Miehet, jotka rakastavat otsalamppujaan, eivät pelkää tulla nähdyksi. Otsalamppu antaa heille lisäarvoa. He ovat erikoisia. Heissä on jokin uusi, supersankarimainen kyky. Heissä On Jotain Lisää. Mies plus. He tuntevat itsensä käteviksi ja päteviksi. Hyödyllisyys huokuu heistä.

Miehet, jotka rakastava otsalamppujaan, eivät pelkää nähdä. He kokevat näkemisen vapauttavana. Fyysisestikin. Otsalamppu vapauttaa molemmat kädet. Niskaa se ei vapauta, se on ohjauslaite. Joka kerta, mihin tahansa suuntaan katsoessaan, he ovat aina kontrollissa, sillä valo näyttää aina katseen suuntaan. Mikään ei jää paljastumatta.

Miehet, jotka rakastavat otsalamppujaan, ovat käytännöllisiä humoristeja. He nauttivat valostaan myös sisätilassa. On ihanaa, kun oman otsalampun valo näyttää kattoon. Miten mukavaa onkaan vaihdella valon väriä. Mitä siitä, että muut häikäistyvät sisätilassa otsalamputellessa, kun tuntee itsensä suureksi humoristiksi ja suorastaan taikuriksi vaihdellessa väriä ja pyöritellessä päätä. Sillä otsalamppu tuo lisää itseluottamusta.

Miehet, jotka rakastava otsalamppujaan, ovat aina valmiudessa. Ja tämän he haluavatkin ympäristölleen tuoda julki. Otsalamppu nimittäin on Lamppu isolla ällällä, sillä se tulee ensin ja se näkyy. Ja sillä voi näyttää. Vaikka otsalamppu on sammutettu, sen olemasaolo on silti havaittavissa. Otsalamppua ei naamioida, se on kruunu valottakin.

Nimittäin T Ä Ä L L Ä

16.2. tulee vuosi tämän blogin perustamisesta (täh?! mihin se aika on mennyt!) ja sen kunniaksi suunnittelin arvontaa. Monessa blogissa näitä arvontoja on ollut ja minusta ne ovat kivoja. Onko toiveita siitä, mikä olisi kiva juttu voittaa (muukin kuin lotto tai itsensä tai naapuri)?

Ensin Moo koristeli kuusen

Tulihan se pukki!

L U I S T I M E T !!!
Miten pukki tiesikin tuoda ne!

Loppuillan tyylieleganssia by Moo: jalassa luistimet, sukkahousut, niiden päällä pikkuhousut, ei paitaa ja punainen kypärä :D Kuviakin on, mutta en halua lapsestani yläosatonta kuvaa laittaa nettiin, joten voitte vain kuvitella miten hieno asu neidillä on ollut :D

(Pahoittelen muuten tämän postauksen p*skoja kuvia, olen saanut uuden taskukameran vanhan rikkoutuneen tilalle ja vaikka tämä onkin samaa merkkiä, ei kyllä toimi yhtä jouhevasti kuin edellinen. Lie käyttäjäongelma...)
 

 

b) vaatisi minulta vähintäänkin äititeresamaiset hermot 

Pöllöpussukka ja bambipussukka

Nuo opinnot aloitin mielenkiinnosta asiaa kohtaan ja kun olin vielä hoitovapaalla. Eli ensimmäinen puoli vuotta meni vielä harrastaen opintoja... Tämä syksy on ollut kahlaamista! Motivaatio näin loppua kohden on ottanut kyydin Sputnikiin ja matkaa kohti avaruutta. Rima ei ole laskenut -se on romahtanut painovoiman kyydissä ja sen etäisyys lattiasta lasketaan millimetreissä. Muistiin itselle: jos teet töitä ja kuvittelet olevasi läsnä sataprosenttisesti kolmevuotiaan lapsesi kanssa iltaisin, antaen aikaa jota lapsesi tarvitsee, ÄLÄ ALA OPISKELEMAAN MITÄÄN, ehdit opiskella kun lapsesi on vanhempi eikä hänellä enää kiinnosta paskan vertaa mudzin kaa hengaa.

Olen saanut tuosta koulutuksesta paljon ja se on antanut valtavasti näkökulmia moniin asioihin, mutta kyllähän minä melkoiset voitontanssit vedän keittiön pöydällä kun todistus on hanskassa! Muistiin itselle: oli siitä hyötyä.

Muistiin itselle: varmista, ettei kukaan ole näkemässä kun tanssit pöydällä (varsinkaan miehesi, ellet halua että hän kääntyy homoseksuaaliksi).

TÄSSÄ LINKKI myynnissä oleviin koiran pistolukkokaulapantoihin. Ovat sisareni tekemiä.  Kiva ja uniikki joululahjaksikin. Osteleen!!!

