Minun kätösin on tietysti nämä vaatteet tehty, mutta Pojan omin kätösin on kuvat piirretty. Olenkin odottanut sitä päivää, että voin tehdä jotain tällaista lapsen oman idean pohjalta, mutta vasta tämän kevään aikana on meillä alkanut näkyä esittäviä kuvia. Tai ennen kaikkea kiinnostusta piirtämiseen ylipäätään. Useimmiten tällä hetkellä Poika piirtää taloja, mutta myös tankkeja ja aurinkoja. :)


Ompelin kuvat kaksinkertaisella langalla leivinpaperin läpi, johon olin jäljentänyt kuvat. Oli muuten miljoona langanpätkää solmittavaksi, kun halusin saada aikaiseksi piirrosmaista jälkeä, eli en oikonut oikein missään tai jatkanut ompelua seuraavaan viivaan, vaan katkaisin aina langan viivan vaihtuessa.


Vähän nuo solmitut langanpätkät näkyvät läpi, mutta ei niitä juurikaan käytössä huomaa. Keltainen ja harmaa ovat kyllä värejä, mitkä sopivat toisiinsa kuin nenä päähän! :) Housut ovat ihan pertsat ja lahkeissa on taattuun tyyliin reilusti kasvun- ja kutistumisvaraa.

• Kaavat: Mr. Bear (OB 6/13) ja Jump (OB 1/08)
• Koko: 116 cm
• Kankaat: College Metsolasta, keltainen trikoo Löytö-Palasta

Meillä on menossa asunto myyntiin ja viime aikoina on mennyt ihan älyttömästi aikaa siivoamiseen, stailaamiseen ja kaikkien pienten kulumien ja muiden epäkohtien fiksailuun. Niitä onkin aika paljon huushollissa, jossa vilistää kaksi- ja nelijalkaisia otuksia. Oma silmähän niihin on arjessa tottunut, mutta kun yrittää katsella sitä omaa kotia muiden silmin, niin huomaa kaikenlaista jännää, kuten piirroksia seinässä ja smoothieta katossa. Pikkueteisen kuraroiskeista tai ovien sormenjäljistä puhumattakaan.


Hetkeksi ehdin tänään kuitenkin istahtaa ompelukoneellekin, kun tuli tarve hieman huijata asunnonkatsojia. Lastenhuoneen seinästä poistettiin joku aika sitten hyllyjä ja fiksattiin tietenkin ruuvinreijät piiloon. Maalattin puoli seinää mukamas samalla maalilla kuin millä huone on maalattu viitisen vuotta sitten. Sävy olikin ihan sama, mutta kiilto ei. Eli seinään jäi aika kivasti näkyviin raja kahden maalauskerran välillä. Ei kuitenkaan jaksettu enää maalata sitä toista puolta seinästä, kun uudet asukkaat tulevat luultavasti maalaamaan seinät mieleisekseen.


Keksin tehdä Tilda-papereista viirin, joka roikkuessaan siinä juuri oikeassa kohdassa maalausrajan päällä piilottaisi sen kiiltoeron. Viiri ei kuitenkaan suostunut roikkumaan oikein, kun se oli pystysuorassa. Tein siis vielä toisen paperinauhan tasasivuisista kolmioista, joka toimikin tehtävässään oikein hyvin. Viiri pääsi saman huoneen toiselle seinälle ja nyt näyttää itse asiassa enemmän siltä, että nämä olisivat ihan suunniteltu juttu.


Kangasviirit olisivat tietty varmaan käytännöllisemmät, mutta tykkään näistä paperisista tosi paljon! Pääsevät kyllä muutossa mukaan uuteenkin taloon. Ja ne sopivat tietysti oikein hyvin lastenhuoneeseen, kun siellä on jo tämä nukkekoti, jossa on käytetty samoja papereita. Yhden palikkapurkinkin olen päällystänyt niillä, mutta siitä ei ole tullut otettua kuvaa.


Nyt on hyvä mieli, kun on saanut ainaisen siivouksen keskellä tehdä edes jotain pientä käsillä. Tai onhan se siivoaminenkin kai käsillä tekemistä, jos ihan tarkkoja ollaan... ;D Pitäkäähän peukkuja, että asunto menisi nopesti kaupaksi, jotta ei tarvitsisi kovin montaa viikkoa olla jatkuvasti siivoamassa ja kieltämässä lapsia koskemasta ikkunoihin ja peileihin ja telkkariin ja levittämästä leluja ja räjäyttämästä sohvaa majaleikkeihin ja mitähän vielä...

Nyt kelpaa taas kylpeä ja saunoa, kun ei tarvitse palella sen jälkeen. Edelliset kylpytakit olivat käyneet jo aivan toivottoman pieniksi, varsinkin kun ne olivat aika lyhyet jo alun alkaenkin. Pitkään näiden takkien teko onkin ollut mielessä, mutta en ole saanut aloitetuksi. Vaikka nopeastihan ne valmistuivat sitten kun vaan tarttui toimeen!


Samalla sain hyllystä tilaa viemästä kaksi metriä joustista. Ihan hyvä, kun se on ehkä kangaslaatuna vähän jo menneen talven lumia. Ainakin omasta mielestäni. Ralliraita on joskus epähuomiossa tilattu kakkoslaatuisena ja vadelmanpunainen on Jofotexilta sellaista mukavan ohutta laatua. Kangaspala ei ihan riittänyt koko takkiin, mutta jatkoin loput valkoisella.


Kaavana on OB:n Robot Dog, koossa 122. En jaksanut piirtää kahta eri kokoa kaavasta, joten tein takeista saman kokoiset. Onhan noilla lapsukaisilla tietty kokoeroa melkein kaksi vaatekokoa, mutta haitanneeko tuo mitään... Aluksi tosin takki ulottui Pojallakin maahan saakka ja hihat olivan ylipitkät, mutta nehän oli helppo pätkäistä lyhemmiksi.


Vyöt ompelin tällä kertaa keskelle selkää kiinni, niin pysyvät menossa mukana. Ja nepparit laitoin ihan koko matkalle, niin on mukavampi olla. Kuvien määrä taitaa muuten korreloida ompelijan tyytyväisyyden kanssa. Eihän näissä takeissa mitään ihmeellistä sinänsä ole, mutta olen niin tyytyväinen, että sain ne ylipäätään tehtyä ja että niistä tuli sopivat! ;)

• Kaava: Robot Dog (OB 6/11)
• Koko: 122 cm

Pienenä välityönä haluan esitellä Pojan ensimmäisen, ihan itse tehdyn käsityön! Ja sehän on hiiri! :) Yhtenä päivänä olin hautautuneena ompeluhuoneeseen ralliraita-joustiksen kanssa ja Poika tuli erään askartelukirjan kanssa sinne, että haluaa tehdä kirjassa olevan hiiren.


No mikäs siinä, minä piirsin kankaalle ääriviivat ja Poika ihan itse leikkasi kankaat, ompeli ne yhteen, täytti hiiren ja vielä lopuksi piirsi sille silmät ja korvat. Minulle jäi ainoastaan täyttöaukon ompelu umpeen, ja viiksien ja hännän tekeminen, nekin tarkan ohjeistuksen alaisena. Aika hieno tuli, etten sanoisi. :) Tämä on ollut tosi tärkeä lelu valmistumisestaan lähtien!