Inkan piha: 2017

perjantai 26. toukokuuta 2017

Parasta aikaa!

Sade ropisee ulkona ja se tekee luonnolle taatusti hyvää. Tämä viikko on ollut kaikin puolin mainio, kevät on näyttänyt parastaan ja puutarhassa on suorastaan poksahdeltu kukkimaan.

Seuraa suuri otos kukkakuvia, niitä ei varmaan koskaan voi olla liikaa...?

Tarhavarjohiippa viehättää pikkuruisilla, hennoilla kukilla. Kun ne lakastuvat, pääsee ihailemaan kauniita lehtiä. Kukinta on tänä vuonna runsasta ja oikeastaan rupesi tekemään mieli myös sellaista oranssikukkaista versiota...

Raidallinen kielo on tehnyt hienoja lehtiä ja vähän levinnytkin. Jee! Kukkia ei ihan vielä ole näkyvissä, mutta eiköhän niitäkin kohta nähdä.

Tämä karvakukkanen pitää huolen päivittäisistä pihakierroksista. Hyvä, jos saan työpäivän jälkeen kahvit hörpättyä, kun eräällä on niin kova kiire pihalle : )

Koiranhammaslilja kukkii komeasti!

Tavallinen kevätesikkokin on aukaissut kukkiaan.

Vähän kauempaa kuvattuna esikot ja koiranhammasliljat. Takana on tulikellukkaa, niissäkin on jo isot nuput.

Vuosia sitten istutettu tulppaani päätti tehdä yhden kukan. Onhan se hieno : )

Narsisseja on pihassa auki monenlaisia. Tässä on kivat pyöreät lehdet ja ihanat värit, lajikkeesta ei valitettavasti ole tietoa, nämäkin istutettiin ensimmäisenä puutarhakesänä 2012.

Siniluumu Sinikassa on kukkia! Viereinen päärynäpuu Pepi pitää näemmä välivuoden kukinnassa.

Miten nuo heteet voivatkin olla noin pitkät!

torstai 25. toukokuuta 2017

Jouluruusuja ja kesäkukkia

Tummajouluruusut pistävät tänä keväänä parastaan ja mikä hienointa, jänikset eivät ole niitä syöneet! Kukat näyttävät kohti maata, joten kukkien upeat keskustat jäävät peittoon, mikä on kyllä harmillista. En tiennytkään, että kukissa on ihan keskellä tuollainen tumma sojotin.

Double Ellen Green on elegantti pienine pisaroineen.Vaikea käsittää, että joku kukka voi olla näin kaunis!

Tämä on kaiketi idänjouluruusu, helleborus orientalis. Kukkii nyt toista kertaa oltuaan kukkapenkissäni jo viisi vuotta.

Tämä etupihan kuva on jo muutamia päiviä vanha. Kuriilienkirsikka kukki komeasti, mutta on jo tiputtanut terälehtensä. Tavallinen kirsikka aloittelee. Suikeroesikot loistavat aniliininpunaisina ison kirsikan alla, ne ovat todella kiitollisia kukkijoita!

Äitienpäivänä vietettyjä tyttären rippijuhlia varten hankin etuoven läheisyyteen erityisen kivoja kesäkukkia. Muhevaiselta löytyi hauska koristeapila, seurana sillä on miljoonakello ja petunia.

Limenvärinen sypressi viihtyy samassa ruukussa kuin limenvärinen hopealehti, mukana myös reunuspäivänkakkara. Muissa ruukuissa on valkoista pikkuorvokkia ja isolehtistä murattia.

Uskomattomalla vauhdilla edennyt tämä kevät, vai pitäisikö jo sanoa kesä?

torstai 18. toukokuuta 2017

Kukkia, nuppuja, silmuja

Nyt seuraa valtaisa tykitys kevätkukkien kuvia. Niin paljon on pieniä ihanuuksia kukassa tai ainakin lehdessä, että harva se päivä teen pihakierroksen kameran linssi maata viistäen.

Lumikki on avannut kukkiaan. Se on mielettömän hohtava valkoinen, varsinainen piristys mustan mulla keskeltä!

Kukat lumikissani ovat kerrannaiset. Halkaisija on ehkä pari senttiä, joten pienistä kukista on kyse. Jotenkin odotin näistä vähän isompia, koska ostaessani kasvin, lehdet olivat melko suuret. Mutta ei toki haittaa, pienikin on kaunista : )

Tässä vanha tuttu, tarhakylmänkukka punaisena (Pinwheel dark red). Joka kevät on yhtä suuri ilo nähdä nämä suloiset kukat.

Omenapuut meinaavat taas kukkia! Mahtavaa! Viime vuonnakin oli muutamia kukkia, mutta edellisvuonna ja sitä edellisenä ei lainkaan. Siispä iloitsen näistä kukista erityisen hartaasti. Kun nyt vielä saadaan lämpöäkin, niin pölyttäjiä alkaa olla liikkeellä.

