Tilasin jostain verkkokaupasta heijastavia silitysmerkkejä, koska ne olivat aika kivoja. Ja niinhan
siinä kävi, että tilaus loi tarpeen. Talvihattutalkoisiin siis!


Vaikka oli tähän tehtailuun toinenkin syy. Me kuljetaan lasten kanssa päiväkotiin pyörillä ja ongelmana on ollut kelien viilennyttyä, että meillä niissä kaikissa lämpöisimmissä pipoissa ja hatuissa on säännönmukaisesti joko tupsu tai sitten korvat, eli mallia neliöpipo. Eihän sellaista saa tungettua kypärän alle sitten millään! Joten teemana oli nyt tehdä lämpöiset, mutta päänmyötäiset päähineet. Pikkusiskolle tein kunnolla korville menevän ja kaavana oli Ottobren Muraveinik kaavan isoimmassa koossa. 


Molemmissa on fleecevuori ja pul-palat korvien kohdalla tuulensuojana. Pinkissä hatussa päällinen on joustofroteeta ja turkoosissa joustocollegea. Nämä on suunniteltu sopimaan ykköstalvihaalareiden kanssa, mutta ne sopivat myös lähes kaikkiin muihinkin käytössä oleviin vaatteisiin, kuten tähän alla olevassa kuvassa näkyvään rönttähaalariin. :)


Ja koska pipokaavat oli esillä, niin hattutehdas jatkoi toimimistaan.


Molemmille tein vielä toisetkin fleecevuoriset pipot. Pikkusiskolle vanhasta palmikkoneulepaidasta ja Pojalle jalkapalloneuloksesta. Päiväkodin arpajaisiin sen sijaan surautin kaksinkertaiset trikoopipot jämäkankaista.

Tein vauvalahjaksi huputtoman haalarin kauan kaapissa asustaneesta autokorjaamo-joustiksesta. Vauva ei kyllä enää ole mikään vastasyntynyt, sillä tämän lahjan kanssa on hieman mennyt aikaa. Mutta 74-senttinen puku on luultavasti jo nyt riittävän sopivan kokoinen, ja toivottavasti menee vielä talvenkin yli.


Tilasin kankaan aikoinaan Pojan jumpsuitia varten, mutta niin se vaan aika kuluu ja lapset kasvavat. En saanut koskaan tehtyä haalaria Pojalle, eikä tämä kuosi enää kelpaa 5-vuotiaalle, mutta vauvalahjaksi tämä on oikein soppeli. Haalarista tuli aika söpö ja sama kaava samassa koossa on jo aiemmin hyväksi todettu 4-kuisella Pikkusiskolla. :) 

• Kaava: Little Dumbo (OB 1/11) sovellettuna
• Koko: 74 cm
• Kangas: Olisikohan Royal-tuotteelta

Olemme nyt asuneet uudessa talossa viisi kuukautta. Kylpyhuone oli se huone, joka oli aivan pakko saada heti kättelyssä pintaremontin alle. En ole kuitenkaan tainnut parin kuvan vilautusta enempää esitellä jo muutaman kuukauden valmiina ollutta kylppäriä.

Tietenkään en muistanut ottaa varsinaisia ennen-kuvia. Mutta tässä asiassa on aika helppo käyttää mielikuvitusta. Ajatelkaas sellaista 80-luvun talon kylpyhuonetta, jossa on kellastunutta mäntypaneelia seinässä, katossa ja ovenkarmeissa. Tämä kuva antaa vähän fiilistä...


Tämän lisäksi huoneesta löytyi perusmallin allas ja peilikaappi, sekä vaaleat kasarikaakelit pinttyneen näköisillä harmailla saumoilla. Remontin keskeltä sentään muistin ottaa pari kuvaa. Lattia oli vaalean harmaa ja suhteellisen hyväkuntoinen, joten se päätettiin jättää ennalleen. Samaten pönttö oli hyvässä kunnossa. Kunnollinen kylppäri- ja saunaremontti on tarkoitus tehdä jokusen vuoden kuluttua, joten ne saavat luvan kelvata sinne saakka.


Huoneessa oli kaksi ovea, varsinainen kulku kodinhoitohuoneeseen ja tämän lisäksi toinen kulku takkahuoneeseen, jota on käytetty reittinä takaterassille. Tämä toinen oviaukko on kuitenkin hankaloittanut sekä kylppärin, että takkahuoneen käyttöä, joten se on ollut jo vuosia blokattu umpeen huonekaluilla.


Ihan ensimmäisenä sudin männynvärisen paneeliseinän mustalla Supi-saunavahalla. Olin laiska ja hätäinen, enkä hionut seinää mitenkään ennen käsittelyä, joten lopputulos ei ollut juuri sellainen kuin alunperin ajattelin. Seinässä oli ilmeisesti lakkapinta, joten vahan jälkeenkin seinä jäi hivenen kiiltäväksi, eikä väri tarttunut täysin tasaisesti, mutta siitä tuli itse asiassa tosi kiva! Saunan ovi oli jo valmiiksi tumma, joten se upposi seinään oikein passelisti.

Tämän jälkeen oviaukko laitettiin umpeen ja kylppärin puolelle tuli uusi panelointi, joka maalattiin valkoiseksi. Ovenkarmit ja katto saivat saman käsittelyn. Alle sudin Otexia ja tämän päälle paneelikattomaalia. Tosin kuivan tilan maalia, sillä sitä oli jäänyt jäljelle talon kaikkien kattojen maalauksesta. Toivottavasti maali kestää kosteassakin tilassa...



