Hain kaapista yhtä vihkoa ja siinä osui sitten käteeni sellainen vihko, jossa oli kuvattuna tapahtumia melkein päivälleen 20 vuotta sitten.
Näin sinne olin senhetken tuntojani kirjoittanut.

Vuodet kuluvat kuin rengas. Elämä heittelee miten sattuu, välillä hiljaa, hellästi, välillä niin että sattuu.Joskus tuntuu, kuin elämänlanka katkeaisi, mutta se venyy ja kestää. Mutta päivää ei tiedä, milloin se sitten katkeaa. joskus on jo voimat niin vähissä ettei tahdo enään jaksa. Mutta ei sitä kysytä, joko tää riittää.

Olin valmis jo lähtemään, kunnes saatiin lääkitys kohdalleen ja hitaasti alkoi elämä palata ja voimat vähitellen palautua, opin uudestaan liikkumaan, ensin lyhyin, hitain askelin, vähitellen sitten sain jo elämänilonikin takaisin ja tässä ollaan.

Tänä päivänä kiertelin pitkin kukkamaitani yrittämässä kuvata ritari perhosta joita kukkiin ilmestyi oiken monilukuisesti. Mutta aina siivet supussa. kauan sain koittaa enenkuin edes tuollaisen kuvan sain otettua.

Siinä kukkamaalla pomppiessani piti sitten kuvata tuo yksinäinen samettiruusukin. kovin on isoja nuo yksittäiset samettiruusut tänä kesänä

ja niin se tämä liljakin vain ehtii kukkia kaikki nuppunsa. Onneksi nyt ei ole satanut hetkeen, niin pääsevät kukkimaan. Ruusuihinkin tullut kovasti vielä kukkia. Toki tämä "uusi" kesä siinä auttaa.

Maanantaina suunnistimme metsään katsastamaan entisiä puolukkapaikkojamme josko sieltä saalista saisi. Ennen punaisenaan puolukoita olleet mättäät olivat nyt päättäneet pitää välivuoden. Kun ei marjoja edes kuvattavaksi asti ollut niin kuvasin sitten muutaman sienen, mitä lienevät.


Kotipihassa sitten eilen oikein pysähdyin tuota pihapihlajaa katsomaan. Eipä ole siinäkään nyt oksia taivuttelevia suuri, komeita marjaterttuja. Jää hyytelö keittämättä. Kovin niukasti luonto nyt täällä tarjoaa antimiaan.

Onneksi sentään kukkia riittää. jotain sentää maa tarjoaa.

Tämä senkun komistuu syksyä kohti, niin myöhään sen istutin tuohon, ettei vielä ole kovin isoksi ehtinyt



Ötökkä' kehäkukassa

  Nämä ruusut nyt vain halus päästä kuvaan kauniissa kyynelhelmissään, tai kaiketi ne ovatkin ilonkyyneleitä, kun sateilta ovat vielä jaksaneet kukkia.
Kovin monta nuppua olen pois leikannut kun sade vienyt huonoksi. vallankin vaaleanpunainen ruusu on sateelle kovin herkkä. Nämä paremmin jaksaa ja nuppuja olisi vielä kovin jos jaksavat vielä kukkia.

Nyt paistaa aurinko täydellä terällään ja menen hävittämään taas yhden kuorman kukkia pois. Odotellen samalla puhelinsoittoa autohuollosta, josko jo tänään saisin hakea sen, kun vein huoltoon ja samalla katsastukseen. Vanhan auton kanssa saattaa tulla yllätyksiäkin joskus, kun huoltamaan aletaan. Toivon, ettei kovin isoja vikoja löytyisi.

Eevamummolta sain tämän kukan ja muutaman vastattavan kysymyksenkin siinä mukana. yritämpä vastata niihin

1. Suosikki väri. meren sininen ja vihreä

2. Suosikki eläin. helppo, Himmu koirani. Mutta yleisesti ottaen lehmä ja kissa

3 Suosikkinumero. Hm, ei kyllä mikään

4.Susikki alkoholiton juoma. Oman lähteen vesi.

5:Facebook vai twitter. Facebook.

6 Intohimosi. Kaikki kuolleet nyt kun en pysty lukemaan, sehän se olisi.

7.Saada vai antaa lahja. Antaa.

8.Suosikki kuvio. Neliö

9.Suosikki viikonpäivä,. Ei ole, kaikki samanarvoisia.

10. Suosikki kukka. Sisällä orkidea ja ulkona keijunkukka, pieni ja kestävä .

No niin, siinäpä nuo tärkeimmät. heitämpä tässä eteenpäin.
Minttulille kuvailuihin,
Sirpalle kuvien tarinoihin.
Lovviisalle
Maijan monenmoista murua.
 On monia joille haluaisin tämän antaa, mutta hakekaa kukka ken haluaa.

