[go: up one dir, main page]

Sunday, 18 January 2026

Terveisiä sumujen saarelta

 Ajattelin tehdä taas yhden talvi-kesä-kuvaparin, mutta päätinkin ulkoiluttaa kameraa. Jos puutarhasta vaikka löytyisi jotain kiinnostavaa. 

Ensin kuva, jonka otin puhelimella eilen. Tänään on sama sää, sumua ja lauhaa. Lämmintä on; viimeisen vuorokauden alin lämpötila on +2. Vain suojaisimmat lahdet, kuten tämä saaremme keskellä, ovat jäässä, enkä tuolle jäälle astuisi.

Sitten puutarhaan. Vaaleajouluruusuissa on nuppuja, mikä ei ole ihmeellistä: niin niissä on aina tähän aikaan, jos vain on lauhaa. Ensimmäiset kukkavarret nousivat joulukuussa, mutta jänis söi ne. Voisinkin tämän jutun kirjoitettuani mennä askartelemaan jouluruusuille suojaverkkoja.

Tarhajouluruusujen nuppuja saa vielä odottaa, samoin lumikellonversoja.

Kun hanki on vajunut, huomaan kasveja, jotka olisi pitänyt suojata pakkaselta. Tyräkki Miner's Merlot eli 'Km-mm024' (Euphorbia × martini) on varmaan aika talvenarka, kun saman sukutaulun tyräkit lähes järjestään kuolevat talveen. No voi. 
Juuri nyt en voi tehdä mitään, mutta ennen seuraavaa pakkasjaksoa, jos lunta ei tule, nämä täytyy suojata. Tosin ei täällä lunta kovin paljoa ollut silloinkaan, kun edellinen himopakkasjakso alkoi. Suojaaminen saattaa olla jo myöhäistä, tuhot ovat jo tapahtuneet.

Jättiläinen ja kääpiöt: keskellä on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', sen molemmin puolin pikkuiset Miner's Merlot -tyräkit.

Vanhan talon eteläpuolen kukkapenkki paljastui lumesta. Krookukset ovat heti valmiita kevääseen, kuten minäkin.

Isoin lumeton läntti on talon itäpäädyssä, josta tuuli aina puhaltaa lumipeitteen hyvin ohueksi. Mustin kopin edessä olisi krookuksia ja talventähtiä, mutta niistä ei näy vielä mitään.

Lumikola, jota tarvitsin kolme päivää sitten auton saamiseksi aurausvallin yli pihaan, lepää tuotapikaa nurmikolla.

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) näyttää ihan virkeältä, suurin osa nupuista näyttää olevan kunnossa, onneksi! Vain ne, jotka olivat lähes avautumassa marras–joulukuussa, paleltuivat, mutta niitä on vain siellä täällä.
Onneksi seuraava pakkasjakso näyttää huomattavasti maltillisemmalta, ainakin meille on tällä hetkellä luvassa korkeintaan –7 astetta pariksi yöksi, päiviksi –5.

Alppipenkistä löytyvät jo kevätkurjenmiekan nuput! Tämä on ihana purppuranvärinen kaukasialainen muoto, jonka kaikki kukkavarret jyrsijät söivät viime keväänä. Huolestuneena löysin penkistä pikkuisia kaivamisen jälkiä syksyllä. Olen erittäin iloinen, että ainakaan tämän harvinaisen aarteen sipuleita ei ole syöty.

Heti, kun olen saanut tämän jutun kirjoitettua ja teemukin tyhjennettyä, painun ulos virittämään tiheäsilmäisiä verkkoja kasvien suojaksi. Siinäpä sopivaa sumupäivän puuhaa. Toivottavasti maanpinta on sulanut, jotta saan pistettyä tikkuja maahan pitämään verkkoja paikoillaan.


Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'
Kevätkurjenmiekka Iris reticulata
Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus
Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Friday, 16 January 2026

Kuurassa ja kukassa

 Seuraava nyt ja kesällä -kuvapari.

