Viime vuonna saatiin paljon uusia todisteita siitä, että ilmasto muuttuu ja lämpenee entistä nopeammin. Maapallon lämpeneminen kolkuttelee jo Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteeksi asetettua 1,5 asteen rajaa, ja raja tulee ylittymään vääjäämättä lähivuosina.
Kaikkein voimakkainta ilmaston lämpeneminen on pohjoisella napa-alueella. Alueen lämpeneminen synnyttää myös kerrannaisvaikutuksia, jotka kiihdyttävät lämpenemisprosessia entisestään. Se, mitä tapahtuu arktisella alueella, leviää muuallekin maapallolla.
Ilmiöllä on englanninkielinen nimi Arctic amplification.
Käytännössä arktisen alueen lämpenemistä kiihdyttävät muun muassa jään väheneminen, ilmankosteuden lisääntyminen ja merivirtojen tuoman lämpöenergian määrän kasvu.
Jään väheneminen lisää auringonvalon lämpöenergian imeytymistä ilmaan ja veteen. Se puolestaan sulattaa lisää jäätä, mikä lisää energian imeytymistä.
Lämpö synnyttää merijäähän isoja aukkoja ja erikokoisia railoja. Niistä pääsee nousemaan lisää kosteutta ilmaan, mikä toimii eristeenä ja nostaa siten ilman lämpötilaa.
Lämpeneminen myös sulattaa ikiroutaa. Sulaneesta ikiroudasta pääsee vapautumaan metaania ilmakehään, ja voimakkaana kasvihuonekaasuna se kiihdyttää ilmakehän lämpenemistä.
Vuonna 2025 tehtiin monia mittaushistorian ennätyksiä
Amerikkalaisen NOAA-tutkimuslaitoksen ja NASAn mukaan arktisten maa-alueiden päällä olevan ilman lämpötila oli keskimäärin mittaushistorian korkeimmalla tasolla viime vuonna.
Paikoin lämpötila oli joulu–tammikuussa jopa 20 astetta korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1981–2010. Toisin paikoin napa-alueella tosin oli tuolloin huomattavasti keskimääräistä kylmempää.
Vastaavasti arktisten merien pintalämpötila oli viime vuonna keskimäärin seitsemän astetta korkeampi kuin viimeisten 30 vuoden aikana keskimäärin.
Merijään tilavuus oli mittaushistorian pienin viime vuonna, ja ennätyksiä on rikottu myös tämän vuoden puolella.
Lisäksi arktisen alueen sademäärä on ollut mittaushistorian korkeimmalla tasolla.
Lapissa lämpötila on noussut jo yli kaksi astetta
Lapissa ilmastonmuutos on nostanut keskilämpötiloja 2,5 astetta esiteollisesta ajasta, kertoo Värriön tutkimusaseman johtaja, professori Mikko Sipilä. Sen lisäksi luonnossa näkee paljon muitakin seurauksia.
Sipilän mukaan pysyvä lumipeite tulee Lapissa nykyisin noin 1–3 viikkoa aiempaa myöhemmin, ja lämpötila sahaa entistä useammin nollan molemmin puolin, mikä johtaa jääkerrosten muodostumiseen lumipeitteeseen.
Myös jäiden kestävyys on heikentynyt leutojen talvien vuoksi. Samoin sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet.
– Kasvukausi on pidentynyt 2–4 viikkoa, kun ilmastovyöhykkeet ovat siirtyneet laskennallisesti pari sataa kilometriä pohjoiseen. Puurajakin on noussut laskennallisesti pari sataa metriä ylöspäin. Se tarkoittaa sitä, että meidän tunturimme tulevat metsittymään tulevaisuudessa.
”Lämpötila nousee vääjäämättä vielä korkeammalle”
Maailmaan on mahtunut paljon puhetta kasvihuonekaasujen vähentämisestä, mutta toistaiseksi niiden pitoisuus vain suurenee ilmakehässä.
Osa niistä syntyy luonnon reagoidessa lämpenemiseen, mutta myös ihmisten tuottamien kasvihuonekaasujen määrä on edelleen kasvussa.
Kasvu näkyy muun muassa siinä, että maapallo ei ole säteilytasapainossa. Auringosta tulee maapallolle keskimäärin noin watin teholla enemmän lämpöä neliömetrille kuin mitä sitä palaa takaisin avaruuteen.
Luku kuulostaa pieneltä, mutta yhdelle neliökilometrille tulee keskimäärin jo noin megawatin verran sellaista energiaa, joka vain nostaa maapallon lämpötilaa nykyisestään.
