Hyvää joulua kaikille pikku kakkiaisille!

:)

En ole erityisen luova, tarkoitan tällä sitä, että en ole hyvä keksimään uusia ja innovatiivisia ideoita. Mielelläni toteutan kivoja juttuja, mutta niiden keksiminen ei ole minulle helppoa. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ajatella itsensä ulos laatikosta ja keksi jotain jännää, hauskaa ja kaunista. Kuten nämä joulukoristeet, jotka tein tänään. Ei mennyt kauaa:

Keskikokoinen ja pieni pallo kakkualusista. Ompelukoneella kymmenen alusen pinkka vaan keskeltä yhteen suoralla ompeleella ja blingblingiä Tiimarista roikkumaan perään. (Leikitään, että olen ottanut superhyvät kuvat tähän, eikä esim. palovaroitin näy yhtään ;)  )

IHANIA!

Idean sain MEKKOTEHDAS-blogista, johon idea oli tuotu Lantliv Jul & Pyssel -lehdestä. Ostin kaupasta 2 settiä kolmen eri koon kakunalusia, vielä isointa kokoa olevat aluset odottavat pääsyä johonkin roikkumaan. Mielestäni ihanteellisia nämä olisivat sellaisessa huoneessa, jossa on korkea katto. Saattaa olla, etten laita isointa roikkumaan meidän "tavallinenkattoiseen" huoneistoomme. Nähtäväksi jää...

*****

Edit:


Tein sen isoimmankin, nyt kaikki kolme palleroa napottavat sulassa sovussa eteiskäytävällä:

Tein tänään VIHDOIN päiväkotitädeille joululahjapussukat. Aluksi kaavailin tekeväni patakintaat, tein jo prototyypinkin. Se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä. Se oli liian kova. Hylätty. Sitten ajattelin tehdä patalaput, "pääsee helpommalla"... MY ASS! Prototyypistä tuli ruputyyppi ja into lopahti. Tiedän, että vähän vaivaa näkemällä olisin saanut ne kasaan, mutta kun into meni niin en alkanut menettämään myös hermojani vääntäessäni jotain mitä en halua tehdä :D Ihanaa oikaista! ;)

Tein pussukat. Tällä kertaa nauhoilla kiinnitettävät. Sisällä pussukoissa on Neiti Moon lempikarkkeja, kettuja. Siis Pihlaja oikealta nimeltään. Kutsuuko KUKAAN kettukarkkeja niiden oikeilla nimillä? En usko!

Kankaat Michael Milleriä, Robert Kauffmania ja Stenzoa.

Loppuun vielä kuva neidin blingbling-kynsistä. Synttärilahjaksi saadut kynsitarrat ovat olleet kovassa käytössä.

Jonkin verran olen ehtinyt tehdä joulupukin apurin hommia:

Raglanhihainen t-paita kitara-applikaatiolla. Tämä onnistui mielestäni tosi hyvin. Eikä mennyt kertaakaan hermotkaan :D (Ei kun tapahtui sittenkin pieni kääminpalo peitetikkikoneen kanssa; se pentele ei tikkaa tasaisesti pari senttiä ennen saumakohtaa, osaako kukaan kertoa tähän syytä?).

Paita siis on 116 cm , tulee pikkuherra Raaka-Rasselle joululahjaksi. Rasen äitinkään hermot eivät mene tämän kitaran tiluttelun tahdissa.

Myöhemmin vilautan pari paitaa, kunhan saan niihin viimeistelyt valmiiksi. En ole ihan täysin keksinyt miten viimeistelen nämä pikkumiesten paidat. Tein toiseen jo kravattia, joka on osin applikoitu kiinni ja muuten lepattaa, mutta materiaali oli ihan jostain syvältä, joten väliaikaisesti hylkäsin ajatuksen. Katsotaan nyt, mihin vielä päädyn.

