[go: up one dir, main page]

10.12.2012

TALO!

Blogissa on ollut hiljaista, en ole myöskään ehtinyt muiden blogeja selailla hetkeen. Lupaan parantaa tapani ensi vuonna ;) 

Yksi syy "kiireisiini" on ollut se, että olemme vihdoin löytäneet oman kodin! Muuttamaan pääsemme vuodenvaihteen jälkeen. Mahtavaa!





Tämä on ensimmäinen ostos uuteen kotiin:




Pikaisesti esittelen vielä Tikbumsa-blogin Sanilta voittamani ihanan ja todella kätevän silityssiilin. Sani oli tehnyt Moolle oman pikkusiilin lisäksi, ihana! (Kumpikin siili meni leikkeihin, täytyy varastaa oma siili takaisin vielä!)






 Leppoisaa joulunalusaikaa kaikille!

22.10.2012

Lyhyt katsaus menneeseen

Tällainen oli vastikään tehty eräässä toisessa blogissa. Se pani miettimään omaa elämää ja aiheutti paljon oivalluksia ja täytyy sanoa, että myös antoi perspektiiviä. Tässä osa siitä, mitä ison rattaan pyörähtäminen ilmoille syötti:

Kymmenen vuotta sitten, 2002 
Vietin aika villiä elämää (jotkut ovat viettäneet villimpääkin, ei ihan KAIKKIA hullutuksia ole kokeiltu). Asuin rakkaan serkkuni kanssa hulppeassa kolmiossa, jossa järjestimme mahtavia bileitä, koimme mielenkiintoisia ihmissuhteita ja ennen kaikkea olimme melko huolettomia, tulevaisuus edessä. Hain ja pääsin kouluun, josta moni unelmoi. Muistan hyvin lämpimästi kesää 2002. En tiedä lämpötilakeskiarvoa tuolle kesälle, mutta minulle se kesä oli sisäisesti kuuma. Tapasin tuona kesänä paljon uusia tuttavia, joista tuli minulle eri syistä tärkeitä.

Viisi vuotta sitten, 2007
Elämäni muuttui täydellisesti. Rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen syntyi lapsi ja opin sen, mikä on kaikkein pyyteettömintä, voimakkainta ja kokonaisvaltaisinta rakkautta: äidin rakkaus. Opinnot olivat viittä vaille valmiit ja minä keskityin perhe-elämään.

Kolme vuotta sitten, 2009
Paikkakunta on vaihtunut nykyiseen. Täällä suoritin loppuun aloittamani; se toi minulle paljon ja olin saanut saattaa maailmaan kymmenia uusia ihmisiä. Valmistuin. Sain viettää aikaa rauhassa kotona rakasta kaksivuotiastani hoitaen. Sisareni synnyttää tyttären.

Vuosi sitten, 2011
Viihdyn erinomaisesti työssäni, jonka olen edellisenä vuonna aloittanut. Minut otetaan ihanasti vastaan ja tunnen kuuluvani joukkoon.

Tähän asti tänä vuonna
Aloitin harrastamaan valokuvausta rakkaan ystäväni kanssa, olemme molemmat siitä hyvin innostuneita. Kesällä reissasin ystävien ja perheen kanssa, koin monet naurut, muistelot, ihanat hetket, joita en vaihtaisi pois! Koin myös stressiä ja muutosvastarintaa. Töissä lähdin kiertoon toiseen yksikköön.

Eilen
Nauroin ystävän kanssa elokuvaa, jonka piti olla toimintaseikkailu, mutta meidän mielestämme se oli komedia. Komensin villiintynyttä lastani ja hänen pikkuserkkuaan, jotka toistensa agitoimina pistivät ranttaliksi. Rentouduin (sen minkä 4- ja viisivuotiaiden kanssa pystyy), välttelin kotitöitä, kävin kirpputorikierroksella.
Tänään
Olin väsynyt, koukutuin tietokonepeliin, komensin yhä noita villejä vilkereitä, rentouduin ompelemalla rakkaan ystävän kanssa.

