Oi etsas!: joulukuuta 2010

30.12.2010

Miehen myöhästynyt joululahja

Tein tänään -kun vihdoin ehdin- miehelle joululahjan. Toki sai pukilta jotain muuta aattona, mutta tämän suunnittelin tekeväni jo aikoja sitten. Parempi myöhään kuin..? Muutaman pussukankin olen tehnyt, mutten ole jaksanut kuvata.

Applikaatio on Fox Racing -logo (ajovarustevalmistaja mm. crossipyöräilyyn, maastopyöräilyyn yms.). Tämän kassin tarkoitushan on olla eväspussi töihin. Mies kuljetttaa mukanaan termaria, joten sille tein oman lokeron, ettei kaadu.

Loppuun vielä kuva Moon chillailuhetkestä. Tämä asento on paras DVD:n katseluun ja erittäin IN on Seikkailija Dora :)

26.12.2010

Miehet, jotka rakastavat otsalamppujaan

Miehet, jotka rakastavat otsalamppujaan, eivät pelkää tulla nähdyksi. Otsalamppu antaa heille lisäarvoa. He ovat erikoisia. Heissä on jokin uusi, supersankarimainen kyky. Heissä On Jotain Lisää. Mies plus. He tuntevat itsensä käteviksi ja päteviksi. Hyödyllisyys huokuu heistä.

Miehet, jotka rakastava otsalamppujaan, eivät pelkää nähdä. He kokevat näkemisen vapauttavana. Fyysisestikin. Otsalamppu vapauttaa molemmat kädet. Niskaa se ei vapauta, se on ohjauslaite. Joka kerta, mihin tahansa suuntaan katsoessaan, he ovat aina kontrollissa, sillä valo näyttää aina katseen suuntaan. Mikään ei jää paljastumatta.

Miehet, jotka rakastavat otsalamppujaan, ovat käytännöllisiä humoristeja. He nauttivat valostaan myös sisätilassa. On ihanaa, kun oman otsalampun valo näyttää kattoon. Miten mukavaa onkaan vaihdella valon väriä. Mitä siitä, että muut häikäistyvät sisätilassa otsalamputellessa, kun tuntee itsensä suureksi humoristiksi ja suorastaan taikuriksi vaihdellessa väriä ja pyöritellessä päätä. Sillä otsalamppu tuo lisää itseluottamusta.

Miehet, jotka rakastava otsalamppujaan, ovat aina valmiudessa. Ja tämän he haluavatkin ympäristölleen tuoda julki. Otsalamppu nimittäin on Lamppu isolla ällällä, sillä se tulee ensin ja se näkyy. Ja sillä voi näyttää. Vaikka otsalamppu on sammutettu, sen olemasaolo on silti havaittavissa. Otsalamppua ei naamioida, se on kruunu valottakin.

25.12.2010

Wow, mikä arvonta!

Nimittäin T Ä Ä L L Ä

Arpajaispalkinto?

16.2. tulee vuosi tämän blogin perustamisesta (täh?! mihin se aika on mennyt!) ja sen kunniaksi suunnittelin arvontaa. Monessa blogissa näitä arvontoja on ollut ja minusta ne ovat kivoja. Onko toiveita siitä, mikä olisi kiva juttu voittaa (muukin kuin lotto tai itsensä tai naapuri)?

24.12.2010

Pukki kävi

Ensin Moo koristeli kuusen

Tulihan se pukki!

Mitä siinä voi olla...

L U I S T I M E T !!!
Miten pukki tiesikin tuoda ne!

Loppuillan tyylieleganssia by Moo: jalassa luistimet, sukkahousut, niiden päällä pikkuhousut, ei paitaa ja punainen kypärä :D Kuviakin on, mutta en halua lapsestani yläosatonta kuvaa laittaa nettiin, joten voitte vain kuvitella miten hieno asu neidillä on ollut :D

19.12.2010

Päiväkodin joulujuhlat ja viimeisiä joululahjaompeluksia (toivottavasti)

Moon päiväkodin joulujuhlat juhlittiin. Lapset esittivät lauluja. Moo ei laulanut sanaakaan, suupielet lattiaa kohti seisoa tönötti kuoron joukossa koko esityksen :D

Ja tietysti kieputti mekon nauhaa. Sitkeästi seisoi laulajien joukossa, vaikka selvästi olisi haluttanut ottaa ritolat äitin ja isin luo <3

Mehu ja piparit maistuivat, tässä mennään jo piparisantsikierrokselle. Tuo lapsi voisi elää pelkällä piparilla!

Välissä letit ovat in, välissä hiuksiin ei saa m i s s ä ä n n i m e s s ä koskea.

(Pahoittelen muuten tämän postauksen p*skoja kuvia, olen saanut uuden taskukameran vanhan rikkoutuneen tilalle ja vaikka tämä onkin samaa merkkiä, ei kyllä toimi yhtä jouhevasti kuin edellinen. Lie käyttäjäongelma...)