Vanha allas ja peilikaappi kiskaistiin pois ja hetken aikaa vastamaalattu huone näytti tältä...


Kunnes haimme Ikeasta uudet kalusteet. Tämä setti lähti oikein sopuhintaan ja tykkään näistä Ikean kylppärikalusteiden laatikoista, kun niissä on oikeasti todella hyvin säilytystilaa.


Ja näin kokonaisuus oli lähes valmis. Suihkuverhotanko ja itse verho tietysti uusittiin, ja suihkuseinä vaihtoi paikkaa (oli ennen altaan ja pöntön välissä). Oskarin oksille on aina käyttöä kuivausrummunkin kanssa ja pyyhenaulakoita haluttiin niin paljon, että pyyhkeet pääsevät kuivumaan ilmavasti. Itse tehty penkki jäi vielä uupumaan näistä kuvista, siksi kokonaisuus oli vasta lähes valmis...

Täytyy sanoa, että on ollut tyytyväisiä suihkussakävijöitä tämän parin kuukauden ajan, mitä uusi kylppäri on ollut valmiina. Kyllähän tässä oli oma hommansa ja varsinkin kaakelien maalaaminen oli aika inhottavaa puuhaa, mutta silti lopputulos lämmittää kyllä mieltä! Kun kysessä oli kuitenkin vain pintaremontti. Kaakelimaali, mitä käytettiin oli muuten Ronseal-kaakelimaalia, sävynä white satin.

Pääsin taas uuden kodin sisustuksessa pykälän eteenpäin. Mustavalkoinen valokuvaseinä on ollut ajatuksissa jo pitkään ja jossain vaiheessa huomasin, että pianon takainen seinä olisi tähän tarkoitukseen oikein sopiva. Kyseiselle seinäpätkälle on olkkarista suora näköyhteys, mutta se on silti kuitenkin sellainen ohikulkupaikka olohuoneen ja takkahuoneen välillä.


Parisen kuukautta kehykset olivat tässä alla olevassa moodissa pianon päällä. Hitaasti hyvä tulee, vai miten se nyt menikään. En vaan yksinkertaisesti meinannut osata valita kuvista niitä kaikista mieluisimpia, kun niitä parhaita kuvia oli huomattavasti enemmän kuin kuville varattuja kehyksiä.



Tässä on vielä vähän varaa kasvattaakin kuvien määrää, jos jossain vaiheessa tuntuu, että niitä haluaa lisää seinälle. Häkävaroitinkin upposi seinälle paremmin kuvien myötä. :D Se oli aiemmin vähän yksinäisenä tuolla hellan puoleisessa reunassa. Katosta roikkuvaa kynttilälyhtyä sen sijaan pitää ehkä siirtää nyt vähän sivummalle.


Ai että mä tykkään näistä!

Pojalta tuli harras pyyntö ommella itsensä mittainen toukka. Ja sehän toteutettiin! Olinkin joskus ajatellut, että tekemällä pitkän pehmolelun saisi trikootilkkuja hyvin käyttöön, joten oli hassua, että Poika osasi pyytää juuri sitä samaa.


Pikkusiskolle piti tietysti tehdä oma toukka, vaikka kalansintti olisi ollut osuvampi. Vauvoina näitä meidän lapsia meinaan kutsuttiin Toukaksi ja Sintiksi. :)


Lapset halusivat itse piirtää toukille silmät ja suut, ja taisipa sinne tulla mm. tukkaa ja posket ja mitähän vielä...




Ja näin isänpäivän kunniaksi askarreltiin lasten kanssa jotain muutakin. Kun niille puolipitkille kalsareille kerran on tarvetta, niin tehtiin sitten toisetkin sellaiset. Leikkasin lapsille omat kangaspyörylänsä, joihin saivat piirtää oman kuvan isälle. Tikkasin pyörylät sitten kalsareiden polviin. Kaksi lasta, kaksi polvea. :)

Meidän lapsilla on menossa kasvupyrähdys ja uusille yökkäreille oli tilausta. Kaapista sattui samalla käteen oman mummoni pitkä yöpaita, jonka olen joskus saanut kierrätysompeluita varten. Siitä tuli oikein sopivasti 110-senttinen pyjama. Kaula-aukon ja hihansuiden käänteet säästin sellaisenaan, mutta muuten leikkelin kaavojen mukaan.


Isältä pojalle -hengessä surautin Pojalle akuuttiin pulaan kahdet pitkät kalsarit.

Sen sijaan tämän postauksen uudistuotantopuolesta vastaa kaksi kangasta, jotka sain Pehemiän possupussin mukana. Molemmat edustivat pussin epämieluisinta puolta, joten päätin tuhota ne heti kättelyssä. Pohojalaaset-trikoosta en itse tykkää ja Poikakin sanoi sitä tyttömäiseksi (?!?), mutta mies heti ilmoitti, että on puolipitkien kalsareiden tarpeessa. Sellaiset siitä siis tuli ja kuosikin oli itse asiassa miehelle oikein osuva, kun on kerran pohojois-pohojalaanen... 


Possupussin toinen epämieluisa kangas oli tuo kolmiotrikoo, ei kuvionsa vaan värinsä puolesta. Sitä oli pussissa puolen metrin pala ja siitä riitti juuri sopivasti pyjamanhousuihin, kun leikkasi väärään langansuuntaan. Kaveriksi viimeinen pala työkonetrikoota ja loput paidasta ihan oranssilla. Akuutti yöpukupula selätetty!