Huomenna
Menen töihin ja teen sen, mitä minulta odotetaan. Oikeasti odotan sitä, että lomani alkaa. Pakkaan lomalaukun. Käyn ostamassa tuliaisen. Tapaan tyttären kanssa ystäviämme. Autan miestä auton renkaiden vaihtamisessa.
Ensi vuonna
Jatkan valokuvauskurssilla. Töissä jatkan siellä, missä alunperin aloitin. Vietän ihanan talven, kevään, kesän ja syksyn. Reissaan ystävien ja perheen kanssa. Rakastan. Voin hyvin. Olen parempi lähimmäinen.
 

16.9.2012

PaaPiin ihanat pussukat!

Niin söpönen kännypussi mulla! Kysymys kuuluu, miksi OSTAA kännypussi, kun sellaisen osaa helposti tehdä itsekin? No siksi ostin:

- PaaPiin kuosit! Niitä EN osaa tehdä, Anniina Isokangas osaa ja painaa näitä itse seulalla.
- Ei ole mitään halpatyömaalaista tuontia, vaan kokkolalaista käsityötä. Made in Keski-Pohjanmaa.


Ah, niin söpöt puput! Näitä löytyi muissakin väreissä ja muitakin kuoseja. Ostakaa ihmiset suomalaista laadukasta käsityötä, meillä sitä tässä maassa löytyy PALJON! Toivon ja uskon, että käsillä tehdyn arvostus on nousemassa.

PaaPiita löytyy:

(Anniina, jos satut lukemaan tämän, niin minusta tuotemerkki oli vähän liian iso tämän kokoiseen pussukkaan :)  )

Uimapussi

Mies oli sitä mieltä, ettei lapsen uimakamoja voi roudata Golden cap -siiderimainospussissa. No ei sitten. Lapsi valitsemaan kuva edellisen postauksen paneelikankaasta, sitten harsitaan kiinni. Heleppoa (jos sen tekee noin kuin kuvasin juuri, minähän EN niin tehnyt, vaan vaikeimman kautta, eli kiinnityssuihkeella kuva kiinni, siksakataan koneella kiinni, mikä oli hyvinkin perseestä, sillä olisi pitänyt ensin purkaa pussi jos olisi kuvitellut sen mahtuvan pyörimään koneessa ja tämän takiahan sain myös purkaa reippaasti sitä hiivatin siksakkia, joka tarttui myös pussin kahvaan ja toisiin seinustoihin, jolloin verenpaine pompsahti huippulukemiin, kunnes olin lähes hermoraunio ja tajusin, että tämähän on helekkari VAIN uimapussi, harsitaan perkele).

Ja tähän päälle terveisiä kaikille äidinkielenopettajille.



 

15.9.2012

Kangasmania

I need rehab... FABRIC REHAB! Tällä kertaa en kyllä tilaillutkaan sieltä, vaan HAWTHORNE THREADSilta. Joka tapauksessa: M A N I A.

Nämä söpöläiset ovat Riley Blaken käsialaa. Paneelin koko on noin metri kertaa metri, laiska ei jaksa mitata.




Sitten seuraa kehuja ja suitsutusta! Kohteena Rovaniemen Ottobre-myymälä. Kävin siellä kolmen maanisen pöngääjän kanssa (iät 3, 4 ja 29). Menimme viittä vaille sulkemisaika sinne ja arvelimme saavamme käännytyksen, mutta saimmekin hurmion! Palvelu oli täyden kympin arvoista ja saimme rauhassa hypistellä kankaita (sen mitä pöngääjät 3 v ja 4 v antoivat "rauhassa" mitään tehdä).

Tämä norsupala oli viimeinen tätä ihanan vihreää pohjaa. Kankaan valmistajaa en muista.


Kukkakuviollinen Sandi Hendersonin Dahlia ja paisley-kuvioinen saman suunnittelijan  Playful paisley. Pikkukuvioisen valmistajaa en muista.


 Niille, jotka eivät ole vielä Ottobrehen päässeet, suosittelen hyvin lämpimästi käyntiä.
 