Lopuksi vielä kiva vinkki, TÄÄLTÄ löydät ihania tulostettavia pakettikortteja :)

Tein isänpäiväksi miehelle aamutakin. Ohje oli Suuren käsityölehden jostain männävuosien joulunumerosta. Ohje oli hanurista. Kaavan palat, kuva ja ohje eivät mätsänneet toisiinsa. Ei minun eikä muidenkaan mielestä. Eli ei siis pelkästään minun logiikkani syltännyt, mikä on sinällään huojentavaa ;)

Aamutakin piti olla shaalikauluksinen, mutta tuunasin sen sitten huppariksi. Mallissa ei siis  mitään ihmeellistä. Sen verran päin peetä hommat menivät, että kangas loppui kesken (kun silmämääräisesti ensin kankaan ostin, ajatuksella ensin edellisestä aamutakista ottaa malli) ja kun lisää kangasta hihoja varten hain,  Eurokankaassa oli sama harmaan sävy loppu. Minkä huomasin vasta sitten myöhemmin, tietysti. Näytti kuitenkin miehelle kelpaavan. Takapuolella toisen pakaran kohdalla sydän.

Joulupukin hommat mielessä! Mitä antaa mm. päiväkodin tädeille (tuo puolivuosittainen mietinnän paikka; mitä antaa tädeille sellaista, joka ei ole ihan scheissea). Kehittelin sitten patakintaan. Niitähän tarvitsee aina. Ja kun kivoja kuoseja on laatikot pullollaan, niin jes!

MUTTA! Tämä prototyyppi on todellakin proto, täytyy vielä kehitellä. Tässä ekassa versiossa sekä päällinen että vuori ovat samaa vähän paksumpaa sisustuskangasta. Välissä on liimallinen Eurokankaan tukihuopa. Tästä tuli ihan liian paksu. Tai jotenkin liian tönkkö. Vielä ei ole ollut testikäytössä, että palaako tämän väsäyksen kanssa näpit.

Kaavaa täytyy vielä kehittää. Tuosta peukalo-osasta tuli liian pitkä, kädessä siis on vähän omituisen tuntoinen. Saas nähdä väheneekö jäykkyys, kun tekee tavallisesta puuvillasta eikä tuosta paksummasta sisustuskankaasta. Onko vinkkiä kellään, mikä olisi ehkä parempi täyte kuin tuo EK:n huopa?

Aina ihanalla Quiara-kaavalla tehty huppari Neiti L:lle. L rakastaa tätä hupparimallia ja hänen tarpeisiinsa olen tätä kaavaa spesifioinut mm. pidentämällä hihoja ja isontamalla huppua (itse kaavan huppu on ihan naurettavan pieni muutenkin, joten se kyllä on joka kerta pakko isontaa).

Kangas on Hilcon Zalameria, hihat ja huppu Eurokankaan jenkkicollegea (sitä hyvää). Pelkäsin tästä tulevan vähän sillisalaattimainen kankaiden yhdistelyn takia, mutta kyllä tämä toimii. Ompelukerhossamme olenkin virallinen liian levottomien kangasyhdistelmien karsastaja :D

Huppuun tein Zalameriasta reunakaistaleen kokoamaan paremmin palasia yhteen. Tyttömäistä taskuakin mietin, mutta päätin jättää tällä kertaa tekemättä.

Seuraavaksi on vuorossa jouluompeluksien valmistelua. Meillä Neiti Moo on vesirokossa, joten kotipäiviä vietetään. Mieluiten ompelen ompelukerhossa, jossa seura on parasta ja ompeluRAUHA on taattu, mutta katsotaan, saanko kotosalla aikaiseksi mitään. Ompeluseurakin kun on reissussa. TUU JO TAKASIN SIELTÄ!!! MULLA OMPELOITUTTAA!!!

Neiti Moolle ostin käytettynä Po.P:n punaisen haalarin. Kävi vain niin, että se sittenkin oli vielä liian iso täksi talveksi.

Odottakoon aikaansa.

Moo oli sitä mieltä, että pitäisi olla pinkki haalari. Marssimme Po.P:iin. Kokeilimme pinkkiä haalaria, joka oli mielestäni ihan susiruma!

