Turvaruoka on asiana monille täysin vieras, harmittelee Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab.
Termi sotketaan helposti eri ruoka-aineallergisille turvalliseen ruokaan. Siitä ei kuitenkaan ole kyse.
Yle uutisoi tänään, että turvaruoan tarve on kasvanut kouluissa ja päiväkodeissa. Turvaruoka on ennalta sovittu ateria, joka turvaa lapsen energiansaannin, kun muu ruoka ei mene alas esimerkiksi aistiherkkyyden vuoksi.
Lapset ovat turvaruoan saamisen suhteen eriarvoisessa asemassa, koska kuntien käytännöt vaihtelevat.
Myös Schwab on huomannut, että lasten turvaruoan tarve on Suomessa lisääntynyt.
Syynä on mahdollisesti vanhempien tiedon lisääntyminen asiasta.
– On ajateltu, että lapsi on nirso. Joku voi olla nirsokin, mutta kyllä meillä on esimerkiksi aistiherkkiä lapsia, Schwab sanoo.
Hänen mukaansa tilanteessa ei päästä eteenpäin, jos lapselle yritetään väkisin syöttää ruokaa, joka esimerkiksi tuntuu suussa oudolta.
Turvaruoan tarkoitus on turvata lapsen ravinnonsaanti, Schwab muistuttaa. Lapsi saa tuttua ruokaa, joka maistuu. Sitä tarjotaan vasta, kun on ensin yritetty harjoitella syömään ruokaa, jota muutkin lapset saavat.
Pohjois-Savossa on turvaruokasuositus lapsille
Schwab tuntee itse parhaiten Pohjois-Savon hyvinvointialueen tilanteen. Hän ei osaa sanoa, kuinka monella hyvinvointialueella on turvaruokakäytäntö.
Pohjois-Savossa marssijärjestys menee niin, että lapsi ohjataan ravitsemusterapeutille, joka määrittää, onko turvaruoalle perusteltu tarve vai ei.
Sitten koulu- tai päivähoitoruokailun toimittajan listalta valitaan ne ruoat, jotka lapselle tarjotaan.
Hän muistuttaa, että turvaruoan tarvitsijoita ja aistiherkkiä lapsia on vain pieni osa lapsista.
Mutta jos lapsi selvästi syö liian vähän, vaikka se ei vielä näkyisi kasvussa, siihen täytyy puuttua.
– Ravinnon ja energian saaminen vaikuttaa lapsen jaksamiseen ja esimerkiksi keskittymiseen tehtävien tekoon, Schwab sanoo.
Syömishaasteiden vuoksi myös vanhempien jaksaminen on usein koetuksella.