Pikkuinen silkkipioni kasvattaa reippaasti lehtiään. Saa nähdä, tuleeko jo kukkia tänä vuonna.

Ah, ja tämä! Tarhavarjohiippa on mitä ihanin kaikissa vaiheissaan. Nuo herkät nuput ohuissa, untuvaisissa varsissa! Avauduttuaan kukat ovat tietysti myös aivan ihanat kaksiväriset.

Joissakin ruusuissa alkaa olla jo ihan kunnon silmut. Punalehtiruusu taitaa olla pisimmällä, muut seuraavat perässä. Luulisin, että kaikki ruusut ovat talven jäljiltä hengissä, se on aina mukava uutinen.

Päärynäpuun lehtisilmut ovat hauskan pilkulliset. Viime vuonna puu ei muistaakseni kukkinut, toivottavasti kukkia tänä vuonna tulee. Tosin jo pelkät lehdet ovat tässä tosi kauniit, niissä on ihana vaaleanvihreä sävy ja pyöreähkö muoto. Toissavuonna tuli muutama päärynäkin, jotka ei kuitenkaan ihan kypsiksi asti ehtineet.

Tuoksuorvokki on viime vuoden istutuksia. Kaunis söpöläinen.

Tätä ihmettelin pitkään, että mikä ihme kitukasvuinen esikko tuolla yrittää kasvaa. Sitten muistin, että istutin viime kesänä henkitoreissaan olevan, sisällä pidetyn kasvin kukkapenkkiin. Onhan tuo hengissä, mutta aika reppana. Toivottavasti se vahvistuu tulevina vuosina.

Metsäkauriit ovat nautiskelleet pihamme tulppaaneilla niin ahkerasti, että tämä yksilö taitaa olla yksi muutamasta, jotka ehtivät kukkaan asti. Tähän tulee vaaleanpunainen kukka, ja niinpä näyttää olevan vaaleanpunaista lehtien kärjissäkin.

Sokerina pohjalla vielä kuva kevätputkesta! Tämän eri vaiheita on ollut edellisissä postauksissa, joten täytyyhän nyt täydessä kukassa oleva kasvikin kuvata : )

torstai 4. toukokuuta 2017

Pikkukukkia

Kivasti alkaa pihalla jo vihertää ja ensimmäiset urheat jopa kukkia! Etelänkevätesikko loistaa kukkapenkissä hempeällä keltaisellaan.Varretkin ovat jo vähän kasvaneet. Ensimmäiset kukkansa tämä avasi huhtikuun ekoina päivinä, mutta ne olivat aivan maan pinnassa.

Ihastuttava kasvi!

Palloesikot ovat monissa vaiheissaan kauniita, varsinkin nyt, kun vasta osa kukista on auki. Ehkä sitten loppukesällä, kun lehdet vaan rehottaa, tämä ei ole kaunis, mutta ei murehdita sitä vielä.

Lumikki on paljastanut ekat kukkanuppunsa! Yksi lehti on saanut jostain vähän osumaa (paleltumaa?), mutta ei anneta senkään häiritä. Tällaiset ensimmäistä kertaa kukkivat on erityisen hauskoja seurattavia. Lehdistä tulee lopulta melko isot, mutta kukinta on kaiketi ensin näyttävää, ja sitten vasta lehdet suurenee. Katsotaan ja seurataan : )

Tämän keijunpikkusydämen (merimiehensydän) luulin jo kuolleen, joten iloitsen tästä alusta suuresti. Istutin sen kaksi vuotta sitten ja viime keväänä en nähnyt tästä vilaustakaan. Ehkä siksi, että etsin väärästä paikasta! Tämä onkin elossa siinä 20 sentin päässä : ))

Viime keväänä istutettu valkohanhikki näyttää voivan hyvin. Voi noita pieniä, suloisia lehtiä!

Ja suokaa anteeksi, vielä kerran kuva kevätputkesta! Nämä kukat on vaan niiiin <3

Himalajanesikkokin ehti kukkaan, vaikka ne vielä keikkuukin aika lyhyiden varsien päässä. Tämä pikkuinen kasvi todella hehkuu ja näkyy kauas. Aika kivat nuo sydämenmuotoiset lehdet : )

torstai 27. huhtikuuta 2017

Melkein kevät

Kevätputki (Hacquetia epipactis) kukkii! Onhan se vielä pieni ja vaatimaton, mutta ihan selvästi kukkii kuitenkin.

Niin kylmä on ollut, ettei kevät ole tuntunut edistyvän ollenkaan. Terminen kevätkin lakkasi olemasta, joten ihmekös tuo. Mutta onneksi ensi viikolla pitäisi jo olla noin kymmentä astetta, jee! Sitten luulisi alkavan enemmänkin vihertää.