Värien yhdistelmä sai näyttämään haalarin tosi huonolta. Myös hinta oli suolainen, 155 €, en ikinä maksa tuota hintaa haalarista jos sattuu kun kattoo, vaikka tiedän sen jälleenmyyntiarvon olevan hyvä. Haalarinkokeiluhoukutteluilmapallon kanssa pois kaupasta!

Seuraavaan kauppaan. Ajattelen, että Ticketin haalari sitten. Ja taas pettymys! EI! Miksi tänä vuonna on ihan ällön rumat kuosit! Tiksun kaikki kuosit rumia (no, yksiväriset ok, mutta tylsiä). Tämäkin kukkakuvioinen on mielestäni pohjaväritykseltään hyvin epäonnistunut, aivan likaisenvalkoinen.

En ollut ilahtunut Reimankaan kuositarjonnasta, mutta tämä meille sitten lähti:

Ennen meillä ei olekaan ollut Reiman Kiddo-sarjan vaatetta. Kokeillaan nyt sitten sitäkin. ReimaTeciä on käytetty kyllä tyytyväisinä. Tämän valitsin lähinnä siksi, että se oli mielestäni ihan siedettävä ja se sopi jo olemassa olevien asusteiden kanssa. Ja haalari vaikutti tosi muhkealta ja lämpimältä, tämä tärkeimpänä syynä. Tuo kauluksen karva kyllä lähtee maata kiertävälle radalle.

Tulipas negatiivinen valituspostaus :) Saimmehan kuitenkin haalarin, että pitää olla tyytyväinen. Ja viimevuotinen Ticketin takki sopii yhä -ja on lämmin- joten hätiäkös tässä. Ensi vuodeksi kyllä tiedän, minkä päähineen haluan tuolle punaiselle Po.P:lle asusteeksi, olettekos nähneet tätä:

Niin söpö Fredrikssonin lippamyssy! Tuo punaisena tänne, kiitos! Nam!

Huomenna on päiväkodin valokuvaus. Pitihän siihen sitten tänään hame tekaista. Kaava on kirjasta Ompele kaunista lapselle. Muokattu omaan makuun sopivaksi, heh. Taitaa käydä kaikkien kaavojen kanssa niin, että menee ensin oman filtterin läpi eikä muutoksilta säästy mikään.

Kuviosametti Hilcon babycordia. Beige finecord helmassa. Kaava ohjeisti helmaan puuvillaa. No en pannut. Jämäkämpi noin, eikä helma lirmua. Rusetti on vähän prototyyppi, katsotaan mitä keksin seuraaviin. Näitähän on nimittäin kaksi lisääkin tehtynä -ilman rusettia vielä. (Joulupukin hommia.)

Sametti on siitä ihana kangas, että se kestää hyvin leikeissä. Ja mikä sen ihanampi vaate kuin se, jota saa käyttää eikä vain säästellä! Saas nähdä, kuinka possuttuna hame palaa huomenna päiväkotiretkeltään.

Muu vaatetus kuvaukseen:

Voitin Aenon blogiarvonnassa tossut.

Söpöt. 

Ihan minun väriset.

Kiitos <3

Monen kehuma, monen himoama. Kallis. Toivottavasti hintansa väärti. Itselläni hirtti kiinni totaalisesti BaByliss-suoristusrautani kanssa ja päätin, että nyt riittää. En ole mikään taituri hiusteni laittamisessa. Vielä vähemmän kiinnostaa yrittääkään mitään tehdä, kun suoristusrauta tuntuu vain raastavan eikä kuumene kunnolla. Mikäli mainoksia ja käyttäjäkokemuksia uskoo -minkä siis tein- noiden ongelmien pitäisi kohta olla poks! poissa! :)

Onhan noita vaikka minkälaisia erilaisia. Tai samanlaisia eri härpäkkeiden kanssa?

En malta odottaa!

Moo toivoi, että tekisin hänelle olkalaukun. Pitkään, pitkään aikaan en ole ehtinyt ompelemaan ja tänään vihdoin sain tälle rakkaalle harrastukselleni aikaa. Erittäin mieluisasta tuliaiskankaasta (Michael Millerin Apple Morning Dots) väsäsin siis tämän:

Sisukseksi vihreää polka dotsia. 

 + perusleggareita kasa