8.9.2012

Uusi harrastus

Blogi on ollut hiljaiselolla ja tulee jatkamaankin sitä. Postaan kun ehdin ja viitsin. Yksi aikaani vievistä asioista on uusi harrastus, valokuvaaminen. Viime viikolla aloitin kansalaisopistossa kurssin, tosi jännää! Ryhmässä on kaksitoista opiskelijaa ja opiskelemme ammattikuvaajan johdolla. Todella huojentavaa oli se, että kaikki muutkin kuulostivat olevan aloittelevia urpoja. Kerroimme alussa omista lähtökohdista ja kiinnostuksenaiheista ja täytyy sanoa, että tulee olemaan mielenkiintoinen syksy! Todella mukavia ihmisiä kaikki ja antoisan erilaisia. Pitkä matka on edessä ja PALJON tulee asiaa. Huomasin, että keskityin ihan kympillä hommaan ja sain kaikki muut ajatukset unohtumaan, aivan ihanaa!

Meillä on kotiläksyjä joka viikko. Ensimmäinen läksy on 3 luontokuvaa. Tähän tehtävään sai käyttää järkkärin ohjelmia. Ensi viikosa sitten alamme kuvaamaan manuaalilla, odotan todella innolla! Ja toisaalta kauhulla. Oppijana vaadin itseltäni joskus liikaa; kaikki pitäisi oppia HETI ja turhautumisen tunne on hyvin mahdollinen jos ei mene heti jakeluun. Yritän ottaa tämän kurssin ihanana harrastuksena ja antamalla opin tulla omaan tahtiinsa. Yritän.

Luontokuva aiheena oli vaikea, ideana ei oikein alkanut tippumaan. Jotain räpsin, ehkä näistä kerään ne 3.







 

16.8.2012

Karnaluks

Kävin ystävien kanssa Tallinnassa tyttöjen reissulla. Söimme hyvin, shoppailimme huolella ja rentouduimme.









Karnaluks on käsityöharrastajalle melkoinen kokemus. Se on hallimainen (ja omituisesti löydettävissä oleva), tukkumainen liike. Suomen hintoihin tottunut on siellä silmät pyöreänä (hämmästyneisyyttä aiheuttaa hintojen lisäksi tavaramäärä ja ostelemisen käytännön asiat, joihin kyllä sitten ihmettelyn kautta selviö tuli). Tässä olivat ostokseni:


- 8 metriä tosi jämäkkää kudottua tukikangasta (en ole näin jämäkkään kudottuun tukikseen Suomessa törmännyt), yhteensä alle 15 euroa
- kolmea eri väristä nyöriä, yhteensä sitä on 150 metriä, hinta 9 euroa
- valk. ricrac-nauhaa 21 metriä, 2,52 €
- luonnonvalk. röyhelökuminauhaa 15 metriä, 6,60 €
- pinkkiä, pehmeää alusvaatekuminauhaa 15 metriä 1,80 €
- Organin koneneulapakkauksia 5 kpl, yht. 7,44 € (Suomessa nämäkin maksavat sen 3-5 euroa/kpl!)
- 8 lankarullaa yht.  4,54 €
- valk. koristekuminauhaa 8 metriä 1,44 €
- kolme rullaa kanttinauhaa 11,25 €
- framilonia 20 metriä 4,60 €
- angry birds- ja smurffiroikottimet (nää saattaa olla heijastimia, pitää tarkistaa vielä, heh) yht. 4 euroa

Kymmenen kappaletta vetskareita löysin eräästä kangaskaupasta, näistä pulitin yhteensä vitosen ja siinä on mukana pitkiä ja jämäköitä vetskareita!

HALAPAA!

31.7.2012

Nordic forest -haalari ja Taikametsästä pipoja

Nordic forest -nimisestä velourista haalari työkaverin vastasyntyneelle pojalle. Tein kokoa 74 cm Ottobren ohjeella, ajattelin että syksymmälle olisi kiva. Haalari on ihan jättimäinen, lähentelee kyllä todellisuudessa kokoa 80 cm ellei jopa 86 cm. Onpahan sitten kasvuvaraa... Kankaan kuosin on suunnitellut Leena Renko.


