Vai potkuhousutko nämä oikeasti ovat. No, joka tapauksessa sain vielä tämän vuoden puolelle mahtumaan yhden ompeluksen. On kyllä tosi mukavaa tehdä näitä hempeän värisiä vaatteita, kun on tähän mennessä ommellut lähes ainoastaan pojalle. Lupaan kyllä, että värimaailma laajenee Sintin kasvaessa.. :) Ukon vauva-aikana meidän tuli käytettyä tosi huonosti mitään potkuhousuja tai haalareita, kun vaippaa piti olla vaihtamassa niin usein. Mutta ajattelin, että talvivauvalla olisi hyvä olla yhdet kunnolliset haalarit ihan lämmikkeen takia. Ja sellaiset, jotka äipän silmää miellyttävät ihan oikeasti. Lisäsin kuitenkin nappilistan eteen, että näiden pukeminen olisi mahdollisimman helppoa. Kaavat leikkasin aika summan mutikassa, tosin mittoja otin vähän parista vanhoista potkareista. Seuraavaksi on sitten luvassa vähän yhteenvetoa kuluneesta vuodesta!

• Kaava: Oma
• Koko: 56-62 cm
• Kankaat: Velour Lasten Metsolasta, resori Löytö-Palasta

Näyttää siltä, etten oikein enää pysty keskittymään mihinkään isompiin neuleprojekteihin, joten pitää keksimällä keksiä näitä pieniä. Kun kuitenkin käsillä pitää olla sohvalla istuessa jotain tekemistä. Innostuin tekemään nämä sukat ihan taas jämälankaprojektin merkeissä ja ne ovat toivottavasti sopivat Sintille joskus ensi syksynä tai talvena. Sukissa on lankaa neljältä eri kerältä, mutta yksi oli raitalankaa, joten sävyjä näyttäisi olevan enemmän. Raidat ovat lähes kokonaan kahden kerroksen levyisiä ihan satunnaisessa järjestyksessä. Tähän raitojen ja värisävyjen miljooniin mahdollisuuksiin voisi helposti jäädä koukkuun, jollei ainakin puolet kutomisajasta menisi lankojen setvimiseen..

• Malli: Oma lasten perussukka, 10 s./puikko
• Langat: Valkoinen ja punaraitainen 7 veljestä, vaaleanpunainen lahjoituksena saatua mysteerilankaa ja vihreä Sandnes Lanettia, yhteensä 44 g.
• Puikot: 3,5 mm

Iloisten väristen raitojen ohella päivä sai toisenkin piristysruiskeen. Sain meinaan NopsuPopsu-blogin Sofialta tunnustuksen. Kiitos! :)

Nyt sitten on aika esitellä niitä itse tehtyjä joululahjoja. Kummitytön pipo-kaulahuivi-lapaset -setti onkin jo aiemmin näytetty, mutta nyt nämä muut. Päätettiin jo alkuvuonna miehen kanssa, että annetaan tänä jouluna lahjaksi sytykeruusuja, joten kananmunankennojen keräily aloitettiin myös ajoissa. Reilut 30 kappaletta näitä valmistui ja kuulemma toimivat hyvin! Meillä ei olekaan itsellä takkaa, joten ei pystytty testaamaan niiden toimivuutta etukäteen.


Miehelle valmistui salaa päivien mittaan villasukat ja yöasu. Täytyy kyllä taas sanoa, että miehen jalan kokoisten villasukkien tikuttaminen on harvinaisen tylsää, varsinkin, kun sukissa ei ole mitään ekstraa ja värimaailma on synkkä. Sukkien langat kaivoin lankalaatikosta, joten siinä syy synkkyyteen. Tummanvihreä lanka on lahjoituksena saatua seiskaveikkaa jostain muutaman vuosikymmenen takaa ja oli jännä huomata, että se oli ohuempaa kuin nykyiset seiskaveikat. 