Nuo kolme ihanaa päivää noiden kahden pikkuisen kanssa. Kyllä meillä meni niin hienosti! Ystävyytemme Hipun kanssa syveni entisestään ja sain kunnolla tutustua tuohon Humu poikaan. Meillä oli tosi hauskaa. Tuli myös vanhempi tyttöni miehensä kanssa viikonlopuksi ja siinä sain sitten huomata, miten olin jo noiden koirien luottohenkilö, kun näitä toisia vähän piti vierastaa niin olin sitten turvasatamana varsinkin Humulle, Hippu nyt viis veisas vieraistakaan. Kunhan nyt vähän mieltään osoitti niile haukumalla ne pystyyn, mutta pian sitten antoi olla. Humu vähän ensin piilotteli, mutta eihän sitä nyt kauan malta, on paljon jännempää mennä ja tutkia ne kunnolla ja antaa sitten hyväksymisensä.

Tässä lähdetään yhteiselle lenkille. pian sitten tuodaan Hippu kotiin ja jatketaan Humun kanssa vähän pidemmälle lenkille.

Hippu päätti vähän jo jarruttaa menoa, no, sopiihan se.

Mutta Humu jo jatkaisi matkaa kohti rantaa, no, malta vähän.

	Ja kumpikas se siinä, Himmu vai Humu. Miksi tuo mummu sitä kysyy. minähän olen Humu

Aamuyöllä sitten kotiutui Himmukin kotiin ja hoitokoirat riemuiten omistajansa matkaan kotiin. Näin päättyi vaihtopäivät. Kuvassa Himmun tuliaiset Tallinnasta, Viron muotovalio tuli ja varacacib lisäksi.

Kivat muistot Himmun ulkomaanmatkasta. kovin kauniisti oli tyttö esiintynyt, niinkuin olisi ikänsä hommaa tehnyt, vaikka edelliskerrasta jo niin pitkä aika.

Nämä eilen auenneet liljat annan nyt Himmun mestykselle! Onhan se kiva, kun pärjäsi hienosti. Nyt sitten palataan taas arjen puuhiin, vaikka tänä aamuna vähän tuo herääminen kestikin tavallista pidempään.

Meillä vahtiikin nyt kaksi pientä koiraa taloa ja mummua, on niin turvallista olla nyt



Tässä Himmun poika Humu

Tämä syysleimu on uusi tulokas, keväällä istutettu. Tilasin oranssia, kun ajattelin vähän vaihtelu penkkiin

Mutta eipä se paljon tästä entisestä väriltään muutu, melkein on sävy sama. Tässä vain tuota vaaleata keskellä

Tälläinen kukka tulee tähän viimeiseen liljalajiin,


Ja nuppuja olisi paljon, jos vain jaksavat aueta, Toivossa on hyvä elää

Joita eilen yritin saada tulemaan, joten pistetään nyt sitten kun aikaa tässä on. ulkona on niin märkää ettei viitsi edes yrittää mitään tehdä ja sisätyöt ei nyt huvita.

Urakoin hetken tarpeettomia kuvia pois konetta täyttämästä. niitä on kertynyt sinne aivan tarpeettoman paljon. Mutta siinä poiston yhteydessä onkin yllättävän vaikeaa päättää, minkä antaa lopullisesti mennä. Poistin ison määrän niitäkin, jotka on siirretty kansioon, miksi niillä sitten enään tuota tiöaa täyttäisi. Nyt pitäs vielä valita, mitkä polttaisi levylle muistoksi kesästä.

Niin meni taas se muutaman päivän kesä ohi, nyt ainakin on syksy, mutta varmaan jo huomena on parempi ilma, ainain lupauksissa.
Eilen otin sipulit pois maasta ja hyvä, kun otin, tämä viimeyön kunnon sade ei enään ainakaan laatua olisi parantanut. Tuon sipulin satotaso on kyllä kovastikkin korkea, kun laskee, kilon pistin maahan ja sitten saan nostaa niitä talteen erinäisiä kiloja. Vaikka nyt jäikin kooltaan vähän pienemmäksi kuin joskus ennen, mutta paljon on kiloja kuitenkin. Jos itse kaiken söisin, saisin syödä ahkerasti sipulisoppaa ja haukata sipuli piirakkaa. nyt jaan ne heti syksystä pois niin, ettei tarvi kuivuria käyttää, niiden kuivattaminen ohuina siivuina ei herkkua ole, vaikka niiden käyttö sitten onkin helppoa ja mukavaa. Joka syksy olen sitä tehnyt monta päivää, mutta keväällä päätin pienetää määrää ja niin sitten teinkin. Minulla on kyllä sellainen iso kaappimallinen kuivuri, jossa on paljon kaikkea kuivatettu. Niin purjot, sellerit kuin kaikki vihreät yrtitkin. Olen porkkanaakin kuivattanut ja ihan oli mukavia keittoon laittaa.
Jaha, se meni taas muistojen matkaan, koko asia. Mennyt mikä mennyt. Mutta sitä kai tää vanhuus teettää, että pakko muistella menneitä kun ei enään mitään saa aikaiseksi.