Ohjeen mukaan jos olisin tehnyt, olisi vetskari kantattu, en halunnut tähän kuosiin kuitenkaan sitä, sillä kantti pomppaa silmiin ja sopii mielestäni eleettömämpään kuosiin.

Taikametsä-nimisestä joustofroteesta tein muutaman pipon tuliaisiksi. Tykkäsin tästä kuosista, mutta en ole niin innostunut tuosta froteesta ollut koskaan. Katsotaan, saanko mitään muuta aikaiseksi tästä kankaasta vai panenko lopun myyntiin. Kangashan on erään ompeluryhmän kimpassa järjestämä eikä sitä ole tehty kuin muutama sata metriä, kankaan on suunnitellut Leena Renko. Siis ihan peruspipoja 4 kpl eri kokoisina.


Mulla kyllä vissiin on jokin keltainen kausi. Tähän vielä loppuun kuva Neiti Moosta Racerback-mekossaan leikkimässä Bellen kanssa, samikset. Siinä uitetaan Polly Pocketeja.

Ihminen on vaarallinen

Viime yönä ajelin yksin 350 kilometrin matkan. Se oli mukavaa. Minä, tie, auto ja radio. Matka meni levollisin mielin ja nopeasti.

Tykkään yöajasta, kaikki on yöllä jotenkin paljaampaa. Avointa. Rehellistä. Rauhallista. Yö antaa tilaa ajatuksille.

Niin, matka meni hyvin. Oikeasti maantie on erittäin vaarallinen paikka, jossa pitää noudattaa erityistä tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Mitä vanhemmaksi käyn, sitä enemmän pitkät matkat hermostuttavat minua. Mitä vain voi sattua lyhyelläkin matkalla. Olen nähnyt kaikenlaista sattunutta. Olen myös ajanut monenlaisilla autoilla monenlaisissa asioissa, myös hälytysajoa ja nämä eri kokemukset nostavat päähän ajatuksia siitä, mitä kaikkea voi sattua. Kenelle tahansa. Ja jotenkin sitä on vielä levottomampi silloin, kun muu perhe matkustaa eri aikaan kuin itse.

On todella pelottavaa ajatella sitä, että luotamme oman ja läheisten hengen päivittäin muiden tielläliikkujien käsiin. Liikkeellä on todella kaikenlaista. Suurten autojen kuljettajien pelko on se, että vastaan tulee epätoivoinen ihminen. Porot valitettavasti liikkuvat teillä, itse pelkään enemmän hirviä, monta sellaista olenkin tiellä nähnyt, koskaan en kuitenkaan ole joutunut tekemään hirvien takia äkkijarrutusta. Toivottavasti tulevaisuudessakaan en kohtaa noita suuria vaeltajia liian läheltä.

Kyllä, monta vaaraa onpi tiellä. Rattijuopot nostavat käyräni korkealle, en mainitsekaan heitä tätä enempää.

Yksi asia, josta haluan puhua ja johon törmään lähes päivittäin on se, miten ihmiset eivät uskalla nähdä paremmin. Puhun tavallisista ihmisistä, jotka eivät ole epätoivoisia, päihteissä tai yliväsyneitä. Tässä maassa istuu autojen rattien takana hirvittävän iso joukko sellaisia ihmisiä, jotka mielestään näkevät todella hyvin, myös ammattikuskeja. Oikeasti heidän näkökykynsä on juuri ja juuri lain asettamissa puitteissa autolla ajamiseen. Tai sen alle. Ja silti koetaan, että ihan hyvin osaan autolla ajaa, olen ajanut 40 vuotta ihan hyvin. Osa näistä ihmisistä saisi silmälaseilla itselleen lisää näkökykyä, osalle silmälasitkaan eivät auta.