Keltakaunokki kuuran koristamana. Ei tämä ihan nyt juuri ole, tosin. Otin kuvan tammikuun alun kovilla pakkasilla, tällä hetkellä mittarissa on +2 ja koko yökin oltiin plussalla. Noin kymmensenttinen hanki on vajunut huomattavasti, kun eilen satoi vettäkin, ja maata on jopa paljaana pieni läntti paikassa, josta tuuli aina puhaltaa lumet ohueksi.

Takaisin keltakaunokkiin. Sen kuivunut kukkaperä on talvella upea, käpymäinen tai ananasmainen. Kuura koristaa sen aina kauniisti. Varret pysyvät hyvin pystyssä talven ja siemenistä on ruokaa pikkulinnuille. Kasvi on siis kaikin puolin kymppi.

Keltakaunokki kukkii elokuussa. Kuten yleensä käy, sen kanssa samassa kuvassa on jokin pörriäinen, usein myös perhonen. 
Kukan kauniin muotoinen, kookas kukkaperä on näkyvillä jo tässä vaiheessa. 

Keltakaunokkien keskellä elelee lilja 'Black Beauty'. Tämä upea lilja ei saanut viime kesänä yhtään palstatilaa! Korjataan asia nyt.

'Black Beauty' luetaan käsittääkseni idänliljoihin, jotka ovat risteymälajikkeita. Tämän risteymän vanhemmat ovat heikinlilja ja orkidealilja.
'Black Beauty' on tietenkin yksi Mustin nimikkokasveista nimensä vuoksi. Se kukkii samaan aikaan keltakaunokin kanssa ja minusta ne sopivat hyvin yhteen – pinkki ja keltainen korostavat toisiaan.

Koska en ole erityisemmin elokuun fani – syksy lähestyy, päivä lyhenee ja talven tulo ahdistaa – ja odotan kevättä kieli pitkällä, on pakko laittaa tähän vielä keväinen kuva samasta paikasta. 
Keltakaunokin pätkityt kukkavarret lojuvat maassa, niitä voi nähdä kuvan yläreunassa. Kukassa on keltamerkintäinen puistolumikello 'Blonde Inge', vasemmalla on vihreäkukkainen tarhajouluruusu. Sillä taisi olla viime keväänä edelleen vasta yksi kukkavarsi. Kumpikin on istutettu pari vuotta sitten ja olin erityisen iloinen lumikellon nopeasta runsastumisesta: viime keväänä siinä oli näköjään jo kuusi kukkavartta!

Tämä viimeinen kuva on viime maaliskuun lopulta. Hei, siihen on vain pari kuukautta!
Näissä plusasteissa, lintujen liverrellessä keväisesti, on kevään tuloon helppo uskoa.


Heikinlilja Lilium henryi
Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä
Keltakaunokki Centaurea macrocephala
Orkidealilja Lilium speciosum
Puistolumikello Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Wednesday, 14 January 2026

Ruusuja keskitalvella ja keskikesällä

 Kuvasin ruusuja viime viikolla.

Viimeiset ruusunnuput ja -kukat pitävät värinsä hyvin. The Pilgrim -ruusun jäätyneitä nuppuja kuvatessani oli kova pakkanen, silti tämäkin nuppu näyttää lähes tuoreelta.

Tasan puoli vuotta aiemmin, heinäkuun alkupuolella, The Pilgrim avasi ensimmäiset kukkansa. Kuva on todella epämääräinen. Halusin varmaan ikuistaa siihen ruusun ensimmäiset kukat, jotka olivat puskassa alhaalla, ja samalla viereisen 'Shirley's Choice' -loistokurjenmiekan valkoiset kukat. Kaikki ne jäävät harmaamintun taakse. Ei varmaan ollut toista suuntaa, josta olisin saanut kukat samaan kuvaan. Silti ei voi kuin ihmetellä päätöstä ottaa tämä kuva.

Vähän myöhemmin avautui ylempiäkin kukkia ja sai parempia kuvia. The Pilgrim on ruusuista kauneimpia ja David Austineista terveimpiä, elinvoimaisimpia.