Mutta nyt kuitenkin palaan tähän päivään ja lähden hakemaan perunoita maasta, kun sattuu sopiva rako sateessa. Mukavaa päivää kaikille!

Vielä jaksaa kukat kukkia ja osa vasta nuppuilee. yksi liljalaji on nupuilla ja syysastetri ja kultapiisku vielä miettii. Joinain syksyinä ei kyllä ole kumpikaan kunnolla ehtinyt kukkaan, mutta jospa nyt. Mutta tulipa nyt piste noille kukille. Kuvakokoelma on sitten täysi eikä lisää sovi.  yritin ostaa lisätilaa mutta eipä hyväksynyt korttiani ei sitten millään. No, ollaan sitten ilman kuvia tai aloitetaan uusi blogi.

On mukavan kesäinen päivä, pitänee mennä vähän tuhoamaan kukkia pois kasvupaikaltaan ja ihaill perhosia kukissa, ottaa kuviakin, jos ne vain suostuu paikoillaan pysymään. Onkohan pitkään aikaan ollut kaikenmaailman pörriäisiä niin paljon kuin tänä kesänä kaikki kukkamaat ikäänkuin kiehuu pölyttäjistä. jo keväällä niitä ilmestyi ensimäisiin kukkijoihin normaalia enempi.

Ei kai ne työt paljon etene, jos tässä istun, parempi lähteä.

Eilen aamulla Himmun kanssa pistelimme taas kerran tuonne rannallemme. Voi että osasikin olla kaunista! Peilityyni järvenpinta kuvasti kaikki kauniisti, kevyet pumpulipilvet kuvajaisen veden pinnalla. upeeta!

Toki sitten piti Himmukin kuvata, mietti pitkään etutassut vedessä, meniskö uimaan, mutta ei sitten mennyt ja hyvä niin, kun sitten märkänä olisi ottanut hiekkakylpyjä rannalla niinkuin aina uituaan.
Ja vihdoin pitkä odotuksen jälkeen saapui erilaisia perhosia kukkamaahan, mutta mitä sitten tekikään kamerani, lakon. Kun piti kuvata neitoperhoo niin kamera vain ilmoitti, häiriö, käynnistä uudelleen. ja vaikka mitenpaljon käynnistelin, ei mitään tapahtunut. Otin sitten illalla akun pois ja annoin olla ilman akkua aikansa, kun laitoin takasisin niin pelasi, en vielä ole kokeillut pelaako yhä. Jos, niin varmaan tänään ne perhoset palaa kukkiin kun lämmintä luvataan. Sitten kyllä loikin kukkien välissä niitä saalistamassa.

Nyt oli sitten Himmun vuoro saada vieras. kerran kesässä tuossa tien toisella puolen käy kesävieraita, joilla on mukana pieni tiibetin spanieli. Nuo kaksi ovat ystävyystyneet jo Himmun ensimäisenä kesänä.
heti, kun pääsevät perille niin Shantilla on kova kiire meille Himmua tapaamaan. Välillä sitten Shantti viettää aikaansa meidän pihassa Himmun kanssa
Ensi tapaaminen tänä kesänä!
Välillä on Shantti kiinni omalla puolellaan ja sieltä haukahtelee Himmulle, kun Himmu täällä omassa pihassa liikkuu. Kiltti on tuo oma pikkuinen, kun ei edes yritä mennä tien taakse, vaikka hyvin näkee, että mieli tekisi kaverin luo.

Eilen pohdin, kun marjoja olin poimimassa ja nuo armeijan koneet kovalla kolinalla tuossa yläpuolella mennivät, eikä Himmu välittänyt niistä kolinoista mitään,. mutta juuri, kun olin urakkaani lopettelemssa alkoi ukkonen paukkumaan jossain vähän kauempana. Silloin Himmu viivana luokseni syliin pyytämään. pelkää ukkosta. Mikä ero noilla äänillä on, kun se koneiden aiheuttama jylinä oli isompi kuin ukkosen. Kun sitä mietin, ajattelin, kai siinä sitten on eroa, jonka Himmun korva erottaa ja minun ei vai olisiko joku sähköisyys tuossa ukkosessa johon koira sitten reagoi. mene ja tiedä, miten lienee.
Nyt ei koirankaan ole kiva ulkona olla kun on niin kovin märkää joka paikassa.

