Lämmin viikko takana tätä kuukautta, nyt on vähän viileämpää. 

Elämä opettaa ja taas olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kun taksi 3 pivn aamuna vähän yli 5 pysähtyi pihaan noutamaan minua sairaalaan, siinä hetken tuli mieleen, tuleko vieläkin takaisin. Tiesinhän, etä noissa leikkauksissa on aina riskinsä ja kun tätä ikää on jo niin paljon, nutta luotin kuitenkin siihen että lääkäri tietää ja kun asian ratkaisu oli annettu anestesia lääkärille uskalletaanko nukuttaa, kestääkö sydän. Ja hän katsoi että selviä siitä

Leikkaushan piti olla jo 1/4 mutta silloin pelättiin koronaa mitä tuleman pitää ja siirsivät sitten leikkausta eteenpäin. Nyt se on sitten ohi ja kaikki meni erittäin hyvin. Jo torstaina tulin kotiin, vaikka yksin täällä olen niin hyvin olen pärjännyt, paraneminen ollut tosi nopeeta ja kunto hyvä. Kyllä se tästä. voin sanoa.