Takaisin tammikuuhun. Toinen muotopuutarhan ruusu, jota kuvasin, on portlandruusu 'Comte de Chambord'. Sihtasin jäätyneitä kuivakukkia hohtopiikkiputkien lomasta.

Puoli vuotta aiemmin ruusu aloitti kukintaa, samoin hohtopiikkiputki.

'Comte de Chambord' on upea ruusu! Pitkä kukinta, pakkasiin saakka, ja hieno tuoksu. Taustalla on kyläkurjenpolvi 'Striatum'.

Muotopuutarhan se penkki, jossa äskeiset asustavat, on heinäkuussa rehevä. Ruusua ja hohtopiikkiputkia voi nähdä taustalla vasemmalla. Edessä on valkokukkaista myskimalvaa, myös valkokukkainen harmaakäenkukka kukkii. Tähtilaukan kookas, matala kukkapallo peittää mirrinmintun samanvärisiä kukkia. Kiinanpioni 'Lian Tai' on keskellä.

Hei, tätä kohti ollaan menossa!


Harmaakäenkukka Lychnis coronaria
Harmaaminttu Mentha longifolia
Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum
Kiinanpioni Paeonia lactiflora
Kyläkurjenpolvi Geranium pratense
Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä
Mirrinminttu Nepeta × faassenii
Myskimalva Malva moschata
Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä
Tähtilaukka Allium cristophii

Sunday, 11 January 2026

Puutarhavuosi

 Kiitän kaimaani Kivipellon Sailaa haastamisesta. Osallistun tällä jutulla Hiidenkiven puutarhassa -blogin Puutarhavuosi-haasteeseen.
Tuntuu, että vastaukseni tähän haasteeseen ovat varmaan joka vuosi samat, mutta yritän keksiä jotain uutta.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?
Koin ihanan lauhan talven, tosin on niitä aiemminkin ollut. Mutta nykyään minulla alkaa olla jo niin monenlaisia eri lumikelloja eri kasvupaikoilla, että niiden kausi oli viime keväänä ihastuttavan pitkä. Kuva on helmikuun 10. päivältä. 

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
Enpä tee suunnitelmia, kirjaan vain to do -listoja puutarhapäiväkirjaan ja toteutan niitä sen mukaan, mitä ehdin ja mitä huvittaa. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
Ainahan niitä tulee! Ja myös keväällä ja syksyllä, joskus talvellakin.