Kirjoitin, etteivät ihmiset uskalla nähdä paremmin. Olen sitä mieltä, että ihmiset jotka eivät hanki itselleen silmälaseja nähdäkseen liikenteessä paremmin, ovat pelkureita. Jos kaukonäköä saa paremmaksi laseilla, HANKI NE LASIT! Ja pidä niitä vaikka vain autoillessasi. Jos ulkonäöllisistä syistä jättää lasit hankkimatta tietäen, että laseilla saisi näköään reippaasti korjattua ja ajelee laillisesti juuri ja juuri siinä partaalla, on pelkurin lisäksi tyhmä.

Jotkut näyttävät mielestään huonolta lasit päässä. Minun mielestäni huonolta näyttää likinäköinen silmälasiton kolarinaiheuttaja.

13.7.2012

Ikasyrin isopallosta hihaton mekko

Racerback dress on todella nopea tehdä. Ilmaiskaavan 1-8-vuotiaiden mekkoihin saat TÄÄLTÄ. Itse tein koon 5-6 vuotta ilman saumavaroja. Moo käyttää kokoa 116 cm.

Bellelle myös mekko. Loppui keltapohjainen kangas ja jouduin nappaamaan pätkän valkopohjaista (josta en tykkää) helmaan mukaan. Ja vitsi mitä järkevyyden tunteita taas koinkaan, kun Bellen mekon takapuolelle tein tarrakiinnityksen... Mietin, että pitää saada kapeampaa tarraa näihin nukenvaatteisiin. Vasta seuraavana päivänä sisareni suopealla avustuksella tajusin, että olisinhan voinut LEIKATA sitä tarranauhaa pienemmäksi. Jep, ruuti on keksitty.




11.7.2012

Postipäivä!

Melkein kuin olisi joulu! Postipoika on tänään joulupukkeillut minulle kaikkea kivaa! Muutenkin on ollut huisin mahtava päivä! (Hyvin pikaiset kuvat napattu, nämähän on heti postattava!)

Kaikista ihanin postintuoma on tämä:


Disneyn Belle-nukke, jolle kuva ei tuo oikeutta yhtään. Panin barbien malliksi antamaan viitettä koosta. (Barbie näyttää siltä kuin olisi juhlinut viikon ilman housuja...)

Moo ei ole kotosalla, joten minun lie pitää leikkiä tällä lauantaihin saakka, sen jälkeen on enää turha haaveilla että saisin :D

Toinen postissa tullut päivänpiristys on tämä Ikasyrin jättipallokangas, josta aion kylläkin käyttää vain tuon keltapohjaisen puolen.




Tähän paneudun kun saan tämän postauksen kirjoitettua loppuun:




Burda ilmestyy nyt myös suomeksi ja siitä sai niin hyvän tarjouksen, että tilasin pienen pätkän.


Tämä ei ole postissa tullut, vaan ihan omin pikku kätösin sen Metsolasta kannoin. Tästä tulee vastasyntyneelle pienelle miehelle syksyksi jotain.. ehkä hupparitakki, jää nähtäväksi.



Vielä pallokankaasta sen verran, että tein äidilleni lapsenlikkapalkaksi Ottobren ohjeella Bubble pocket -mekon. Kaavahan on aluperin tunikakaava joustamattomasta kankaasta, jossa helmassa vielä kuminauha. Tein sen pienin muokkauksin trikoosta mekkopituisena ja todella hyvä tuli!



Tarkempi kuva taskun hauskasta muodosta ja mekko takaapäin:



Nyt vilisee niin pilkut silmissä, että Burdaa lukemaan!

25.6.2012

Modkidin Julia

Tein Modkidin Julia-kaavalla hameen. Hame on helppo tehdä ilman sen kummempia kaavojakaan. Tämän hameen käyttäjä käyttää kokoa 110-1116 cm.


Hame muodostuu ihan suorakulmista paloista; tässä hameessa sekä ylähameen että alahameen ympärysmitta on 208 cm valmiina. Ylähameosa on 25 cm korkea valmiina ja alahame 30 cm, siihen sitten saumavarat. Vyötärökaitaleen voi tehdä mieluisekseen, tässä valmis vyötärökaitale on 6 cm korkea, nurjalle puolelle menee lisäksi 3 cm kuminauhakujaan. Vyötärökaitaleen ympärysmitta valmiissa hameessa on 72 cm.