Ja lopuksi Myllymuksujen merinovillasta saumuroidut kolmet villahousut. Tein vastaavat itselleni viime keväänä ja olen tykännyt niistä niin paljon, että päätin jo silloin antaa näitä joululahjaksikin. Kaava löytyi lehdestä SK 1/10.

Tätä Lasten Metsolan joustofroteeta en voinut kerta kaikkiaan vastustaa, kun sen ekaa kertaa jossain blogissa näin. Joten pitihän sitä käydä ostamassa ja vielä joulunajan vilkkaimpana ostospäivänä. Piti pikkasen jonottaa, mikä on harvinaista tuossa liikkeessä! Kaava on oma tuttu ja kokoa 86 cm. Nyt on autopojalla taas uusi autopaita! :)

Nyt ompelukone hiljenee joulun ajaksi ja blogi samaten.

Jes, nyt nämäkin ärsykkeet on ommeltu alta pois! Vai voiko mikään olla tylsempää, kuin vaippojen ompelu? Ukon vaipattamisen alkuaikoina nb-vaippoja oli aivan liian vähän, joten näitä oli pakko tehdä jokunen kappale lisää. Tosin, nykyisin meillä on kuivausrumpu, joten likaiset vaipat saadaan tarvittaessa taas käyttöön nopeammin. Onneksi S- ja M-kokoisia vaippoja meillä on paljon, joten niitä ei tarvitse enää ommella lisää, olettaen, että samat vaipat sopivat Sintille.

Kaikki kuusi vaippaa ovat mummut-kaavalla ommeltuja sisätäyttiksiä. Olin leikannut nämä aikapäiviä sitten, joten ihan alusta ei onneksi tarvinnut nyt aloittaa. Päälikankaat ovat kaikki vanhoista t-paidoista ja sisäkankaat mikrofleeceä. Tai yhdessä on coolmax. Samalla surautin lisää joustofroteisia taittoimuja kahdesta Kontin lakanasta.

Nyt voinkin sitten jo täyttää nämä valmiiksi ja laittaa lipastoon odottamaan muiden vaippojen kaveriksi. Eilen sain jopa ensivaatteetkin pestyä ja laitettua esille. Sänky pitää vielä laittaa kuntoon ja sitten voinkin keskittyä rentoutumiseen näiden muutamien viimeisten viikkojen ajaksi. :)

Olen aloittamassa vaippaompelua ja löysin kaapin perältä vaippakankaiden seasta jo täysin unohtuneen, valmiiksi leikatun kietaisubodyn. Pari saumaakin oli ommeltu, mutta sitten homma oli jäänyt kesken. Viime keväänä taisin tämän leikata, kun kavereiden vauvoille ompelin jämäkankaista pikkubodyja. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämä on liian räikeä lahjaksi annettavaksi, eikä silloin ollut vielä tietoa omasta tulokkaasta. Nytkin katselin kankaita ensin sillä silmällä, että sopiikohan nämä yhteen ollenkaan, mutta sisu ei antanut periksi jättää ompelusta edelleen keskeneräiseksi. Nyt olenkin tosi tyytyväinen, sillä valkoinen resorikanttaus rauhoitti mielestäni kokonaisuutta hyvin ja lopputulos onkin aika kiva!

• Kaava: Oma, alun perin Lindexin bodyn pohjalta piirretty
• Koko: n. 62 cm
• Kankaat: Joustofroteet Myllymuksuilta ja Eurokankaasta

Sintille valmistui tällä kertaa pari identtistä unirättiä. Ukolle on ollut tosi tärkeä Teddykompanietin ihana unirätti, mutta tällä kertaa päätin säästää tässäkin asiassa ja tehdä rätit itse. Kerralla valmistui kaksi, jotta niiden peseminen vuorotellen olisi helppoa. Rättien toisella puolella on pehmoinen fleece, jonka keskellä on vanulla korotettu aplikoitu veloursydän. Toinen puoli onkin sitten kierrätyslakanaa. Toivottavasti nämä kelpaavat yökaveriksi!