4. Menetitkö kasveja?
Toki, tosin juuri nyt en onneksi muista, mitä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?
Skotlannin rannikkojen ilmastoa, vuoripuroa, korkeita kiehkurakukintaisia esikoita, merenrantaa ja sileää laajaa kalliota.
Rivendellissäni, kuvassa, on kyllä keväisin puro ja muutenkin mukava tunnelma jouluruusujen, narsissien ja lumikellojen kukkiessa. Kevätesikoita on runsaasti, mutta talvehtisivatpa korkeat esikot!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?
Ensin ajattelin, ettei mikään, mutta sitten muistin myyrät – ikävä kyllä. Luulin jo kokeneeni niiden huippuvuosia, mutta aiemmat eivät olleet mitään viime vuoteen verrattuna. Etenkin syksyä kohti tuntui, että niitä on ihan joka paikassa. Pääosin vesi- ja peltomyyriä, ikävä kyllä, juuri ne pahimmat lajit kasvien kannalta. 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?
Ei mitään hajua. En mielestäni saavuttanut mitään erityistä. Niin talonkorjauksen kuin puutarhankin suhteen oli aika hiljainen vuosi. Kesä meni ihan hirveän nopeasti.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?
En muista hankkineeni mitään, paitsi tulikohan uusi oksasilppuri hankittua viime vuoden puolella?
Kasveista parhaat hankinnat selviävät vasta vuosien mittaan, kuten kuvan puuteripaju 'Mount Aso', josta on jo muutamana vuonna ollut valtava ilo kevättalvella, kun paljon muuta katsottavaa ei puutarhassa vielä ole, ja puskalla alkaa jo olla kokoa. Kuva on helmikuulta.
AI NIIN! Hankin maaliskuussa Supercat-myyränpyydyksen ja se on tuottanut jo ainakin 70 vainajaa, en ole laskenut yhteen kaikkia ruumiskirjanpitojani. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
Kuten edellisessä kohdassa, aika näyttää, mitkä kasvit tulevat kukoistamaan ja mitkä eivät. Voi olla, että moni kukkasipuli on kadonnut myyräpopulaation vuoksi. Eivät kai ne silti virhehankintoja ole, huonoa onnea vain.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) kukki ensimmäistä kertaa hyvin runsaasti, lisäksi puska on kasvanut näyttävän kokoiseksi. Loppusyksyllä siinä oli runsaasti kukkanuppuja ja toivon, että ne selviävät kevääseen. Kuva on huhtikuulta.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
En muista millään kaikkea, mutta vuosikausia kunnolla kukkaan odottamani rinneakebia teki viimeinkin monta kukintoa. Selvisi, että olen saanut tavanomaisen viininpunakukkaisen lajin sijaan jonkin erikoisemman lajikkeen tai muodon, jolla on kermanväriset kukat. 
Voi hitsin pimpulat. Yleensä olen tosi innoissani kaikista harvinaisuuksista ja erikoisuuksista, mutta tässä tapauksessa olisin niin tykännyt siitä viininpunakukkaisesta. 
Toisaalta: menetys on mahdollisuus. Aion hankkia uuden, joka toivon mukaan on sitten se viininpunakukkainen, ja istuttaa sen johonkin oikein hyvään paikkaan, jonne se värinsä puolesta sopii paremmin. Tänne pastelliseen muotopuutarhaan on tämä kermanvärinen oikeastaan passelimpi.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
Budjettia ei ole, en laske, paljonko kasveihin yms. vuodessa kuluu, en haluakaan tietää. Hyvänen aika, kirjanpitoa pidetään työn ja yrityksen takia, ei harrastuksen! Jos rahaa on, sitä kuluu, jos ei ole, en osta mitään.

13. Mitä opit?
Suojaa kasvit myyriltä ja jäniksiltä HETI. Keväällä istutin 'Van' -makeakirsikan, vuorasin sen istutuskuopan metalliverkolla myyrien takia. Verkko myös ulottuu noin 30 cm korkeudelle taimen tyvellä. Jossain vaiheessa kesää havaitsin, että verkon sisälle oli kiivetty ja kuorta oli syöty lähes koko taimen ympäriltä – tässä tapauksessa puun pelasti taimen mukana tullut bambukeppi, joka oli niin kiinni rungossa, ettei myyrä ollut saanut järsittyä sitä kohtaa. Toivon, että pikku puu on edelleen hengissä. 
Syksyllä tuli kevätkirsikka 'Autumnalis' ensimmäistä kertaa kukkaan, sekin oli keväällä ostettu pikkuinen taimi. Onneksi ehdin ottaa kuvan ensimmäisistä auenneista kukista, sillä seuraavana päivänä jänis oli katkaissut taimen kaikki versot vieden loput nuput. Olin ehtinyt AJATELLA, että taimi pitäisi verkottaa jänisen varalta, mutta se olisi tosiaan pitänyt tehdä saman tien, kun asiaa ajattelin.
Oppi: älä aliarvioi vastustajiasi. Kuvassa on kuriilienkirsikka, joka ei liity tapauksiin, onpahan muuten vain ihana ja hyvin aikainen kevätkukkija.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle
Ehkä voisin tehdä jonkin työlistan? Tosin en ole yhtään innostunut ajatuksesta aiheuttaa puutarhapuuhiin suorituspaineita ja aikatauluja. Pohdin asiaa. Olisi kiva saada aikaan enemmän kuin viime kesänä.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
Malttamattomana, kuten aina. Talvea on kestänyt jo aivan liian kauan. Alan sitä paitsi odottaa kevätkukkien näkemistä jo kesäkuun ensimmäisenä päivänä, joten olen odotellut niitä jo seitsemän kuukautta.
Kuvassa on tähtisahrami 'Roseus'.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?
Kävi satumainen tuuri kesällä. Tutustuin liettualaiseen perheeseen, jonka rouva on puutarhaihminen ja ruusuintoilija. Mainitsin, että haaveilemani mandariiniruusu 'Kristine' on myynnissä Liettuassa, mutta taimisto ei postita taimia. 
Syksyn mittaan sain kuin sainkin haaveilemani ruusun Liettuasta, kiitos uuden puutarhaystäväni. Tapasin hänet juuri äsken kahvilassa.
Harva asia lämmittää sydäntä niin paljon kuin se, että aikuisena tapaa ihmisen, joka jakaa saman intohimon. Kuten kaikki puutarhabloggaajat tietävät, on toisten puutarhahullujen tapaaminen aivan erityisen mahtavaa.


