[go: up one dir, main page]

Maitotiloja kaatuu kovaa tahtia, mutta lehmien määrä ei ole pudonnut – jäljelle jäävät suurtilat, jotka myös investoivat

Maatalous­yrittäjän pitää hallita monia töitä laajasti. Se on yksi syy, miksi lavialaiset Heikki ja Meri Äijö haluavat jatkaa lypsy­tilallisina.

Porin Laviassa Äijön tilalla lehmiä on pihattonavetassa noin 250. Video: Minttu Villanen-Itälinna / Yle

Satakuntalaisten maitotilojen määrä väheni viime vuonna 15 prosentilla vuoteen 2024 verrattuna. Se tarkoittaa, että vuodessa 17 tilaa lopetti maidontuotannon.

Lehmien määrä on kuitenkin pysynyt suurin piirtein samana, sillä monet nykytilat haluavat kasvattaa tuotantomääriään.

Tilojen vähenemisen ja toisaalta lehmämäärän tilakohtaisen kasvattamisen trendi on valtakunnallinen. Kun vuonna 2024 lypsykarjatiloja oli Suomessa 3 873, oli niitä viime vuonna enää 3 565.

Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton mukaan Suomessa keskimääräinen lehmämäärä tilaa kohti on kasvanut nyt noin viiden prosentin vuositahdilla.

Kuvassa lehmät makaavat navetassa, kaulapannat kaulassaan ja makuualustana on hiekkaa.
Satakuntalaisella maitotilalla on keskimäärin 62 lehmää, kun esimerkiksi Varsinais-Suomessa keskikokoisella maitotilalla on 88 lehmää. Kuva: Minttu Villanen-Itälinna / Yle

Pro Agria Länsi-Suomen toimitusjohtaja Sami Iltasen mukaan tilojen väheneminen ei kuitenkaan ole alan koko kuva. Tilalliset esimerkiksi investoivat rakennuksiin ja tiloja nykyaikaistetaan.

– On siis myös tulevaisuuden uskoa. Päätöksiä tukee maidon tämänhetkinen järkevä hinta, Iltanen arvioi.

Vaatimuksena monipuolinen osaaminen

Porin Laviassa Äijön tilalla lehmiä on pihattonavetassa noin 250.

Siellä ne liikkuvat omassa aikataulussa täysin automatisoidulle lypsyasemalle.

Lehmät saavat valita, milloin menevät syömään, makuulle, robotille lypsylle tai seurustelemaan toistensa kanssa.

Lypsylehmiä navetassa.
Lypsy kuuluu lehmän päivärutiiniin vähintään kaksi kertaa päivässä. Välillä hoitajat käyvät niitä muistuttelemassa. Kuva: Minttu Villanen-Itälinna / Yle

Maatalousyrittäjä Heikki Äijö, 39, on ollut tilan yrittäjänä vuodesta 2015. Silloin tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, kun Äijön vanhemmat jättäytyivät sivuun.

Heikki Äijö toimii nyt lypsykarjatilallisena yhdessä vaimonsa Meri Äijön, 33, kanssa.

Kaksi henkilöä katsoo kameraan ja hymyilee, taustalla näkyy navettaa.
Meri ja Heikki Äijön perheeseen syntyy lähiviikkoina kuopus 3-vuotiaan Sakarin kaveriksi. Kuva: Minttu Villanen-Itälinna / Yle

Kunnon rehua jalostetuille lehmille

Runsaasti maitoa tuottava lehmä vaatii laadukasta ravintoa.

– Siksi myös peltopuolella täytyy onnistua ja kehittää rehuntuotantoa. Se on lypsytilalla iso menoerä. Eläinten jalostuskin menee jatkuvasti kovaa tahtia eteenpäin, Heikki Äijö sanoo.

Meri Äijön mukaan työn hyvä puoli on monipuolisuus.

– Eläinten kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Viljelyksillä säät ja vuodenajat vaihtelevat, joten päivät ovat aina vähän erilaisia.

Heikki Äijö listaa, että tilallisen pitää hallita monia työtehtäviä.

– Yrittäjänä pitää osata paljon ja eläimet täytyy tuntea. Välillä saa olla eläinlääkärinä, sähkö- ja putkimiehenä sekä koneenkorjaajana.

Kuvassa näkyy navetassa oleva karjapihatto, jossa lehmät syövät heinää.
Nykylehmä tuottaa jalostuksen ja oikeaoppisen rehun ansiosta enemmän maitoa kuin aiemmat nautasukupolvet. Kuva: Minttu Villanen-Itälinna / Yle

Maatalousyrittäjäpariskunnalla on vahva usko tulevaisuuteen. Yksi tärkeä arvo on suomalaisen ruokatuotannon lisäksi jatkaa perheen työtä.

– Vanhempani ovat panostaneet tähän ja kehittäneet tilaa. Arvostan sitä. Jos emme olisi jatkaneet, koko kehitystyö olisi mennyt hukkaan.