Nyt taas pari viikkoa on ystävyksillä aikaa viettää yhdessä, se on Himmun kesää se.

Kiitos Nenunen tästä aamun leivoksesta!

 ja siihen sitten nuo vastaukset:

1.Lempivärini on syvä sininen ja yleensä sininen eri sävyissään. Myö tumma vihree  on mieleinen väri.

2: Lempiruokani. Hm. hankalaa, sekin vaihtelee, nyt on kaikki mitä ikinä keksinkin kesäkurpitsasta tehdä. Hyvin leivinuunissa haudutettu silakkalaatikko kaikessa vaatimattomuudessaan. Erilaiset broileri ruuat.

3. Ja minnekkäs sitten haluaisin matkustaa. No, ensimäisenä tuleemieleen Puerto de la Cruz ja myös Niilin risteily oli kokemus, jonka voisi uusia.

Mietin. lähetänkö eteenpäin, mutta jos nyt yritän. Jos olet jo ennen saanut, sori.

Kivimäen elämää
Tuijan koti ja puutarha
Simpukka,

Siinähän niitä kolme tuli ja lisäksi kaikille jotka haluavat leivokesen ottaa, olkaa hyvät!.

On niin surullisen näköisiä syysleimut sateen jälkeen.

Tässä kuvattuna ennen sadetta
Ja sateen jälkeen
valkoiset sade painoi täysin maahan  eikä niitä enään huvittanut kuvata
Myös nämä pikkusydämet taipuneet sateen voimasta kohti maata
Mutta rantakukat ei pienistä välitä, niin vahvarunkoisia että syksyisin tosi lujia pois leikattavaksi.
Ruusut myös painuneet maata vasten, vaikka osan olen tukenutkin, toivottavasti vielä nousevat!

Eilinen päivä oli niin kaunis kuin vain kesäinen päivä voi olla. Nautin pihahommeleistani täysin mielin, tein monenmoista pikku puuhaa, niitä, joita ei helteessä jaksanut aloitellakkaan. Nyt oli oikein sopiva sää, vain 24 astetta lämmintä. Otin siinä tietenkin taas kukistakin muutaman kuvan. Iltapäivällä sitten kuului jostai kauempaa ukkosen jylinää ja Himmu tuli pyytämään syliin turvaan. Tulimme sitten sisälle, kun ajatteklin sittä ukonilman nousevan. Päästyämme tupaan, taivas repesi komeaan sateeseen. Pilvet nousi yhdessä vilauksessa ja vettä tuli kovaa vauhtia. Pitkään sitten satoikin, mutta ukkonen onneksi pysyi kaukana.

 Siinä se ukonhattu yrittää kohota korkeuksiin, ei ihan kilpile sentään koivujen kanssa, melkein kylläkin.

Toisen värinen ukonhattu
 Nämä kukat kukkineet ahkerasti koko kesän ja yhäti paljon nuppuja.
Eikä tietenkään
 kamera pysy erossa
 ruusuista!

Voi kun tätä kesää jatkuisi pitkään.

Kuin huomaamatta kuitenkin syksykin jo antaa merkkejään. Yhä keltaisimmiksi käy viljapellot. Vieressä oleva naapurin kaurapeltokin alkaa saada jo keltaisen sävyn ja jopa koivuista jo lentelee alas keltaisia lehtiä. nehän ovat aina niitä ennakkomerkkejä lähestyvästä syksystä. Onneksi kuitenkin kesää vielä jatkuu, ja monet kukat vielä tuo iloa elämään. Kaikkia hyväähän kuitenkin tämä aika tarjoaa, puskat antavat marjojaan ja kasvimaalta saa hakea herkkuja ruokapöytään. vai mistäs niitä pitikään hakea.

Kaikilla vuodenajoilla on oma tärkeä tehtävänsä, jopa pimeällä synkällä syksyllä. Se on uutta valoa odottavaa aikaa. Valo tulee sitten taas uudelleen päivien pidentyessä ja lumikin suo valoaan maisemaan.
Joten kaikki vuodenajat ovat tärkeitä.

Kävin tuolla myllyssä ja katselin myllärin seinään laittamia merkintöjä eri syksyjen ensimäisistä uudisviljan jauhatuksista. varhaisin päiväys oli 4/8  Silloin oli kuiva kesä ja vilja valmistui aikaisin.
Se oli aina sykysn alun kohokohtia, kun uudisviljaa myllyyn tuotiin ja siitä alkoikin sitten myllärin kiireinen aika, Pitkiä päiviä saattoi jatkua ihan Jouluun asti, kunnes hetkeksi hiljeni hiukkasen. Kohti kevättä taas kiihtyi jauhatus.