Näissä yöpuvuissa ei ole sen suurempaa esittelyä, kunhan vain se ilahduttava asia, että sain itseni todella pitkästä aikaa istahtamaan ompelukoneelle. Ennen Sintin syntymää olisi meinaan vielä jotain pientä ommeltavaa ja pari joululahjaakin pitäisi vielä viimeistellä. Ehkä se kynnys nyt madaltui ja jotain alkaa taas tapahtumaan. Mutta siis, tarvitsin itselleni pari yöasua, joihin tämä maha mahtuu. Kaavat ovat omat, eikä niissä ole mitään erityisiä mammamuotoiluita, mutta pituutta on vaan reilusti enemmän. Niinpä näitä on kiva käyttää sitten synnytyksen jälkeenkin, ja jos jossain vaiheessa tuntuu, että pituutta on liikaa, niin sen korjaushan käy helposti.

Neuloin Sintille hetken mielijohteesta ihan omat ensisukat. Tarkoitus oli käyttää Ukon vanhoja, mutta halusinkin tehdä uudet. Pinkki lanka on jotain vanhaa seiskaveikkaa, jossa väri vaihtuu hitaasti. Tarkoitus oli valkoisen rinnalla olla eri pinkkisävyjä, mutta eihän näin pienissä sukissa väri ehtinyt vaihtua ollenkaan. No, tuli näistä aika karkit joka tapauksessa. :)

• Malli: Oma perussukka, 7 s./puikko
• Lanka: Novitan 7 veljestä
• Puikot: 3,5 mm

Vihdoinkin tämä paljon päänvaivaa tuottanut joululahjasetti on valmis! :) Huovutetut lapasethan valmistuivat jo keväällä, jolloin luulin, että olisin tämän joululahjan kanssa todella ajoissa liikkeellä. Kaulaliinankin aloitin jo aikaisin syksyllä, mutta se meni purkuun muistaakseni 4-5 kertaa, ennen kuin löysin sopivan puikkokoon, lankayhdistelmän ja mallineuleen silmukkamäärän. Sitten neuloin pipon jonkun Novitan ohjeen mukaan, mutta siitä tuli aivan liian matala. Tässä vaiheessa myös huomasin, että kyseinen lanka oli lopussa sekä minulta että kaikkialta muualtakin. Kaulaliina siis jäisi myös kesken ilman lisälankaa.

No, Ravelryn avulla sain yhden kerän lankaa lisää ja lisää intoa setin valmiiksi saattamiseen. Pipo meni purkuun kavennusten osalta ja neuloin siihen lisää korkeutta. Kaulaliinakin valmistui ja eilen sain vielä viimeisteltyä pipon tekemällä siihen fleecestä vuorin. Yritin kyllä vielä Eurokankaasta viikonloppuna hakea oikean väristä mikrofleeceä, mutta tietystihän sitä ei siellä ollut. Kotona olevat vaihtoehdot olivat ihanan ohut ja joustava fleece tummanharmaana tai sitten paksumpi fleece valkoisena. Päädyin valkoiseen, mutta en ollut ihan varma, miten osaan tehdä vuorista sopivan, kun se ei jousta niin paljoa kuin pipon neulos. No, tein lopulta pipon omaan päähäni sopivaksi ja toivon, että se on sopiva myös 7-vuotiaalle. Pujotin kuitenkin pipon reunaan ihan ohuen kuminauhan, josta tarvittaessa saa päänympärystä hieman kiristettyä, jos pipo onkin liian suuri. Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen, koska en ole ennen vuoritettua pipoa tehnyt ja se tuntui omassa päässä tosi ihanalta ja lämpöiseltä. Kaulaliina oli pingotuksessa yön yli ja nyt vain paketoimaan settiä lahjapakettiin. Huh, kun helpottavaa saada tämä pois omista käsistä! :)

• Ohje: Pipon silmukkamäärä ja kavennukset vilkuiltu Novitasta kevät 2009. Kaulaliina ja lapaset omasta päästä.
• Lanka: Pipossa Novita Luxus Cloud, n. 60 g. Lapasissa Sandnes Fritidsgarn ja Novita Florica (sisälapaset). Kaulaliinassa Luxus Cloud ja Fleur, yht. 105 g. 
• Puikot: Pipossa 3,5 mm, kaulaliinassa 8 mm ja lapasissa 6 mm & 3,5 mm.
• Muuta: Pipossa silmukoita 108 ja korkeus ennen kavennuksia 13 cm. Kaulaliinan pituus 115 cm.

