Kirjamuistikirja

. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Beckombergan sairaalaan 1980-luvulla. Tukholman Brommassa sijaitseva Beckomberga oli tuolloin Euroopan suurin mielisairaala, siellä saattoi olla samanaikaisesti jopa 2000 potilasta. 13-vuotias Jackie käy sairaalassa katsomassa isäänsä Jimiä, joka on otettu osastolle liiallisen alkoholinkäytön ja itsetuhoisuuden takia.  Jackie viettää sairaalassa paljon aikaa. Hän saapuu sinne lähes päivittäin vaikkei isä aina edes saavu tapaamisiin. Tyttö istuu sairaalan puistossa yksin tai muiden potilaiden kanssa, tutustuu heihin ja sairaalan henkilökuntaan, jopa rakastuu itseään melkoisesti vanhempaan Pauliin. Salaisuudeksi jää, miksi Paul on potilaana, mutta jotain väkivaltaista asiaan liittyy. Kotonakin Jackie on usein yksin, kun äiti Lone joko uppoutuu kirjoihinsa tai matkustaa ympäri maailmaa. Kuulostaa rankalta, eikö vain? Kumma kyllä kirjaa lukiessa aiheen surullisuutta ei tule paljon ajatelleeksi. Järkyttäviä asioita ei millään tavoin salailla...

Ablutions : notes for a novel ; suomentanut Tero Valkonen ISBN  978-952-234-029-0 Siltala, 2010, 177 s. Kirjan alku säväyttää; aivan kuin valot himmenisivät ja vanha särisevä projektori alkaisi näyttää mustavalkoista filmiä 50-luvulta. Kuva tarkentuu rähjäiseen baariin Hollywoodin laitakaupungilla ja kertoja aloittaa väsyneen selostuksen Tom Waitsin äänellä... Vahva tunnelma syntyy erikoisesta kerrontatyylistä, tarina alkaa keriytyä auki sinä-muodossa: " Katselet omalta paikaltasi sivuhuoneen sisäänkäynnin vierestä, miten kanta-asiakkaat katselevat itseään baaritiskin takaisesta peilistä. He sukivat sulkiaan, nokkivat toisiaan, ovat tyytyväisiä kuvajaisiinsa - mutta mitä he mahtavatkaan nähdä varjoisissa profiileissaan? Mietit oikein tosissasi, minkälaista heidän elämänsä on ollut ennen tänne muuttoa? Niin oudolta kuin se tuntuukin, heidän on täytynyt olla jonkin muun hollywoodilaisbaarin kanta-asiakkaita, mutta he ovat vaihtaneet paikkaa tai heitä on pyydetty vaihtamaan,...

Kira kira hikaru ; suomentanut englanninkielisestä laitoksesta Twinkle twinkle Leena Perttula Bazar, 2006, 183 s.  Blink blink kertoo hauskan epäsovinnaisen tarinan kahdesta japanilaisesta kaupunkilaisnuoresta, Mutsukista ja Shokosta. He ovat juuri menneet naimisiin, mutteivat rakkaudesta, vaan päästäkseen eroon vanhempiensa odotuksista ja  huolenpidosta. Kirjan tyyli on humoristinen. Loppua kohti aiheen käsittely syvenee ja vakavoituu huomattavasti, mutta aristavuudesta huolimatta teksti etenee kepeästi ja suoraan. Asioita ei liiemmin selitellä, teemat nousevat lukijan tulkittaviksi tapahtumien kautta. Tyyli tukee mielenkiintoisella tavalla käsitystäni japanilaisuudesta vaikenemisen ja kasvojen säilyttämisen kulttuurina. Lisäksi kuvittelen käännöstenkin läpi kuulevani japaninkielen sävelet ja lyhyiden lauseiden nakuttavan rytmin. Simeon Solomon: Nukkujat Hän näytti olevan epätavallisen hyvällä tuulella. Hän söi kunnon annoksen nuudeleita ja ...

Saara / Hannu Aho WSOY, 1977, 413 s. Tätä kirjaa oli ikävä ja vaikea lukea. Aika on ajanut kirjasta ohi monella tapaa, onneksi, oikeastaan. Murteen käyttö dialogissa, pitkät muodottomat lauseet ja tajunnanvirta, olikohan tuo 1970-luvulla vielä uutta ja kokeilevaa?  Monet tekstin kiemuroista näyttävät aikansa eläneiltä, mutta muutakin löytyy. Teräviä, vastaansanomattoman hienosti ilmaistuja ajatuksia nousee esiin silloin tällöin, välähdellen kuin lasinsirpaleet auringossa rannalle ajautuneen moskan seassa Kansanpuistossa. Tarinassa ei ole varsinaista juonta. Make ja Saara lyöttäytyvät yhteen, tekevät hanttihommia siellä ja täällä, pääasiassa kuitenkin ryypiskelevät. Maken opiskelut jäävät kesken, graduvaiheessa puurtamisesta katoaa mielekkyys. Vanhempien patistukset pyrkiä elämässä eteenpäin tuntuvat ontoilta, Aikin huoli kelkasta putoavasta entisestä poikaystävästä on Maken mielestä vain osoitus tytön poroporvarillisuudesta. Suunta pois...

Talven jälkeen valo / Piia Posti Gummerus, 2010 Esikoisromaani, taidokkaasti kirjoitettu mutta ihan liian viileä; ihmisiä katsotaan turhan kaukaa. Tarina kerrotaan juuri niinkuin se varmaan pitääkin kertoa, mutta tyylikeinot eivät nyt tähän lukijaan osu eivätkä varsinkaan uppoa. Aiheena on avioero. Lisämausteena kaksi syntyvää lasta, mies saa lapsen sekä entisen että uuden vaimonsa kanssa suurinpiirtein samaan aikaan. Näkökulma on useinmiten Annan, masentuneen, alkoholin kanssa läträävän entisen vaimon. Alkoholismin salakavala syveneminen on kuvattu hienosti. Lukijaa huijataan samalla tavalla kuin alkoholisti huijaa itseään; tapahtumat etenevät vähän epäloogisesti eikä niihin oikein saa otetta. Jussi, tarinan isä, on naistensa kanssa aika lailla eksyksissä ja toimii oudon itsekkäästi myös suhteessa murrosikäiseen tyttäreensä Marjaan. Mies vain seurailee sivussa tapahtumia ja koittaa välttää ristiriitoja joka suuntaan, autuaasti ohittaen kaiken pohdinn...