[go: up one dir, main page]

Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohjanruttojuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohjanruttojuuri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Helatorstai Kitkajoen rannalla

Ainakin kerran vuodessa käyn kulkemassa Kitkajoen takarantaa Myllykoskelta alavirtaan. On vaihtelua katsoa tuttua maisemaa toiselta kantilta. Mutta ennen kun pujahdan Putaanojan sillan luota Aallokkokosken rannalle, käyn pienellä suolla katsomassa pohjanruttojuuren kukinnan kehitystä. Pohjanruttojuuri on Suomen ainoa alkuperäinen ruttojuurilaji. Etelänruttojuuri ja japaninruttojuuri ovat tänne koristekasveiksi tuotuja vieraslajeja. Pohjanruttojuuri kasvaa nimensä mukaisesti Pohjois-Suomessa, suurimmat esiintymät ovat Kittilän seudulla ja Käsivarressa. Kuusamosta tiedän yhden kasvupaikan ja sinne suuntaan ensiksi.

Olen käynyt kuvaamassa pohjanruttojuurta useana keväänä, mutta nyt osuin ensimmäistä kertaa paikalle kun kukinta on parhaimmillaan. Pohjanruttojuuri puskee versonsa ja kukkanuppunsa jään ja lumen läpi, siksi se kukkii hyvin aikaisin. Ja kukintohan on erittäin kaunis.




Vasta pari viikkoa sitten suo oli lumen peitossa, nyt sulamislammikoista nousevat pohjanruttojuuren nuppuiset varret.


Toinen aikainen kevätkesän aikainen kukkija on pahtarikko. Yksi tuntemani kasvupaikka on hyvin vilkasliikenteisellä paikalla. Siksi jännitän joka kevät onko kukkavarsi saanut kehittyä rauhassa.


Kukkatervehdysten jälkeen matka jatkuu Kitkajoen varteen. Korkealta kalliolta on hyvä näkyvyys Jyrävän alapuoliseen suvantoon ja Siilasmajalle. Retkeläiset siellä pakkaavat rinkkojaan lähtövalmiiksi. Jyrävän putos jää ylävirrasta katsottuna melko hyvin piiloon.


Koskilauttayrittäjä on kiinnittänyt lauttansa juuri Jyrävän putouksen yläpuolelle. Lautat lasketaan tyhjänä koskea alas Jyrävän suvantoon ja siitä retkeläiset jatkavat meloen Kitkajokea alas.


Hivuttaudun rinnettä alas Jyrävän niskalle. Varjoisalla rannalla on vielä lohkare sinistä jäätä.


Nämä pienet luolat löytyvät Jyrävän takarannan kalliosta. Matalammassa luolassa mahtuu juuri istumaan, olen joskus syönyt siellä eväitä. Nyt jatkan matkaa jokirannan tulipaikalle evästelemään.


Kallioseinämä antaa hyvän suojan pohjoistuulilta.


Nuotiopaikka on ihan jokirannassa, mutta puukatos ja huussi ovat kallion päällä. Kirves löytyi tällä kertaa nuotiopaikalta, viime käynnilläni en löytänyt kirvestä kummaltakaan paikalta.


Nuotiosavun tuoksu ja Jyrävän jyrinä vieressä, asioita joita ei saa kuvaan. Nyt oikeastaan ensi kerran tajusin mistä nimi Jyrävä johtuu. Putouksen kohinan lisäksi siitä kuuluu kumeaa jyrinää kun vesimassat putoavat yhdeksän metriä alaspäin.









Kallioiden välin kurusta pääsee nousemaan ylös. Jyrkkään rinteeseen on viritetty köysikaide avuksi. Mahtava kalliopaasi on ihan putouksen kohdalla. Tulee ihan mieleen muumitarinoiden Mörkö.


Kitkajokea Aallokkokosken ja Jyrävän välillä


Koivun lehdet ovat vasta avautumassa hiirenkorvista lehtiruusukkeeksi helatorstaina Kitkajokivarressa.


Paluumatkalla jään kuuntelemaan ja katselemaan pauhaavaa Aallokkokoskea.


Kuivalla rantapenkalla on mukava istua, aurinko lämmittää ja koski kohisee eikä itikoistakaan ole vielä haittaa.


Myllykoskella on helatorstain kauniina aurinkopäivänä ruuhkaa. Kun aamulla lähdin polulle, ei parkkipaikalla ollut yhtään autoa, palatessa joka paikka on täynnä autoja.






Lopuksi fantasiakuva Myllykoskesta, päällekkäisvalotuksella on loihdittu usvaa kosken yläpuolelle.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Alkukesän kukkia Kuusamossa

Kesää odotetaan edelleen Kuusamossakin. Kylmää ja tuulista, siinä alkukesän sääkuva. Kasvit yrittävät siitä huolimatta availla kukintojaan, paljon hitaammin vaan kaikki tapahtuu normaalikesään verrattuna.

Kävin toukokuun puolivälissä katsomassa harvinaisen pohjanruttojuuren kasvustoja. Silloin muutamia versoja nousi jään ja lumen keskeltä. Nyt pienen kosteikon pohjaa pilkuttavat kauniin vaaleanpunaiset kukkahuiskilot. Ensimmäistä kertaa näen pohjanruttojuuren kukkivana. Kukka on kaunis ja sen tuoksu voimakas. Kolmas kerta toden sanoi; toissa kesänä, kun löysin paikan, ne olivat jo kukkineet, viime kesänä kukinta meni niin nopeasti ohi, että myöhästyin taas.






