Tänä aamuna. lähdimme melkein jo kukonlaulun aikaan lenkillemme. Maa oli kuurassa, kiersin kuitenkin kukat katsomassa enen lähtöämme. Siinähän ne, nuput hyvinkin supussa olivat Jätettiin sitten pihamaa ja kukkaset ja suunistettiin kohti rantaa, misää vesi kimmelsi ja laineet  liplatti. On niin vapauttavaa taas katsoa järveä ilma jäitä.
 Auringon silta veden päällä
 Aika kovat laineet löivät rantaan. Tuosta sitten jatkoimme matkaamme kohti lampea, joka on polkumme varrella.
Siellä oli tyyntä, puut tuolta tuuleta suojasivat. kauniin näkyi vesi, sinisenä hohti.
Pari lintua kovasti keskusteli lammella. Keväisiä juttuja varmaan kun pitkästä aikaa aurinkoinen aamu, jatkoimme sitten matkaamme, hiljalleen menimme välillä keväästä nauttien, tosin Himmu välillä joutui palaamaan takasinpäin katsomaan tuleeko se mummu sieltä ollenkaan.
Palattuamme kotipihaan olikin aurinko jo korkealla lämmittäenkin mukavasti. Uusi kierros kukkamailla ja nyt oli lämpö saanut osan kukista aukeamaan. Tämä nurkka on yleensä kukkia ihan täynnä ja vielä niitä lisää tulee mutta ikävä kyllä, osa nupuista on paleltunut, eivät jaksa kehittyä kukkaan asti.
Nämäkin ihan hauskan raidallisia
Melkein valkoisia
Hiukan väriä
Viimne syksynä istutettu uusi laji, vielä ei oikein osaa sanoa minkälainen on
Tämäkin viimesyksynä laitettu myös vähän erilainen kukka malliltaan kuin mitä nuo vanhat ovat.
Ja lumikellot viikkotolkulla melkein samassa kukkimispisteessä, nyt vähän enmpi olivat auki

Vieläkään ei pääse kukkamaita siivoamaan kun maa niin märkää, vähän yritin astua sinne niin jalka upposi turhan syvälle. Antaa nyt sitten olla vaan. Haravoitua sentään vähän sain

Aamun ihana aurinko on taas jäänyt piiloon pilvien taa, sadetta iltpäiväksi enneustettiin, mutta vielä ei ole alkanut.

Yritin minä Himmuakin kuvata, mutta tuo linssilude ei nyt halunnut, muutaman kerran laukaisin niin tuloksena oli häntäpää kuvissa, ne sai poistaa samantien.

Jospa se tästä nyt kevätkin alkaisi muuttua lämpimämmäksi vähitellen.

Ja tätä minä pelkäsin, kun sitä aikaista lämmintä tuli, melkein sen jo silloin tiesi että tää kylmä., kituva kevät on tulossa. Siksipä en jaksakkaan koskaan innostua aikaisista lumien sulamisista vaan toivon että pysyisi maassa mahdollisimman pitkään. Silloin olisi toivoa kunnon keväästä.
Lumikellot, nu yleensä aikaisin kukkivat, olleet jo samassa pisteessä iät ja ajat. Eivät vain jaksa aukaista kukkiaan kunnolla.

Kevään ensimäiset kukat ovat nyt todellisuutta.
 Krookukset tulee läpi sen vallaannen kasvin alta.
Sinivuokkoja on nyt kovin paljon eripuolilla tulossa, kukassa ei ole kuin tuossa lämpimällä seinustalla.

Myös lumikellot alkavat kukkimaan nyt. Siitä se alkaa, ihanaa.

Kun aamulla astuin ulos rappusille ja vastaan tuli keväinen tuoksu, auringon herättelemä huurteinen nurmikko, ensimäiset linnut lentelemässä ruokintapaikalle, se iski kuin nuijalla kopautettuna, se on kevät nyt.

Kauempaa kuului joutsenten keskustelue ja niitä lenteli suuntaan jos toiseenkin. Kovasti oli niillä asioita kerrottavan toisilleen. Seisoin, kuuntelin ja haistelin kevään voimaa. Sitten havahduin kahden ruskean silmän jatkuvaan katseeseen, etkö sinä mummu jo tule. ja niin me sitten lähdimme, hyvän olon tunne kiersi sisälläni, Teimmekin sitten keväisen aamun kunniaksi normaaliakin pidemmän aamulenkin, tälläkertaa ihan vain maantien laitoja mitaten. Vähän väliä kuin huomaamatta laulelin hiljallee tuota keväsitä laulua: "On tuoksua tuulonen täynnä, keväthenkeä huumaavaa, jne."

Kotipihaan päästyä taas kierros katselemassa missä mikin piikki esille on tulossa. Se joka keväinen aamuin illoin tapahtuva kierros. Mikään ei meillä vielä kuki, mutta sinivuokoissa oli jo näkyvissä sinistä nupuissa, Kyllä se siitä iloksi muuttuu. Lumikellot yhä lumen vankina niinkuin moni muukin kukka.

 Kun ei ole vielä tämän kevään kukkijoita niin edes pari viime huhtikuun kukkija kuvaa.
Tosin ovat siinä 20 päivän paikkeilla kuvattja, joten sielä ehtii siksi uusiakin, mutta ei ehdi nyt kuvaan kuitenkaan.

On tämä niin riemukasta aikaa, kaikki muuttuu ja kehittyy,. kovin kaunistahan ei tähän aikaan ole kun luonto on vielä vailla vihreää väriään, kulottunut ruskea on ikäänkuin vallitseva väri nyt. Mutta kun ajallaan vihreys taas peittää maat ja puut, voi sitä kauneuden määrää.

Tänään meni multiin kahta lajia ryhmäsamettikukkaa ja korkeata Zinniaa. Vielä olisi joitain lajeja kylvämättä, mutta ne saa vielä odottaa myöhäisempää kylvöä.

Toivon kaikille mitä parhainta kevään etenemistä, kaikkea hyvää elämältä.

Sain Sirpalta blogista "Kuvieni tarinaa" haasteen kirjaamaan asioita jotka tekevät minut onnelliseksi.

Olikin hyvä aihe näin keväisiin päiviin.
Yksi iso ja aina onnelliseksi tekevä asia ympäri vuoden on, kun aamuisin koirani kanssa lähdemme lenkille. oli keli mikä hyvänsä, se tuo aamuisin niin hyvän onnentunteen kun sitten reisuta kotiin palataan.
Ja näin kevään tullessa tuo ison onnen, kun katselen pieniä taimia jotka mullasta kurkottelevat kohti valoa. Vielä ovat tällä kotona kasvamassa ja uusia saan taas kylvää, ah, eikö tämä ole onnea
 Tuossa noita pieniä nousevia kukkia. Purjot jo pitkiä. leikata saa jo latvat niiltä.