Pukinkonttiin menee tämä Ottobren Spot-hupparin kaavasta modailtu kylpytakki. Koko on 86, mutta meni päälle vielä 98-104 cm käyttävälle Moolle. Lyhythän se hälle tietty oli, mutta mahtui. Tämä menee nyt 80-senttisiä käyttävälle poitsulle. Tein hihoihin käännettävät Rocket Rascals -kappaleet, joilla saa käyttöikään pidennystä. Materiaali muutoin superpehmeää Eurokankaan pakkafroteeta. (Kyllähän vain tosi huonot kuvat otinkin... tämäkin on luonnossa tosi paljon söpömpi vaate kuin tässä.)

Parit pussukat. Alkavat jo kohta tulla korvista ulos.. tuota mustaa on parikin kappaletta.

Etanan kaikki varmaan tunnistivatkin Vallilan Raparperin alla -kankaasta tehdyksi.

14.12.2010

Tuunattu tuoli

Mies (kaiken pahan alku ja juuri, tietty) pitää vaatteitaan maakuuhuoneessa järkyttävän rumalla vanhalla tietokonetuolilla. Väriltään tämä miehen poikavuosien aulis ahterinpalvelija on sininen. Makuuhuoneen väritys on pinkki-ruskea-lime, joten so not sinne sopiva!

Ja koska tuolin hävittäminen

a) käynnistäisi kolmannen maailmansodan

b) vaatisi minulta vähintäänkin äititeresamaiset hermot

c) vaatisi minulta kunnollisia neuvotteluvaltteja

päätin maastouttaa tuolin.

Valitettavasti en tajunnut ottaa Hänen Rumuudestaan Tuoli The Terrible I:stä kuvaa ennen tuunausta. Tässä kuva kesken tuunauksen:

Todella... öö... sininen.

Maastoutuminen tapahtui Vallilan Raparperin alla -kankaan oivalla avustuksella. Verhoista nimittäin jouduin katkaisemaan vastikään pätkän ja tähän hommaan sopiva pätkä olikin! (Vielä siitä jäi pieni pätkä, josta tulee varsin hyvä etanapussukka tässä vähän myöhemmin.)

TADAA!

12.12.2010

I'm on fire!

Täällä on ompelukone hurissut. Ja olisi hurissut vielä enemmänkin, jos olisi ehtinyt. Käytiin välissä Fransmannissa ystäväperheen kanssa syömässä. Minä kyllä tykkään tosi paljon Fransmannin ruoista ja ovat vielä lapsiystävällinenkin paikka.

No, ne ompelukset. Lisää pussukoita.

Ja pussukkateemalla jatketaan; tässä ompelunurkkaukseni, johon tein Marimekon Tantsusta pussukan. Pussukka toimii siis langanpätkien sun muun kerääjänä, muutenhan ne ovat -kuten kaikki ompelijat tietävät- pitkin ja poikin, yleensä omissa vaatteissa loppujen lopuksi.

Kuvassa näkyy myös ystävältä saatu kahvikuppi. Eli neulatyyny. Kuppi on liimattu lautaseen kiinni ja lautanenkin toimii oivana keräysastiana nuppineuloille.

Valmistuva ja valmistuneita

Bloggaamiseni on jäänyt vähemmälle kun on ollut työ- ja opiskelukiireitä. Ensi tiistaina VALMISTUN! Vuoden kestäneet erikoistumisopinnot on nyt lusittu. TÄmä syksy on ollut melkoista kahlaamista kodin, työn ja koulun kanssa. Mahtavaa, että yksi (iso!) stressi on poissa.

Joululahjaompelukset ovat vaiheessa. Jotain sentään olen saanut aikaiseksi:

Pöllöpussukka ja bambipussukka

Tämä Kauffmanin sydämet -pussukka on ihan itselleni. Kuvassa se on ladattu meikkejä täyteen, joten siitä pullistelu.

Pikkujoululahjaksi sain sisareni tekemät neuvolakortin kannet. Sinne livahti sopivasti Moon neuvolakortti ja Kela-kortti.

Projekteja on kesken M O N T A. Bloggaan kun ehdin tehdä. On myös bloggaamatta eräs palkinto, jonka voitin Tikbumsan arvonnasta, sekin tulossa.

Vielä loppuun; kun joulun materialistinen kliimaksi tässä lähestyy kovaa vauhtia, on hyvä muistaa, mistä lapset tykkäävät eniten:

Yksinkertaisuudesta ja siitä, että saa itse keksiä mahtavia käyttötarkoituksia asioille, jotka aikuisten mielestä ovat roskaa. Tästä laatikosta on revitty iloa jo viikon, (itsehän en ole järjettömän ilahtunut isosta laatikosta olohuoneen sisustuselementtinä...) se on toiminut vauvanhoitopaikkana, sairaalana, autona, makuuhuoneena, laivana... :)