Neidonkengän kukinta jatkuu pitkään normaaliolosuhteissakin, nyt kylmyyden vuoksi vielä pitempään. Jos viileästä säästä jotain hyötyä on, niin kukkakuvauksessa. Tavallisesti ympärillä pörrää miljoona itikkaa, nyt ei yhtään. Saan rauhassa ihailla ja kuvata metsän pientä orkideaa. Tuntuu, että tänä vuonna ne kukkivat poikkeuksellisen runsaasti.















Neidonkenkämetsässä on tarkasti katsottava mihin astuu. Neidonkenkä on vain 10-15 senttiä korkea ja sen kukka noin kolmisenttinen. Onneksi lilanpunainen väri ilmoittaa sen sijainnista.


Pohjanruttojuuren lisäksi löysin toisenkin kukan, jota en ollut aiemmin nähnyt parhaassa loistossaan. Pahtarikon kanssa olemme leikkineet piiloleikkiä viime vuodet. Olen tavannut sen nuppuisena ja hieman ohikukkineena, mutta en koskaan aikaisemmin kukinnan parhaassa vaiheessa. Nyt osui kohdalleen. Kalliohyllyn pahtarikkoryhmän kahdeksan kukkavartta ovat kehittäneet kauniit valko-puna-vihreät kukkaryppäät.





Sieliköt ovat samassa kukintavaiheessa kuin viime vuonna 23.5. Voisiko tästä päätellä, että kesä on lähes kolme viikkoa myöhässä!

Lopulta punapilkkuisten nuppujen seasta löytyy kaksi kukkaan ehtinyttä sielikköä.


Riekonmarjan kukat ovat ihan maanmyötäisiä. Ne erottaa kun tutkii tarkemmin viime vuotisia ruskeaksi kuivutta lehtimattoa. Uutta versoakin on jo vähän tulossa. Riekonmarjan kukka näyttää ihan samanlaiselta kuin sianpuolukan kukka. Samaa sukua ovatkin.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pieni karhunkierros

Vilu hytisyttää kun asettelen rinkkaa selkään Juuman parkkipaikalla. Lämmintä on vain viisi astetta ja tuulikin tuntuu kylmältä. Mutta luotan säätiedotukseen joka lupasi tälle päivälle lämpimän tuulahduksen idän suunnalta.

Niskakoski näyttää sillalta katsottuna virtaavan rauhallisesti. Suurimmat kuohut ovat vasta kosken lopussa.

Poikkean polulta metsään. Notkoissa on vielä paljon lunta.

Vedenpinnan muutokset Kitkajoessa tapahtuvat hillitymmin kuin Oulankajoessa. Tulevalle viikonlopulle ennustetaan tulvahuippua Myllykoskelle.





Koillismaalaiset ovat niin vaatimattomia. Tämä ei ole koski vaan Putaanoja.

Pyöreälampi on vielä jäässä, samoin kuin muutkin pikkulammet Kallioportin polun varrella.



Luvattu lämpöaalto alkaa tuntua. Kallioportille kiivetessä tulee kuuma.






Tässä olen jo 252 askelmaa Kallioportin lakea alempana.

Vuoman pohjalla virtaa.

Pysähdyn tauolle Harrisuvannon laavulle, jonne edelläni kulkenut pariskunta on jo tehnyt tulet. Lisää tulistelijoita saapuu kun leirikoululaisryhmä pelmahtaa paikalle.

Suuren ryhmän kulku riippusiltaa pitkin vie aikaa. Sillalla saa olla enintään kolme kulkijaa kerralla. Aika moni näytti ottavan selfietä sillalla kulkiessaan.




Pitemmille päiväretkille pakkaan mukaan Ospreyn 38-litraisen pikkurinkan. Siinä kulkee kevyemmin kuin repussa kamerakalusto, tulenteko- ja keittotarvikkeet ja varavaatettakin.


Harrisuvannolta Jyrävälle päin kulkiessa on pitkä osuus, jossa veden kohina kuuluu mutta joki ei näy. Vasta Vattumutkan jälkeen avautuu jokinäkymiä polun varrella.

Kalliosaari ja Kitkajoen kanjoni.

Toisen tauon pidän Siilasmajan rannassa. Riisun saappaat (maastokengillä olisi pärjännyt ihan hyvin) ja nostan jalat leveälle penkille. Aurinko lämmittää ja vastarannalla kuohuu Jyrävä. Iltapäivällä lämpötila nousee kevään ennätykseen, +16 asteeseen. Lämpö saa ensimmäiset itikatkin esiin. Muistoksi ensimmäisestä kesäpäivästä saan kutiavan paukaman.


Siilasmaja


Loppumatkalla pysähdyn vielä Aallokkokosken kohinoita katselemaan ja kuuntelemaan. Rannan opastaulussa sanotaan, että 900 metriä pitkän kosken laskemiseen menee aikaa 2-3 minuuttia. Aikamoista vauhtia.


Tässä vielä retken kukkia:  Juumajärven rannalla näsiä on vasta nupulla.

Nupulla on myös pahtarikko Kallioportin polun varrella.

Variksenmarja kukkii.

Harvinainen pohjanruttojuuri tunkee versonsa jään läpi ja alkaa heti kehittää kukintoa. Pohjanruttojuuri on Suomen ainoa alkuperäinen ruttojuurilaji.