Sai mies isänpäivälahjan, takin. Siinä olisi pitänyt olla vetoketjutaskut, ei ollut. Hihat ovat himpun verran lyhyet.

Vessan kaivo haisee omituiselle.

Tuon kaavan olen tilannut Iinulta. Samalla tuli myös Mamun Ulla-kaavat. Ja pätkä tätä ihanaa svetarineulosta:

En vain tiedä, milloin ehtisin kunnolla kaavojen ja kankaan kimppuun, on syksy ollut aika kiireistä aikaa. Blogin päivittämiseenkään en ole panostanut. Lueskelen kyllä lähes päivittäin blogilistani päivityksiä.

Kesken on yhä projekti Laukku (Amy Butlerin Sophie Carry-All), mutta taitaapa mennä joululahjusompeluihin kaikki tuleva ompeluaika mikä töiltä, opinnoilta ja kodilta jää. Eli -eh- yöllä? Nej tack, taidan nukkua!

Elämässä on näitä etappeja, jolloin tajuaa oman rajallisuutensa/ikänsä/kykeneväisyytensä/aikansa menneen ohi. Pari täräyttävää ikäetappia on tässä:

1: Kaikki Miss Suomi -kandidaatit ovat sinua nuorempia.

Pentuna missit olivat niin isoja, oooo, aivan aikuisia naisia joille koko maailma oli avoinna, tuo loistava kauneus häikäisi pienen lapsen ja myöhemmin teinin. Kunnes yhtenä päivänä tajuat, että ei helvetti, jokainen noista rivissä nököttävistä irvistysnaamoista on NUOREMPI kuin minä.

2: Lääkärit ovat juuri päässeet rippikoulusta.

Pahaa aavistamaton kantapääkipuinen nainen menee lääkäriin. Jalkaasi tutkii pieni poikanen, joka on ehkä juuri päässyt murrosiän pahimmista aallokoista. Mistä lähtien lääkäreistä on tullut noin nuoria?

Huom!

Väärä muoto: Milloin minusta on tullut näin vanha?

Oikea muoto: Mistä lähtien alaikäiset ovat saaneet osallistua misskisoihin/ovat saaneet luvan toimia lääkäreinä?

Tein uudelle ihmiselle, Vauva P:lle, mekon Ottobren kaavalla Babushka. En yhtään enää muista minkä kokoisia koon 62 vaatteet ovat, mutta jotenkin on vähän sellainen tuntuma, että aika reilua kokoa tämä malli sattuu olemaan. Ainakin eräs toinen aiemmin Ottobren liivimekkokaavalla tekemäni liivari on ihan superisoa kokoa. Mahtuu sitten kun mahtuu.

Tämä liivari oli väliompelus. Työn alla on Amy Butlerin laukku Sophia Carry All.   Tässä yksi sellainen ja tässä toinen. Yleensä en ole ruusukankaiden kiihkein ihailija, mutta tuo Aarteen Sophian kangas on erittäin täydellinen valinta tuohon laukkuun! Oma ensimmäinen Sophiani tulee pinkistä valkopalloisesta kankaasta. 

TÄÄLTÄ löytyy tietoa siitä, mistä on kysymys ja kuinka edetä asian kanssa. Vihjeeksi kerron, että kannattaa lukea sivustoa kronologisesti niin saa paremman kuvan (=aloita lukeminen alimmasta postauksesta).

Itse olen pakotettu ystävä-rekrytoitu hommaan, kiitos Aarre! ;)

Supernamuset Mademoiselle-kankaat olivat Neiti Moonkin mielestä ihanat, sillä kommentti kuului: "Minä rakastan kankaita!". Aivopesu siis tehty onnistuneesti kun tytär on pari kertaa otettu mukaan ompelukerhoon :D

Tunnelmallista syksyä! Itse odotan syysmyrskyjä ja sitä, että voi jännittää koska parvekkeella killuvat lyhdyt iskeytyvät toisiaan vasten ja kilahtavat p*skaksi :D (juu, niitähän ei voi siirtää kauemmas toisistaan, ei, liian helppoa...)

Housut on Ottobren jumppahousujen kaava koko 98 pidennettynä lahkeista. Paita on alunperin Ottobren  t-paitakaava, jonka muokkasin pitkähihaiseksi. Kevyet rypytykset olkapäillä antavat pikkaisen ilmettä yläosalle, ettei mene kovin välikerrastomaisen näköiseksi vaate.

Sen verran tein väljyyttä vaatteeseen, että pystyn myöhemmin jatkamaan lahjetta resorilla ja hihoihin voin myös pidennykset myöhemmin laittaa saadakseni vaatteen käyttöikää pidemmäksi.

Loppuun vielä kuva siitä, kuinka rankkaa hommaa netissä surffaaminen on :D