Jos lukijoissa on joku, joka ei vielä ole osallistunut tähän haasteeseen ja tästä innostuit, tartu ihmeessä! Haasteeseen löytyy myös vastausvaihtoehdot, mutta mieluiten luen kunkin omin sanoin kerrottuja vastauksia.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja alkuperäinen haastejuttu on täällä: KLIK).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.


Imeläkirsikka Prunus avium
Kevätkirsikka Prunus × subhirtella
Kuriilienkirsikka Prunus nipponica var. kurilensis 
Lumikello Galanthus
Mandariiniruusu Rosa moyesii
Puuteripaju Salix gracilistyla
Rinneakebia Akebia quinata
Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Thursday, 8 January 2026

Kristallia

 Kolme päivää sitten oli kirkas aurinkoinen päivä tähän mennessä talven kylmimmän yön jälkeen. Meillä mittari meni lähes –17 asteeseen, uskon, että lähes kaikkialla muualla oli kylmempää, jopa huomattavasti. 

Näitä talven – ja muidenkin vuodenaikojen – lämpötiloja, sademääriä sun muita sääoloja on todella mielenkiintoista seurata blogeissa ympäri maata ja vähän naapurimaissakin.

Nappasin kameran ja marssin kuvaamaan, tuolloin iltapäivällä pakkasta oli varmaan vielä 14 astetta. Kaikki kimmelsi. 
Peikonpaju on kerrassaan upea. Se ei ole ihan täysin talvenkestävä, joten jännitän, mitkä osat siitä tällä kertaa talvehtivat. Toissa talven pakkasiin kuoli osa, mutta nuori puu on silti ihan hyvässä hapessa ja parimetrinen.

Peikonpajun rinnalla elää preeriamesiangervo 'Venusta', joka on talvella kuurassa yhtä kaunis kuin kesällä kukassa konsanaan.

Lähdin kuvaamaan vasta iltapäivällä, paremmat kuurakuvat olisi saanut varmasti ennen kuin aurinko ehti niitä sulattaa. Kyläniityn ylle kehkeytyi hieno usva, tulipahan ikuistettua se.

Puuteripaju 'Mount Aso' näyttää jo punerrusta; tällä lajikkeella on vaaleanpunaiset pajunkissat.
Jänis ehti syksyllä järsiä monta versoa poikki ennen kuin sen huomasin ja ympäröin puskan kanaverkolla. Onneksi suurin osa pensaasta jäi tallelle! Tämä on ollut helmikuiden iso ilo, ja ihan kohtahan ollaan jo helmikuussa!

Kauriit eivät onneksi enää ole puutarhassani vierailleet, mutta niitä ja niiden jälkiä näkyy heti aidan ulkopuolella, joten vietin tänäänkin tovin tiivistäen aitaa ja tukkien aukkoja, joista valkohäntäpeura voisi kuvitella loikkaavansa yli. 
Pihaorjanlaakeri Blue Angel eli 'Conang' on viimein kasvanut, kun sitä ei ole syöty – tosin ei se edelleenkään ole kuin polvenkorkuinen. Mutta edes se, eikä vain matalat kärjistään syödyt versot, kuten alkuvuosina.

