[go: up one dir, main page]

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Mikä keli!

Oikein sellainen kevään teko keli, välillä vettä ja välillä räntää tulee taivaalta. Kuuden aikaan kun katselin ulos niin kappas, katoilla oli valkoinen kerros ja niin oli myös maassakin. Eilisen vesisateen jälkeen yöllä siis tullut lunta tai räntää. Melkein ilosta itsekseni naureskelin ja tuumasin, että nytpä aamun lenkki saakin vaihtua pihakiertelyksi Himmulla kun minä tuon puita kotiin, olin ihan onnessani, saan tuotua ahkiolla, ei tarvikkaan kottikärryillä lykkiä niitä. Puoli kahdeksan maissa sitten tein uuden tilanne arvion ja hups, eipä siitä valkoisesta ollutkaan jäljellä kun vesilätäköitä ja siellä täällä jään päällä vähän vielä valkoistakin. Tulipa kiire, jospa vielä onnistuisi ahkiota luistattaa. Ja niin me tytöt sitten mentiin puuhomiin nopsaa kyytiä. Kyllä minä sitten sisukkaasti ahkioo perässäni vedin, oli kyllä jo osin paljasta maata mutta luisti se kuitenin. Toisen kuorman kun toin, niin jopa vähän paikoin sitten tihkasi,. mutta perille tultiin kuitenkin. Nyt onkin sitten puita kunolla kotona. Ei ihan heti tarvi hakea.

Kun ei viitsi edes ulkoiluttaa kameraakaan nyt niin pistetään edes pari sisäkuvaa meidän valtiattaresta. Eipä onneksi Himmukaan tykkää tuossa kelissä mitään pitkää lenkkiä tehdä vaan mielellään kääntyy takaisin kotiin kun asioinnit ovat ohi. Siinä asiassa kyllä olemme samaa mieltä, että ootetaan mukavampaa keliä, mennään sitten taas kauemmaksi.

Nyt on purjot kauniisti taimella, ensimäiset taimet tälle keväälle jotka esiin nousevat, siitähän tuleekin hyvä pääsiäsi ruoho laatikko, tiput vain sekaan. Parit kukat olen jo kylvänyt mutta eivät ole vielä taimella. Nyt saa sitten jo edes miettiä samettiruusujen, astereiden ja zinnioidenkin kylvöä.  Tää maaliskuu on mennyt yhdessä vilauksessa taas, minne lie mennytkään. Ensi sunnuntaina jo siirrytään kesäaikaankin, tuohon turhaan kellojen siirtelyyn. En tykkää.

Hyvää maaliskuun loppua teille kaikille, tämä se kevättä tekee, uskotaan niin.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Aamu ja iltapäivä


Aamulenkillä järvenrannalla.
Iltapäivälenkiltä tulessa kotipihalta.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kohti kevättä

Nyt on ollut nämä ihanat aurinkopäivät, yöpakkasetkin kuuluu asiaan maaliskuussa. Mutta on se niin ihanaa auringossa kulkea ja vielä pitkin hankikantoja!
 Aamun hankikannoilta, lumen pinta jo sulanut kuin pikku aallolle, Kivasta rapsahtelee jalan alla.
 Iltapäivällä käytiin katsomassa seurantalon ympäristössä milta nyt näyttää. Himmu kellii ja taustalla tulevan pääsiäiskokon alku, viimekeväiset risut jotka jäi silloin polttamatta, oli jo liian kesäsitä silloin.
 Himmu vauhdissa. juoksemassa kohti leikkikenttää
Siellä ne välineet odottaa kesää ja leikkijöitä. Vielä pitää odottaa.

Nythän on ennustettu että kylmät palaavat, eikä mikään ihme, ei koskaan ole hyvä jos liian aikaisin kevät on tulemassa. Mutta silti tuo lämmin aurinko on niin ihanaa. Ja onneksi on luntakin vielä kukkien peittona, turhan monta perennaa hävisi edellistalven lumettomina pakkaspäivinä, nyt ovat suojassa vielä, onneksi.

Joutsenien muutto lienee parhaimmillaan, niin valtavasti niiden ääniä ja lentämisiä on ollut viime päivinä, Pysähtyvät virraalla syömässä ja lepäämässä ja taas nokka kohti pohjoista. Vielä niitä lentelee ennekuin ovat kaikki pesäpaikoilleen löytäneet.