Viime viikonlopun leffaillan aikana valmistui ex tempore myös Sintille lapaset. Tajusin yhtäkkiä, että kyseessähän on talvivauva, joka ei varmaan pärjää Ukon äitiyspakkauksesta tulleilla puuvillaisilla hanskoilla. Hanskojen ilme sopii tähän postaukseen, koska samalla teemalla mennään. :)

• Malli: Oma, kolmella puikolla, 8 s./ puikko
• Lanka: Sandnes Fritidsgarn, 25 g
• Puikot: 5 mm

Ukolle valmistui perussukat paikkaamaan villasukkapulaa. Lanka on äidin syntymäkodin lampaiden villasta kehrättyä ja siis aikamoisen vanhaa. Ensin tuntui, että sukista tuli aika paksut ja peltiset, mutta kunnollinen lanoliinikylpy teki onneksi ihmeitä!

• Malli: Oma perussukka, 9 s./puikko
• Lanka: Vanhaa villalankaa, 70 g
• Puikot: 3,5 mm

Vuosi sitten tein äidille lahjaksi alpakkaiset kynsikkäät. Tykkäsin niin paljon lopputuloksesta, että päätin tehdä itselleni vastaavat lapaset, varsinkin kun lankaakin oli vielä reilusti jäljellä. Sovelsin näihin kahta eri Ullasta löytyvää ohjetta ja kivat tuli! Ohuet, mutta lämpimät.

• Ohje: Rinsessa-kämmekkäät (silmukkamäärä, varren mallineule ja peukalokiila) ja Aninka (palmikkokuvio)
• Lanka: Teetee Alpakka, 36 g
• Puikot: 3 mm

Viime viikko elettiin täällä meillä täysin remontin keskellä. Olohuoneeseen rakennettiin väliseinä, jotta saatiin yksi ylimääräinen huone työhuoneeksi. Omakotitaloa neljällä makuuhuoneella olemme etsineet jo pitkään, mutta mieluista ja sopivan hintaista ei vain tunnu löytyvän. Joten nyt sitten piti tehdä jotain ratkaisevaa ennen tammikuun tulokasta ja päätimme rakentaa sen neljännen huoneen tähän nykyiseen asuntoon. Ja ratkaisu oli tosi onnistunut! Kovin suuria ei siis käsityörintamalla tapahtunut, mutta jotain pientä jouluaskartelua kuitenkin.

Ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta pienen vyyhdin paperinarua ja se riitti juuri sopivasti sekä valopalloon että valokranssiin. Pallon pyöritin perinteisesti elmukelmutetun ilmapallon ympärille veteen sekoitetun erikeeperin kanssa. Kranssia varten loin 50 s. ja neuloin tasona ainaoikeaa kympin puikoilla. Lopuksi kieritin led-valot rautalankakehikon ympärille ja rullasin paperinaruneuloksen siihen päälle. Kumpikaan työ ei ollut kuitenkaan täysin onnistunut, sillä valopallo ei ole ihan pyöreä, ja kranssin sisälle tuli ruman väriset lamput. Ostin pakkauksen, jossa luki lämminvalkoinen, mutta kyllä minun silmääni lamppujen väri on jotain muuta kuin lämmin. No, vessassa se näyttää ihan kivalta. :)


Näiden valoaskarteluiden lisäksi tein vielä joulukranssin liimaamalla käpyjä oksakehikon päälle. Pitänee vaan vielä odotella sunnuntaihin asti, ennen kuin sen voi ripustaa ulko-oveen. Loput kävyt laitoin lasipurkkiin valojen kanssa.