Kaakon suunnalta puhaltanut puhuri keräsi lunta kuin tilauksesta 'Sander's Blue' -valkokuusen eteläpuolelle sitä auringolta varjostamaan. Ihan ei voi luottaa, että tuo riittää, mutta pensas on toisaalta jo sen ikäinen, että ehkäpä pärjäilee ilmankin varjostusta. 
Maa ei välttämättä ole myöskään mennyt jäähän kovin syvältä, kun kovia pakkasia ei ollut kuin muutaman vuorokauden ja tuolloin onneksi tuli vähitellen luntakin. Maa oli aivan sula vielä uudenvuodenaattona.

Lunta on silti sen verran ohuelti, ainakin paikoin, että pikku jyrsijöiden reitit erottuvat. Supercat-pyydys on napannut tässä vuodenvaihteen jälkeen jo viisi peltomyyrää yhdestä ja samasta tunnelista. Jokainen miinusmerkkinen myyrä on kasveilleni elintärkeä. Voipi olla, että pakkaspiikki myös vähentää myyräkantaa, toivoa sopii.

Muistaakseni oratuomen tyven ympärillä on myyräsuojaverkko, mutta ihan varma en ole. Ainakin istutin sen metalliverkolla vuorattuun istutuskuoppaan ja se verkko ulottuu myös 30 cm maanpinnan yläpuolelle. Viime kesänä huomasin, että myyrät kyllä kiipeävät tuollaisen verkon yli halutessaan.
Oratuomi on juuristolla leviävä pensas ja toki se tyven syömisestä selviää, kunhan juuret ovat tallella, mutta pensaani on vielä niin nuori, ettei se ole kukkinut. Toivon kovasti näkeväni sen satumaisen kauniin valkoisen kukinnan keväällä.

Preeria on talvisin todella kaunis. Tässä on paljon kasveja, jotka pysyvät hyvin talvella pystyssä ja keräävät kuuraa kauniisti: ahdekaunokkia, mäkimeiramia, pietaryrttiä. 
Mietin, että olisi kiva laittaa kuva samasta kohdasta myös kesällä, mutta tästä jutusta tulisi liian pitkä. Ehkäpä teen vielä sellaisiakin kuvaparijuttuja tässä talven mittaan. Tee sinäkin!

Etelänkurjenmiekka on yksi talvisia lempikasvejani, toki satumaisen kaunis myös kukkiessaan kesällä.

Siinäpä viime aikojen kuulumiset. Kevättä odotellessa.
Onneksi pakkanen lauhtui, enää on –5.


Ahdekaunokki Centaurea jacea
Etelänkurjenmiekka Iris spuria
Mäkimeirami Origanum vulgare
Oratuomi Prunus spinosa
Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'
Pietaryrtti Tanacetum vulgare
Pihaorjanlaakeri Ilex × meserveae
Preeriamesiangervo Filipendula rubra
Puuteripaju Salix gracilistyla
Valkokuusi Picea glauca

Tuesday, 6 January 2026

Kukoistava rosmariini ja sen kaverit

 Toivon kovasti, että tällä kertaa saan rosmariinin talvehtimaan. Ainakaan se ei ole koskaan ennen ollut näin komeasti kukassa.

Että osaa kukka olla kaunis!

Tällä kertaa rosmariini ei päässyt kuivumaan kesälläkään, kun alku- ja loppukesästä satoi niin runsaasti. Kasvini on aika komea. 
Ei silti olisi ensimmäinen kerta, kun rosmariini heittäisi veivinsä esimerkiksi maaliskuussa. Talvetuskautta on vielä pitkälti jäljellä.

Yritän muistaa tarkistaa kasvien tieteelliset nimet silloinkin, kun mielestäni muistan ne. Eniten siksi, että tieteilijät keksivät muuttaa sukuja, lajeja tai mitä milloinkin. En olisi ajatellut, että rosmariinillekin näin käy, mutta sepä ei edusta enää omaa sukuaan, vaan on liitetty salvioihin! Kukapa olisi uskonut, en minä ainakaan.
Onneksi sille ei silti ole väännetty uutta suomenkielistä nimeä, esimerkiksi rosmariinisalvia.