Nyt on mahtavaa tuulettaa mattoja, kun saa kunnolla hakata kovalla lumella Pölyt lähtee mukavasti.
Kaikki mahdollinmen olisi nyt hyvä tuulettaa.

Nyt on ensimäinen satsi vihantaa otettu koneesta pois ja eilen laitoin uudet siemenpotit sinne itämään. Välillä otin pesuun kaikki osat, että uudet alut puhtaaseen pääsee kasvamaan. osan niitä entisistä sain vielä talteen, mutta osasta ei ollut kuin rangat jäljellä, niin ahkerasti sieltä niitä napsin suoraan suuhun ja ruokiin silppusin niitä paljon. Hyvä sato tuli. Nyr sinne laiton kahta lajia basilikaa, oreganoa ja tatsoita. Nämä kun valmistuu niin sitten laitan koneen kesäksi pois, Nuo otan sitten ulos kasvamaan kun ovat valmiita pois otettavaksi koneesta ja jos vielä ei ulos saa niin ruukkuihin ensin sitten. Ensi kokemus oli tosi hyvä, ja jatkan sitten jo varhain syksyllä taas uusien kasvattamista.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Veteraani koira

Heippa ystävät.
Tänään on suuri päivä pienelle koiralle. Minulla on syntymäpäivä ja mummu sanoi, että olen nyt sitten veteraani. Höh, mikä se sellainen on? Sama Himmuhan minä olen kuin ennenkin, vai olenko nyt sitten veteraani Himmu. Mummu sanoi, että olin kamalan pieni kun tulin kotiin. Ja silloin kun mummu näki minut ensikerran oli kamalan pieni ja tuo mummu ihastui jo silloin minuun. Kun sitten tänne asetuin asumaan. aloin heti seurata mummua. siitä tuli heti mun bestis.
Näin pikkuinen olin mummun kämmenellä


 Nyt minua vissiin väsytti Ensin kasasin maton ja siihen sitten kellähdin
Minun ensimäisiä leikkikalujani oli tuollainen ankkatyttö
Olinko minä tosiaan noin pieni?
No kai minä olin, mutta pianhan minusta sitten kasvoikin iso tyttö

Tässä olen juuri kaksi vuotta täytettyäni näyttelyssä, missä minusta leivottiin Suomen muotovalio.
Hm, mitähän sekin tarkoittaa , en minä ymmärrä. On minulla sellainen vähän hienompikin nimi:
Beloved ms Ekspresso  Suomen ja Viron muotovalio. Mun äitini tai emohan se lienee, on tuotu Saksasta . 
Tässä olen nyt ihan tuoreessa kuvassa ja katsokaas, tuo minun aarreleluni on vain nämä vuodet kestänyt. toisin mummu on sitä pessyt ja paikannut monen monet kerrat, mutta vieläkään en ole huolinut sitä uudempaa samanlaista.
Olen koittanut hyvin tuosta mummusta huolehtia, joka päivä minä kuskaan sitä pari kertaa ulos lenkille ja muutenkin välillä komentelen, että mentäskös ulos leikkiin lumelle. Kesällä sitten taas hoidan ahkerasti mummun kanssa kukkamaita, Se onkin tärkeää puuhaa. Olen oikeia koiratarhuri. niin saan kesällä usein kuulla kun mummua avustan. Minulla on hirveän iso rooli tässä meidän huushollissa. Jaa-a, mitähän tästä tulisikaan ilman minua? Ei mitään.

Joskus tuo mummu karkaa muillemaille vierahille, mutta silloin on kyllä mukavaakin, kun kasvattajani tulee kavereiden kanssa tänne. Lenkillä kannan sitten huolta niistä kamuista, pitää huolta kantaa niiden menemisistä, eihän ne tiedä näitä nurkkia niinkuin minä. Pysyvät sitten oikeilla poluilla kun huolehdin.  Mutta sitten, kun mummu tulee kotiin, en hetkeen näe enkä kuule muita, niin hyvältä se tuntuu taas päästä mummun syliin.

Olen kyllä luonteeltani sellainen, etten niin välitä muista koirista kovin paljon. Naapurin Labbiskin saa sen kyllä tuntea jos iholle tulee, silloin päästän sellaisen kirskuvan äänen niin pari metriä labbis ottaa askelia taaksepäin. Ja mummun luo en kyllä helposti vieraita koiria päästä. Tutut kyllä saa tulla. 
Pikkusen on sellaista omistamisen halua tuohon mummuun nähden, sehän on mun.