Tykkään tehdä kuminauhakujaan napinläven, saa siitä sitten helposti säätää vyötärökuminauhaa. Tämä hamehan on varsin pitkäikäinen, se ei ihan heti jää pieneksi. Kuminauhakujan tein 2 cm:n levyiselle kuminauhalle.


Rypytykset on tehty framilonilla, se vaan on niiiiiiiiiiiiiiiin heleppoa! Inhoan rypytysnauhojen ompelua ja vetelyä, i löööööööööööööv framilon!


Ennen helmakappaleiden liittämistä kannattaa kiristyskoristusnauhoille tehdä kuja ylähameen nurjalle puolelle:



Tähänkään ei tarvitse sen kummempaa kaavaa: kaitaleen pituus tulee ylähameen pituudesta ja kujien leveys nyörille sopivasta leveydestä.

Rypytetyt helmakappaleet vain kiinni vyötärökaitaleeseen ja helmojen huolittelu, VALMIS!


Tässä kappaleessa ylähameessa on käännös ja alahameessa saumurilla tehty rullapäärme.

Saattoi olla sekava selitys, mutta hetken hunttaamalla tämä on melkoisen selkeä hamonen tehdä.

Sovittaja oli niin vauhdikas tapaus, ettei paitakaan ehtinyt päälle... eikä pysynyt paikallaan hetkeäkään...




12.6.2012

Sun & sangria?

Syystalvisin on näitä uutisia, että "Talvi yllätti autoilijat". Kappas vaan, aina se talvi tulee. Kappaspa vaan, aina näköjään se kesäkin tulee. "Kesäkuu kampitti kalpean", voisi olla otsikko suoraan minun sunnuntaistani. Meillä oli tivolipäivä, eikä arvattu, kuinka kuuma päivästä tulisikaan...





Moo nautti täysillä päivästä, neljä tuntia meni ihan hurahtaen!

Minä katsoin illalla peilistä, että jahas, sain vähän väriä nenään. Punoitti kuin Petterillä. Hieman myöhemmin peilistä katsoi ihan toisen näköinen nainen. Tiedättekö sen tunteen, kun on nukahtanut Fuengirolassa rantsulle tyhjän sangria-ämpärin viereen? Tietysti tiedätte ;) Nyt tiedän minäkin...

Ihotyyppini on I, (e r i t t ä i n !)
Säteilyturvakeskuksen sivuilta:
I-tyyppiin kuuluvat ovat usein punatukkaisia ja pisamaisia ja palavat auringossa hyvin nopeasti, eivätkä rusketu lainkaan.
II-tyypin ihmiset ovat vaaleatukkaisia ja sini- tai vihreäsilmäisiä, jotka palavat usein ja ruskettuvat hieman. Näillä kahdella tyypillä on herkästi palava iho, joka on ihosyövän riskitekijä
III-tyyppiin kuuluvat ovat tyypillisesti ruskeatukkaisia ja harmaa- tai ruskeasilmäisiä. He palavat joskus ja ruskettuvat hyvin.
IV-tyyppiin kuuluvilla on ruskeat silmät ja tummanruskea tai musta tukka. He palavat harvoin ja ruskettuvat hyvin.
V ja VI -ihotyyppeihin kuuluvat ovat luonnostaan tummaihoisia ja sietävät hyvin aurinkoa. V tyyppiin kuuluvat ovat ruskeaihoisia ja mustatukkaisia, esimerkiksi pohjoisafrikkalaiset ja intialaiset kuuluvat ihotyyppiin V. Ihotyyppiin VI kuuluvilla on musta iho ja musta tukka, tyypillisesti afrikkalaiset kuuluvat ihotyyppiin VI. Näillä ihotyypeillä ihosyöpä on harvinainen ja tulee useimmiten ihon vaaleisiin osiin, esimerkiksi kynsien alle
Viime vuodet meillä on luotettu ACO:n aurinkosuojatuotteisiin ja niin tehdään tänäkin vuonna. Kesä! Täältä tullaan!



(Missä sitä sangriaa oli...?)