Ja vielä kuva meidän uudesta seinästä. Vasemmalla se, mistä lähdettiin ja oikealla lopputulos. Näin tehtiin liian isosta ja hankalan mallisesta olohuoneesta uusi 7,5 neliön huone ilman, että olohuoneen varsinainen käyttötila pieneni ollenkaan. Olen kyllä niin tyytyväinen ratkaisuun! :)

Alkuvuonna valmistunut Mario-myssy on ollut siitä lähtien mieluisin pipo, joten toinen oli saatava. Koristeeksi virkkasin pyörylän Mielityn riemupyörien hengessä. Tässä vaiheessa huomasin, että lankalaatikossa lojunut yksinäinen lankakerä on tarpeeksi lähellä pipon sävyä ja tekaisin pipon kaveriksi vielä pitsibaktuksen. Tästä tuli oikein mukava setti talven tuiskuissa ulkoilemiseen.

• Malli: Pipossa MarioMyssy ja huivissa Lacy Bactus
• Lanka: Pipossa Novita Isoveli, 79 g ja huivissa Novita Liisa, n. 50 g
• Puikot: Pipossa 4,5 mm ja huivissa 5,5 mm
• Muuta: Aloitin pipon kavennukset 15 cm jälkeen

Viime viikkoina on selvästi neulotuttanut enemmän kuin on huvittanut ommella. Mutta vaihtelu virkistää! Kesken on luvattoman monta neuletta ja tuntuu, ettei mikään oikein valmistu, kun niitä tekee fiiliksen mukaan vuorotellen. Kertarykäyksellä sain kuitenkin neulottua nämä villahousut tulokkaalle. Muuten meillä kyllä villiksiä piisaa, mutta halusin kuitenkin tehdä yhdet tyttöväriset. :)

• Ohje: Villapöpät Ullasta 1/08
• Koko: 2-4 kk
• Lanka: Pirtin hahtuva 76 g
• Puikot: 5,5 mm

Ja sitten se etsintäkuulutus. Tällainen setti olisi valmistumassa pukinkonttiin, mutta kaulahuivin toinen lanka loppui (neulon kahdella eri langalla yhtä aikaa) ja tässä välillä Novitan Luxus Cloud hävisi vissiin maapallolta kokonaan. Nämä kerät nappasin Prisman alekorista ja tarvitsisin yhden kerän lisää, mutta nyt sitä ei saa enää mistään. Olen kiertänyt kaikki mahdolliset kaupat ja varsinkin halpakaupat, kun niistä yleensä löytyy vanhoja lankoja, mutta turhaan. Samoin olen käynyt läpi nettikauppoja, mutta ei sitä löydy mistään. Eli, jos joltain löytyy kotoa yksi kerä vaaleanpunaista Cloudia, niin ostaisin sen! Muuten joudun purkamaan kaulaliinan ja jättämään sen pois setistä.

Vihdoinkin se on valmis! Halusin virkata tammikuussa syntyvälle Sintille oman peiton, kun Ukkokin kerran sai omansa vajaat pari vuotta sitten. Langan värit valikoituivat kotona olevan lankavaraston perusteella ja vaaleampaa vaaleanpunaista ei olisikaan riittänyt enää yhteenkään neliöön. Huh, tiukille meni! Luonnonvalkoiset ovat kaikenlaisia keränloppuja joko yksinkertaisella tai kaksinkertaisella langalla. Neliöiden reunojen paksuus vähän vaihtelee, mutta pingotuksen jälkeen kaikenlainen kupruilu hävisi. Palaset yhdistin ompelemalla ja lopuksi virkkasin kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita peiton ympäri.