Kai se elämä nyt sitten veteraaninakin jatkuu entisellään, miksipä tuo nyt tästä muuttuisi sen kummemmaksi. 

Olen riemuinnut tuosta lumesta kyllä ihan sydämeni pohjasta asti. Joka päivä otan kunnon lumikylpyjä ja nyt kun lumi on tuoretta, se tarttuu minun turkkiini. Siinä sitten homaa kun nypin ne lumet pois. mummu sitten sanoo minua lumiakaksi. Jos ette kerro mummulle niin kerron teille salaisuuden. Joskus vien sisältä jonkun sellaisen herkkupalan josta en tykkää salaa ulos ja hautaan tuonne lumeen. Olen tarkkana kun mummu jättää ulko-oven auki niin silloin on minun aika toimia nopeasti. Joskus sitten kaivan niitä esiin ja katson olisiko maku muuttunut, Jotkut sitten syön kun aikansa ovat siellä lumessa pehminneet. Tälläsen salaisuuden teille nyt uskon.

Minä nyt jatkan sitten tätä koiran elämää veteraanina, olenkohan nyt sitten samalla eläkekoira kun kerran olen veteraanikin,. siinä minulla on miettimistä nyt. Pistän mietintämyssyn päähän, Heippa.


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Ystävyydestä

Otin ihan summassa kirjastoautosta tuon kirjan luettavakseni. Katsoin, että teksti on minunkin näölläni luettavissa, en tuntenut kirjailijaa ja kuvittelin, että mahtaa olla kovinkin kevyt kirja.

Erehdyin osittain, kirja kuvaa ystävyyttä, joka alkaa jo kouluiässä, Ystävysten elämä sivuaa kokoajan toinen toistaan. Vähitellen ystävyyden laatu muuttuu, tonen alkaa dominoimaan toisen elämää liikaakin, mutta vielä kuitenkin ostivat kahden perheen talon joihin molempien perheet muuttivat.

Siinä sitten vähitellen välit kiristyi juuri tuon toisen dominoinnin syystä ja hän alkoi liikaa sekaantua ystävänsä perheen elämään. Molemmissa perheissä oli yksi poika, samanikäisetkin, tietenkin. Poikien varttuessa sitten kävi niinkuin kävi, toisen puuttuessa ns, selän takan naapurin pojan elämään ystävyyskin särkyi. Toinen ei enään halunnut olla määrättävissä.

Niinhän se tosielämässäkin joskus käy, entinen ystävyys muuttuu vähitellen tuhoon tuomituksi. Joku ystävyys säilyy läpi vuosikymmenten. Sitä ei mitkään tuulet horjuta ja se kestää jopa pitkät erotkin. Itselläni oli yksi nuoruuden sydänystävä, jaoimme niin ilot kuin surutkin, mutta sitten lähdin maailmalle ja ystävyys joutui katkolle. meni kymmeniä vuosia kun taas tapasimme. Oli kuin ei vuosia olisi välissä ollutkaan. Ystävyytemme jatkui sitten hänen kuolemaansa asti.
Ystävyys on kallis asia.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pari kuvaa

helmikuulta
Nyt on siirrytty maaliskuulle ja sen kunniaksi iltapäivällä aurinkokin näyttäytyi. Tuuli vain niin kovaa, että vei auringon suoman lämmön ohi.

Mutta tästä. maaliskuulle pääsystä alkaa se kevään odotus pikkuhiljaa. Kohta voi jo ensimäiset siemenet laittaa multaan. en niiden kanssa hätäile kun nuo kasvatuspaikat ei ole ykkösluokan paikkoja, parempi myöhään aloittaa ettei tule pelkkiä pitkiä haituvia taimista. Kyllä ne sitten maassa ehtii kasvaa ja kukkia. Selleriä ei tänä keväänä tarvi kylvää kun on kuivattuna vielä niin paljon, purjot kyllä sietäisi jo kylvää, niiden taimikasvatus aika on senveran pitkä. Saa tukevia taimia kun ehtivät saada vähän jo varrenalkua, ei ihan heinänä tarvi istuttaa avomaalle sitten. Voi jee, on tää kun kevät taas tulee!