Rosmariinin vieressä elelee kaunein verenpisarani 'Whiteknights Pearl'.

Satumaisen siro kukka, varsinainen helmi. 

Kasvit vaikuttavat selvinneen siitä, että sisälämpö ehti lähes pakkaselle pitkän sähkökatkon aikana ennen kuin pääsin paikalle lämmittämään taloa. Munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' on aina paras talvikauden kukkija.

Upean tummanpunakukkainen jalopelargoni on viihtynyt kotonani jo monta vuotta, mistä olen hyvin iloinen.

Pikkuruinen sormipelargoni 'Thessaloniki' ei jää huomaamatta, kiitos räiskyvän väristen kukkien.

Pelargonium sidoides on kauneimpia: pikkuruiset kukat – ja minkä väriset! Kasvi on rentovartinen ja elää amppelissa.

Meneillään on ensimmäinen talvetuskokeilu pensasbasilikan kanssa, joten vielä en osaa sanoa, onko kotonani sille sopivat olosuhteet. Se elelee viileässä huoneen nurkassa ja vaikuttaa ottaneen nokkiinsa huoneenlämmön tippumisesta nollaan – otin kuvan marraskuussa, nyt kasvissa on vain viisi lehtitupsua. 

Vähän lisääkin kukkia on, mutta mennään nyt näillä ja enemmän toisella kertaa.
Eilen, kun sää oli huikaisevan aurinkoinen, tuntui päivä selvästi pidemmältä!


Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä
Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Pensasbasilika Ocimum gratissimum
Rosmariini Salvia rosmarinus

Saturday, 3 January 2026

Pikainen pihakierros pakkasessa

 Pakkasta on reilut kuusi astetta, lunta viitisen senttiä.

Lempikasvini varjohiipat ovat kauniita talvellakin, tosin jänis näyttää syövän näitä talvivihreitä lajeja hyvällä ruokahalulla. Tätä 'Frohnleiten' -piivarjohiippaa ristiturpa ei ole onneksi huomannut, tämä on kauneimpia talvikasveja puutarhassani.

Kiertelin puutarhassa ja yhtäkkiä huomasin koristeellisia pallukoita pensaan täydeltä. Hetken verran löi tyhjää, kunnes tajusin, että se on pihajasmike, tarkemmin ottaen sen keltalehtinen lajike 'Aureus'. Sillä näkyy olevan ihan oma suomenkielinen nimikin, keltapihajasmike.

Lähestyin puskaa ylämäestä käsin, jolloin palloiset oksat näkyivät kauniisti lumipeitteistä maata vasten. Pallukat ovat kuivuneita siemenkotia. Niiden määrästä näkee, miten runsaasti pensas kesällä kukki. En muista, että siemenkotia olisi ollut näin runsaasti aiemmin.

Siinä ihan lähellä on seuraava ihastelun kohde. Kirsikkasorvarinpensaan lehtisilmut ovat kookkaat, pitkulaiset ja upean viininpunaiset. Oliivinvihreiden versojen kanssa erittäin hieno väripari!

Yllättävää, kuinka paljon puutarhasta löytyykään katsottavaa, vaikka kauempaa käsin ei siltä vaikuta.

Ruusut saivat suojat tyvilleen melko myöhään, olisi pitänyt ehtiä ennen uudenvuoden pakkaspiikkiä. Laitan suojaksi kaikenlaista: vanhoja villanuttuja, vintiltä löytyneitä vanhoja verhoja, raakavillaa. Viimeiset kukkanuput ovat jäätyneet oksille. Nekin ovat kauniita ja niiden väri pysyy yllättävän pitkään.

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) nuppuili kovasti marraskuussa, mutta hyvin harva kukka avautui. Toivon, että kukkanuput selviävät pakkasista ja kukkivat keväällä. 


Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes
Pihajasmike Philadelphus coronarius
Piivarjohiippa Epimedium × perralchicum