• Sintin peitto isoäidin neliöillä
• Koko: 77 x 77 cm
• Lanka: Vaaleanpunaiset Novitan 7 veljestä ja valkoinen sekalaisesti 7 veljestä, Woolia ja Isoveljeä.
• Virkkuukoukku 3,5 mm

Autosetin limenvihreät velourhousut olivat ne ekat housut, joiden kanssa lähdin hakemaan hyvää housukaavaa. Ne olivat jo ihan käyttökelpoiset, mutta näissä ruskeissa velourhousuissa kavensin vielä yläosaa ja vastaavasti levensin lahkeita. Ja kerrankin osasin leikata tarpeeksi kireän vyötäröresorin. Housujen malli olikin jo niin hyvä, että tein samalla kaavalla vielä turkoosit joustofroteehousut. Kaikkiin kolmiin housuihin tein vähän erilaiset taskut tuomaan ilmettä.

• Kaava: Oma
• Koko: n. 86 cm
• Kankaat: Velour ja joustofrotee Eurokankaasta, resorit R-Collectionilta

Päätin, että harjoittelut uuden ompelukoneen kanssa saavat nyt riittää. Mittari kävi jo pakkaslukemissa, eikä Ukolla ole ollenkaan talvitakkia kauppareissuille. Ostotakkiakin harkitsin, mutta harmittavan usein koot lähtevät kaksiosaisissa puvuissa vasta 92-senttisistä ylöspäin. Katselin siis kangaskaappia sillä silmällä ja R-Collectionin tehtaanmyymälästä mukaan tarttuneet villakangaspalaset näyttivät juuri sopivilta. Sisin vuori on omassa kaapissa lojuneesta, lähes käyttämättömästä Erätukun laadukkaasta mikrofleecepaidasta ja välissä on tikkivuori euron kirpparitakista. Hihoihin laitoin fleecen sijasta vuorisilkkiä, jotta pukeminen olisi mahdollisimman helppoa. Kanttaukset on tehty resorilla ja hihansuissa on myös resorit.

Takki onnistui yli odotusten, vaikkakaan ei ihan ongelmitta. Outoa kyllä, uusi kone kenkkuili juuri siinä vaiheessa, minkä vanha kone on aina hoitanut ongelmitta. Eli resorikanttauksissa. Toinen kaksoisneuloista teki hirmuista hyppytikkiä ja katkoi lankaa. Toinen toimi moitteettomasti, eikä tilanne muuttunut, vaikka langoitin koneen monta kertaa uudelleen ja vaihdoin lankarullien paikkaa. Onneksi mustassa virheet eivät näy käytännössä ollenkaan. Hihansuun resoreiden kanssa oli myös ongelmaa saada ne päällyskankaan ja vuoren väliin, kun vuorisilkki liukkaana kankaana luiskahti helposti saumurin alta pois. Mutta lopulta takki oli kasassa ja täysin sopiva Ukolle. Kaavana olikin kyllä tuttu luottokaava, jonka piirsin vain seuraavassa koossa.

• Kaava: SK 10/07
• Koko: 86 cm
• Kankaat: Villakangas ja vuorisilkki R-Collectionilta, tikkivuori ja mikrofleece kierrätettyä, resori ja vetoketju Eurokankaasta.

Joku aika sitten ompelin sellaisen kasan hattuja, että luulin niiden riittävän vaikka kuinka pitkälle, mutta kuitenkin talvihaalari vaati neutraalin värisen hatun kaverikseen. Päälikangas on Eurokankaan palalaarista sellaista neulosmaista fleeceä. En edes tiedä, kummin päin kangas on tarkoitettu, mutta laitoin neulospuolen päälle. Vuorena on vahvempaa fleeceä ja korvien kohdalla tuplakerros. Eteen tuli yksinkertainen tähtiaplikaatio pitämään kankaat paikoillaan. Samalta istumalta ompelin myös hanskat samanlaisella kangasyhdistelmällä. Molempien kaavat on omat, mutta harmittavasti vasta nyt muistin, että uusimmassa Ottobressakin oli hanskakaava. Sitä olisi ollut kiva kokeilla. Hatusta ei ole nyt livekuvaa, kun tämä pimeys ei paljoa innosta ottamaan yhtään ylimääräistä kuvaa. Kyseessä on kuitenkin sama, hyväksi havaittu kaava kuin näissä hatuissa.

