Kirjamuistikirja

Kuva: Cecilia Paredes / Wikimedia Commons Enpä olekaan pitkään aikaan lukenut mitään näin ahdistavaa. Etelä-korealainen Han Kang on kirjoittanut tarinan naisesta, joka kääntyy pois kanssaihmisistä ja katoaa oman mielensä syövereihin. Yeong-hye on tavallinen, arkipäiväisen näköinen nainen, joka ei koskaan vaadi mitään itselleen. Hän on aina noudattanut muiden toiveita, täyttänyt kuuliaisesti ensin tyttären ja myöhemmin vaimon velvollisuudet. Sitten hän alkaa nähdä unia, joiden kauhukuvat saavat hänet lopettamaan lihan syömisen. Näin erikoinen käyttäytyminen ei sovi sen enempää naisen aviomiehelle kuin isällekään, jotka kummatkin yrittävät kaikin voimin murtaa yllättäen virinneen uppiniskaisuuden. Sisar In-hye on toisaalta huolissaan siskostaan, mutta toisaalta paheksuu tämän käyttäytymistä. Myös In-hye on tottunut osaansa miehensä ja poikansa palvelijattarena. Hän hoitaa oman yrityksensä lisäksi kodin ja perheen, niin että taiteilijamies voi keskittyä omiin töihinsä. Kuinka o...

Turun kaupunginkirjastoon perustettiin useita lukupiirejä kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Silloin aloittivat mm. muistelmien, matkakirjojen ja runojen piirit, sekä verkkolukupiiri, josta tuli minun ensimmäinen lukupiirini. Seuraavana vuonna siirryin verkosta liveksi ja Maanantailukupiiri alkoi kokoontua Sirius Cafén yläkerrassa. Aloittaminen piirin vetäjänä jännitti, mutta aika pian huomasin, että puuha on mielenkiintoisinta mitä olen työssäni kirjastonhoitajana päässyt tekemään. Kirjojen valitseminen ja niiden esittelemiseen tarvittavan tiedon hankkiminen on hauskaa ja missäpä olisi siihen työkaluja paremmin tarjolla kuin yleisessä kirjastossa. Kaikkein mukavinta on tietysti lukeminen ja luetusta keskusteleminen. Voin allekirjoittaa monta asiaa joista Suvi Ahola tässä teoksessaan kertoo. "Yksin lukiessa kirja jää liian ohueksi. Yhdessä lukiessa se saa lisää sivuja ja avaa näkemyksiä." Joskus olen saattanut olla hieman pettynyt valittuun kirjaan ja mennyt tapaamise...

Täydellinen paisti / Satu Taskinen Teos, 2011, 306 s. En tiedä kuka Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajan valitsee, mutta voisin helposti uskoa, että asialla on nyt ollut sama raati kuin viimeksikin. Tämän vuotisen palkinnon saaja  Täydellinen paisti muistuttaa rytmiltään ja tyyliltään niin paljon edellisvuoden voittajaa, Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan -romaania, kustantajakin on sama. Täydellinen paisti valmistetaan ja nautitaan yhden päivän aikana. Wienissä asuva Taru Korhonen saa vieraakseen miesystävänsä äidin, sisaren ja sisarentyttären koirineen.  Taru päättää vakiinnuttaa asemansa suvun naisten joukossa kertaheitolla valmistamalla pöytään herkullisen, rasvaa tirsuvan itävaltalaisen perheyhteyden symbolin, täydellisen sianpaistin. Taru touhuaa aamusta alkaen, mutta yksi toisensa jälkeen hänen suunnitelmansa kilpistyvät pieniin unohduksiin, sekaannuksiin ja muihin vastoinkäymisiin.  Hillitön energia uhkaa välillä j...

Kallorumpu / Eeva-Kaarina Aronen Teos, 2011, 389 s. Enpä olisi uskonut, että on mahdollista kirjoittaa upea romaani ruokalistoista ja kastiketahroista! Tässä semmoinen nyt kuitenkin on, kirjan tunnelma lumosi heti ensi lehdiltä vaikka juonen kehittyminen edes jonkinasteiselle tapahtumatasolle antoi odottaa itseään lähes viimeisille sivuille asti. Tarinassa on kaksi aikatasoa. Parhaillaan esitetään hylätyssä varastorakennuksessa erikoislaatuista elokuvaa. Sen tekijä kommentoi ja selittää filmin tapahtumia, esitys on elokuvan ensimmäinen ja jää myös ainoaksi. Elokuva kertoo yhden päivän tapahtumista marsalkka Mannerheimin kodissa Kaivopuistossa vuonna 1935. Huvilassa  valmistellaan illallisia, vieraiksi on kutsuttu mm. laulajatar Aulikki Rautawaara, runoilija Gripenberg, Juho ja Alli Paasikivi sekä Gerda ja Risto Ryti. Kirjassa tapahtuu hyvin vähän, mutta sen kertojan ääni on poikkeuksellisen vangitseva. Kummitusmaisella  tarkkuudella se tulkitsee talon elämää omaperäis...

Kulinaristin kuolema / Muriel Barbery Une gourmandise ; suomentanut Lotta Toivanen Gummerus, 2011, 181 s. Siilin eleganssi jäi minulta kesken. Siinä kävi hassusti; olin ihastunut sen naiivin kauniiseen kanteen ja odotin sitä käsiini kiihkeästi, ehkä vähän liiankin kiihkeästi koska pettymys oli niin musertava. Kirjan huumori ei purrut minuun. Ymmärsin kyllä, että piikikkyyden oli tarkoitus olla vain pintaa, mutta minä en päässyt siitä pinnasta läpi. Nyt jaksoin lukea koko kirjan. Myönnän, että hieman tökki; Barberyn hauskuudessa on minusta jotain häiritsevän teennäistä ja alentuvaa. Mutta tokihan nautin niistä suitsutuksista, joita kuoleva kulinaristi runsain mitoin tuhlaili kertoillessaan ruokailukokemuksistaan. Makujen sinfoniat olivat herkullista luettavaa, vaikka toisaalta ne kovin tarkat pureskelukuvaukset ja kertomukset hammasvalliin painautuvista taikinoista olisi voinut jättää vähän vähemmällekkin. Yksi parhaista maun nautinnollisuuden kuvauksista oli mielestäni tämä,...