Infogrammissa luvut kertovat 12 edellisen kuukauden keskiarvon syyskuun lopussa kunakin vuonna. Jutun kirjoitushetkellä viimeisin julkisesti saatavilla ollut tieto oli syyskuulta 2025.
Lämpötila tulee siten vääjäämättömästi nousemaan lähivuosina, sanoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Joonas Merikanto.
Merikannon mukaan maapallo tulee ylittämään 1,5 asteen lämpenemistason hyvin todennäköisesti. Kahden asteen tavoitteenkin saavuttaminen on hyvin vaikeaa.
Jos lämpenemistä halutaan hidastaa ja jopa pysäyttää, pitää päästöjä vähentää nopeasti.
Lisäksi pitää Merikannon mukaan myös ryhtyä laajamittaisesti poistamaan hiilidioksidia ilmakehästä. Se on kuitenkin toistaiseksi teknisesti erittäin haastavaa ja kallista, eikä maksajasta ole vielä mitään tietoa.
Lapin kesätkin ovat nyt terveysriski
Tähän asti Lapissa on puhuttu ilmastonmuutoksesta lähinnä jäisen ja lumisen ajan ongelmana. Aivan viime vuosina on herätty yllättäen siihen, että kuumat kesätkin vaativat huomiota.
Arktisen keskuksen yliopistotutkija Sirpa Rasmus on alkanut tutkia sitä, miten lämpeneminen vaikuttaa Lapin luontaiselinkeinojen harjoittajiin. Kesähelteet ovat nousseet esille muun muassa porojen ja poronhoitajien uutena terveysriskinä.
Ilmastonmuutos kyllä aiheuttaa isoa huolta. Se on varmaan yksi isoimmista huolenaiheuttajista kalastuksen ja porotalouden puolella, Rasmus sanoo.
– Lumi- ja jääolosuhteiden muutosten kanssa pärjäämiseen on jo syntynyt keinoja. Sen kanssa on eletty jo useampia vuosikymmeniä. Ihmisillä on kokemusperäistä ja perinteistä tietoa, miten tällaisissa oloissa toimitaan.
Kesäolojen ongelmat sen sijaan ovat tulleet viime vuosina enemmän ja enemmän esille, kun Rasmus puhuu kalastajien ja poronhoitajien kanssa.
– Kun kesät kuumenevat, tulee vastaan ihan uudenlaisia olosuhteita. Niistä ei ole kokemuksia, ja ne tuntuvat pelottavilta.
Lajit väistyvät tai kuolevat pohjoisen merissä
Lämpeneminen näkyy Jäämerellä siten, että sen lajisto on muuttumassa Atlantin kaltaiseksi. Esimerkiksi monet levälajit sekä turska ja kolja ovat levinneet yhä kauemmaksi pohjoiseen Barentsinmerellä.
Vastaavasti monet arktisten vesien lajit joutuvat väistymään lämmön ja jääpeitteen sulamisen tieltä. Häviäjiä ovat muun muassa jääkarhut, hylkeet, mursut ja jotkut valaslajit.
Lämpeneminen ei toki ole ilmastonmuutoksen ainoa seuraus, sanoo Helsingin yliopiston professori, meritutkija Petteri Uotila. Esimerkiksi merivirtaukset muuttuvat ja meret happamoituvat.
Pohjoisessa meret myös ovat muuttuneet entistä voimakkaammin kerrostuneiksi. Esimerkiksi Grönlannista on sulanut tällä vuosisadalla keskimäärin yli 200 miljardia tonnia jäätä vuodessa.
Pintavesi on nyt entistä makeampaa ja kevyempää, eivätkä vesi ja siihen liuenneet kaasut pääse sekoittumaan syvemmällä olevan suolaisemman ja raskaamman veden kanssa entiseen malliin.
Samalla vähenee hiilidioksidin ja ylipäätään hiilen kulkeutuminen ilmakehästä syvempiin vesikerroksiin.
Kerrostuneisuus voi pahimmillaan myös häiritä lämmön kulkua pohjoiselle Atlantille AMOC-virtauksen mukana. AMOCin pysähtymisellä olisi hyvin laajoja ja suuria vaikutuksia koko Pohjois-Euroopan ilmastoon.
Tämä artikkeli perustuu haastateltavien antamiin tietoihin sekä viimeaikaisiin julkaisuihin ja tilastoihin seuraavista lähteistä: CERES-EBAF, Copernicus, DMI (Tanskan ilmatieteellinen laitos), European Geosciences Union, NASA, NCEP, NOAA, Penn State University