Blogin perusteella ompeluksia valmistuu aika hitaaseen tahtiin, mutta todellisuudessa täällä on joulupukin verstas jo täydessä vauhdissa. Niistä lisää siis vasta parin kuukauden päästä. Lisäksi kaksi muuta blogattavaa on valmiina, mutta toiveikkaana odotan huomista kirkkaamman ilman toivossa. Että pääsisi niitä livekuviakin ottamaan. :)

Harjoittelut uuden koneen kanssa jatkuivat unipussin merkeissä. Ja mitä ihmettä, kone toimi aivan moitteettomasti, eikä siinä suorassa tikissäkään ollut mitään vikaa! Taisi olla vain sisäänajovaikeuksia. Tosin tässä työssä en käyttänyt ollenkaan kaksoisneulaa, joten voi olla, että jumitusta vielä esiintyy seuraavissa töissä. Mutta toivottavasti ei.

Huomattiin miehen kanssa yksi ilta, että Ukon jalat ovat aivan vanhan unipussin päässä kiinni, joten uusi oli saatava nopeasti. Kankaat löytyivät kaapista (college päällä ja fleece sisällä) ja leijonan leikkasin laiskana Ikean kankaasta. Ja hieman piti uuden koneen herkkujakin kokeilla, aakkosia ja tähtiä. :) Oli kyllä ihanaa pystyä ompelemaan rennosti ja niin vauhdilla kun koneesta irtosi. Ilman että alkoi kuulumaan hirveää rousketta, joka on yleensä johtanut langan katkeamiseen.

• Kaava: Sovellettuna Ottobresta 5/06
• Koko: 74/80 cm, mutta pituutta lisätty 20 cm
• Kankaat: College saatu lahjoituksena ja fleece leikattu kaapissa lojuneesta, käyttämättömästä viltistä.

Onkohan tässä ainesta Caorann-blogin historian rumimmaksi ompelukseksi? Jos viimeksi tein pöllöpuvun, niin tämä on kyllä sitten pellepuku. Ei vaan, on tällä työllä ihan funktiokin! Tai itse asiassa kolme. Ensimäinen on se, että vaidoin vanhan Husqvarnani upouuteen Berninaan, ja tarvitsin ensimmäiseksi harjoituskappaleeksi vaatteen, jolla ei nyt ole niin paljoa väliä. Toiseksi, Ukolla alkaa olemaan oikeasti akuutti tarve uusille yöpuvuille, joten sehän on oikein sopiva kohde yrittää päästä sinuiksi uuden koneen kanssa. Kolmanneksi, pääsimpähän lopullisesti eroon Nanson mitättömän värisestä trikoopalasesta ja sain käytettyä puolet Myllymuksuilta vahingossa tilatusta neonoranssista resorista. Loput yöpuvusta on miehen vanhasta t-paidasta.

Tässä vielä vanha ja uusi. Vanha lähti liikkeeseen uuden tieltä ja hieman haikea olo tuli, vaikka varmasti muutos oli vain parempaan suuntaan. Mutta silti tuli olo, että jäin vähän tyhjän päälle. Nyt olen ohjekirjan kanssa opetellut eri toimintoja, mutta en voi sanoa, että tämä ensimmäinen ompelus olisi ollut silkkaa auvoa. Suora tikki ei ole priimaa ja se ihmetyttää, ettei (ilmeisesti) uudessa koneessa pysty säätämään paininjalan painoa ollenkaan (?). Resorikanttaus siis kupruilee helposti. Lisäksi kone teki jäi jumittamaan ja tekemään ihan tiheää tikkiä jokusen kerran ilman näkyvää syytä. Pitää siis tutkailla ominaisuuksia vielä vähän lisää, ja ehkä käydä liikkeessä hakemassa vielä vähän tukiopetusta. 


Ai niin ja se koko kuva yöpuvusta. Onneksi siitä ei näy kovinkaan paljoa yöllä pimeässä unipussin sisällä! ;)