Nyt kun ulkona litisee ja lotisee vetisesti niin laitanpa muutaman pakkaskuvan. Uutena vuotena kuuluisi olla paukkupakkanen, tosin viime vuonnahan ei ollut edes lunta.

Pikku-ketun puuhamaa -blogissa Peppi oli taituroinut tosi symppiksen vinkkelis vonkkelis -puun, jonkalaisen päätin itsekin oitis toteuttaa. Tarpeet puuhun löytyi halkopinojen luota takapihalta. Varsi on katajaa ja oksat horror -kanukkaa. Koristeita löytyi ulkokäyttöön vähänlaisesti, mutta toimii nuo muutamatkin. Ruukku ei ole ihan chic, koska käytännöllisyys ajoi tässä esteettisyyden edelle: puun on pysyttävä pystyssä tuulessa ja tuiskussakin. Onneksi lumikerros vähän häivyttää muurikiven kimpaleita näkyvistä...




Tulispa pakkanen taas pian...




Tähän vuoteen on mahtunut kaikkea mukavaa käsityö- ja puutarharintamalla ja vähän remppailuakin. Vaikka vuosi 2013 ei näytä esteettisesti yhtä kivalta kun 2012 niin kyllä siitä varmaan tulee ihan yhtä mukava vuosi, ellei parempikin!

Kiitokset teille ihanat lukijani tästä vuodesta ja erityisesti mukavista kommenteistanne! Hyvää uutta vuotta ja tavataan taas tammikuussa!

Izmirin unikot

Sain Katjushalta Onni on... -blogista tunnustuksia oikein kaksin kappalein! Tupla-suurkiitokset!!!

Ensimmäisessä pitää vastata seuraaviin kysymyksiin: (Mukana myös Adan vastaukset, sillä hän oli vieressäni kun noita kirjoittelin. Kymmenvuotiaan suosikkijuttuja ; ) )

1. Lempinumero
15, koska olen syntynyt 15. päivä. Ja siksi, että se vaan on kiva numero.
Ada: Kymppi.

2. Alkoholiton suosikkijuoma
Pepsi max ja monenlaiset teet. Suurkuluttaja molempien suhteen...
Ada: Sitruuna-lähdevesi

3. Lempieläin
Elli-epeli ja sen lajisukulaiset. Kivoja on kyllä myös pöllöt, bambit ja siilit.
Ada: Kissa, pupu.

4. Facebook vai twitter
No FB, vaikka olen siihen melko kyllästynyt.
Ada: ??

5. Intohimoni
Käsityöt sisällä ja ulkona.
Ada: lukeminen

6.Suosikki viikonpäivä
Lauantai, koska koko päivä on useimmiten vapaata. Sunnuntaikin on omalla tavallaan kiva.
Ada: Lauantai

7. Suosikkikukka
Pioni, uusi rakkaus. Jouluruusu hyvänä kakkosena!
Ada: Kielo. Ja oliivipuu, koska Kreikassa on niitä ja koska Athene loi sen.




Toisessa tunnustuksessa pitää kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään:

1. Vasemmassa käsivarressani on verisuonten muodostama kuvio, josta erottuu selvästi kirjaimet A, N ja H. Äitini nimi alkaa A:lla, isäni N.llä ja tyttönimeni H:lla.

2. Kun olin 4-vuotias (vuonna 1979) ostimme kesämökkitontin. Ensimmäinen muistikuvani tuosta paikasta on  hyvin elävä: Keräsin metsästä kuusenkäpyjä ja tein sammaleen alle niille kolosen johon ne kätkin oravien ruuaksi.

3. Olemme perustamassa muutaman työkaverin kanssa kässäkerhoa, josta olen ihan hirmuisen innostunut.

4. Lapsena olin myös melkoinen näpertelijä. Säästin edellisten vuosien joulukalenterit ja yhtenä vuonna keräsin kaikki ja teippailin luukut umpeen. Niitä taisi olla jotain 11 kpl.

5. Aion kierrättää myös tänä jouluna ja kaivaa esiin kuvakalenterin, jonka ostin vuonna 1996 Edinburghissa opiskellessani.

6. En pysty syömään mitään niljaisen tuntuista. Esim. sienet ja katkaravut ovat tästä syystä poissa laskuista, simpukoista nyt puhumattakaan.

7. Lapsena yksi parhaista kavereistani oli meidän kissa Hissu. Näytin sille kaikki jutut, mitkä olin tehnyt tai saanut. Jos hän ei suosiolla katsonut, niin käänsin kaksin käsin kissaparan päätä oikeaan suuntaan (siis ihan pienenä lapsena ; ). Olisin myös oikein mielelläni halunnut pitä Hissua nukenvaunuissa mutta taisi mennä noin sadasosasekunti kun kissa jo hyppäsi vaunuista pois.

8. Minusta olisi ihana jäädä eläkkeelle. Olisi paljon aikaa käsitöille ja muulle puuhastelulle! 




Nämä tunnustukset on totuuden nimissä kiertäneet jo varmaan kaikki tuntemani blogit joten en jaa näitä varsinaisesti eteenpäin. Kuitenkin jos luet tätä ja sinulla on blogi etkä ole vielä saanut näitä tunnustuksia niin silloin on ihan pakko ottaa :)

Nyt kun hento lumikerros on peittänyt maan täällä etelässäkin, on laitettava pari syysvihreää kuvaa. -Nimim. Vihreään hurahtanut.

Pieni söpö kuusi kasvoi pihallamme epämääräisessä kielokko-heinikossa ja se jouduttiin nostamaan ylös kasvimaalaatikoiden tieltä. Siinä se nökötti juuripaakkunsa kanssa kiltisti koko kesän laatikon vierellä eikä ollut moksiskaan. Mietin, että kun se kerran on tuollainen selviytyjä niin miksipä se ei selviäisi myös ruukussa. Jos vaikka tämän talven edes? Vähän lähempänä joulua siihen voisi kietoa jouluvalot, vaikka pienet lumitähdet. Toistaiseksi se on ihan söpöläinen pelkässä vihreässäkin. Juurella sillä on metsän sammalta ja tuo kiveltä näyttävä on kääpä.




Tänä syksynä mun ruukkuistutukset on vihreävalkoiset. Tuo täysvihreä tapaus on jonkin sortin calluna, mutta näyttää lähinnä joltain pikkuhavulta. Etualalla olevan kasvin nimeä en muista, mutta kivat vaaleanpunaiset tehosteet sillä on.



Vielä Hakuro-pajun herkkää syysvihreyttä :)