Karvainen suloisuus, tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris ´Pinwheel dark red´) nostelee jäseniään kohmeisesta maasta. Meillä kasvaa tätä sekä etu- että takapihalla ja etupihan versio on tämä nopeammin kasvava. Takapihallakin on ihan valoisaa, mutta ehkä siinä käy kuitenkin tuuli jotenkin enemmän, että kasvu on hitaampaa.

Toisaalta tietysti kiva, että kukkivatkin vähän eri aikaan, pitempi ilo siis!

Kurilienkirsikka (Prunus nipponica kuriliensis ´Ruby´) poksahtaa kukkimaan ihan just! En malta odottaa, se on kukkiessaan kuin hattaraa! Kuvasatoa seuraa taatusti, siltä ei vaan voi välttyä. Tekisi mieli istuttaa johonkin myös valkeakukkainen kurilienkirsikka.

Tämä haisulikin näyttää kasvavan hyvin. Keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis) tekee tosin joskus vain vihreää vartta ja lehteä, eikä lainkaan kukkia. Vielä on paha mennä sanomaan, kasvaako tuolta kukkaa vai ei. Toivotaan, että kukkia tulee!

Ja nämä, hartaasti odottamani kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris)! Tässä valkokukkainen yksilö, punaisiakin istutin. Epätarkkana oikeassa reunassa itse asiassa näkyykin punaisen nuppu. Nämä ovat tosi kauniita jo tässäkin vaiheessa.

Ja sitten hirviömonsteri-lehtoängelmä (Thalictrum aquilegifolium) näyttää jo ihan kasvilta, eikä enää alienin aivolta. On niin tanakkaa ja niin purppuraa, että! Kunhan lämpö lisääntyy, niin nuohan ampaisevat kunnon kasvuun!

Ellin lempipaikka on heinikko talon sivustalla, kasvatuslaatikoiden vieressä. Ulkoiluilme ei ole koskaan mitenkään kotikissamainen, vaan enemmänkin vaaniva. Oravia se vähän jahtaa, mutta eihän niiden perään kukaan ehdi.

Heiniä on pureskeltu paljon, kuten kuvastakin erottaa. Rousk rousk.

Tässä vielä laajempi kuva Ellin valtakunnasta. Ihmiselle ehkä tylsin kolkka pihasta! Laatikotkin on vielä ihan hyrskyn myrskyn. Juuri törmäsin Facebookissa muistooni, jonka mukaan 3 vuotta sitten tänä päivänä olin jo kylvänyt porkkanat ja istuttamassa perunoita. Eipä tulisi tänä vuonna sellainen mieleenkään vielä!

Heinikko on itse asiassa enemmänkin kielokko, ainakin keväällä ja alkukesällä. Sieltä niitä piippoja pukkaa, ja jonkun verran valkovuokkoakin. Jonkinlainen metsäpuutarha olisi haaveena tälle alueelle, joskus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä nurkka on täysin luonnontilassa, eli tekemistä olisi. Ehkä sitten eläkepäivillä : )

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Iloja ja tuhoja

Kaipailin joku päivä sitten viime keväänä istuttamaani lumikkia ja nyt se näyttäisi olevan esillä! Ihan tarkkaa muistikuvaa istutuspaikasta ei ole, mutta vahvasti veikkaisin näiden alkujen kuuluvan lumikille. Jipii!

Myös pihaesikko (Primula x pubescens) näyttää voivan hyvin! Muistaakseni tämäkin on viime kevään istutuksia. Miten voikin suuri osa tärkeästä puutarhatiedosta kadota talven aikana? Vaikka ei sillä istutusvuodella nyt niin väliä ole, kasvien nimet sentään on kaikki tallella.

Joo, meilläkin on nyt käynyt tuholaisia pihalla. Etupihan krookusten nuput on haukattu (tai suuri osa niistä). Muutama sipulirypäs oli myös nyhdetty maasta ja tulppaanitkin olivat kelvanneet. Vaikuttaa ihan samoilta tuhoajilta kuin Saaripalstalla, maailman ärsyttävimpiä sorkkajalkaisia! Meiltä oli syötu sentään vaan ihan tavallisia krookuksia ja tulppaaneja sekä muutaman juuri istuttamani orvokin kukat.

Sorkkien jälkiä löytyi tekopaikalta. Ja ihan kuin yhdellä sorkalla olisi ollut varpaat?

Tässä näkyy ihan selvä metsäkauriin polkaisu. Asumme omakotialueella, joka ei ole hirveän tiivis, mutta kuitenkin jotakuinkin kaupunkimainen. Näitä otuksia on siitä huolimatta näkynyt ihmisten pihoilla ja teillä tallustelemassa, läheinen metsä lienee niiden koti. Saisivat kyllä pysyä ihan vaan siellä metsässä!