki valmistui pellonreunan koivikkoon, oli piha tietenkin luonnontilassa. pihassa oli kiviä aikalailla, sellaisia maassa kiinni olevia,isoja ja laakeita. Jokainen kivenkolo sitten vuosien varrella kukki ja kukoisti, niinkuin koko piha, ne olivat äidin lempipuuhia hoitaa kukkiaan, itse en silloin vielä pahemmin välittänyt, mutta ihailla osasin,. aina siellä käydessä piti kiertää kaikki kukkamaat ja sieltä pihastahan sitten on omassa pihassani monia kasveja sieltä tuotuna taimina aikoinaan, kauan, kauan sitten. Jopa tuo juhannusruusu puskanikin on sieltä pikku taimena tuotu.

Niin erilaista oli rakentaminen silloin ja nyt. Yhteistä lienee se ilo, mikä oman kodin valmistumisesta koituu.

ja ettei nyt ihan ilman kukkia nytkään, niin pari kuva kukista, joiden alkuperä on sieltä äidin kukkamaista. Tuo isokukkainen pioni, niinkuin jo ne aiemmin kukkineetkin ja nuo keisarinkruunut ovat myös sieltä lähtöisin. Muistona niin äidistä kuin mökistäkin.


Vuosien varrella on nuo keisarinkruunut levittäytyeet eri puolille pihaa Päivänliljat taustalla aloittelevat kanssa kukintaansa.

Lämpö sai sormustinkukatkin innostumaan kukintaansa.
 Kohta ovat täydessä kukinnossaan
 Hennon vaaleanpunainen
 Melkein valkoinen
ja tuo yleisin punainen kaikessa komeudessaan Aika pitkä on varsi nuppuineen.
 Ensimäiset
 eriväriset Zinniat
 aloittalevat myös kukintaansa.
Ja mun ainoa ruusuni, viime vuoden runkoruusu yrittää sekin kukkia. No, onhan tuo juhannusruusukin minulla. Niin iso ettei sedes kuvaan kokonaan ollut mahtunut.

Nyt taas helteet hävisivät ja tilalla on sellainen mukava kesälämpö, mutta harmmittavaisen kylmä ja aika kova tuuli pilaa asiaa kyllä. Ja huomisesta alkaen taas sitten sadepäiviä. Se on taas sellaista kesää sitten.