Olen tässä vähän katsonut näitä päivänliljoja, jotka siirsin viime vuonna, sillä kultaherukka niiden vieressä on kasvanut valtavaksi ja päivänliljat olivat jäämässä alle. Minusta tässä on aina ollut kahta eri päivänliljaa – se on päivänselvää, kun katsoo eroja oikeanpuoleisimman kukan ja muiden välillä. Oikeanpuoleinen on sirompi ja vähän vaaleampi. 
Päivänliljat elävät länsireunan rehotuksessa, jota on tullut jo vähän esiteltyä. Tässä on lisäksi rohtosormustinkukkien viidakko. Alareunassa näkyy purppurahelmimarjaa ja oikealla on kolmioka. Vähän erikoisempaa puskaa ja puuta siis. Oranssit ovat kellukka 'Totally Tangerine' ja idänunikko.
'Totally Tangerine' on yksi ihanimmista kellukoista! Oranssi hehkuu kolmiokan puhkeavien vaaleanvihreiden lehtien vierellä. Kolmioka on piikitön muoto (f. inermis).Otin vielä yhden kuvan kolmiokan alla asuvasta 'Francesca' -loistokevätesikosta, kun se ei ole vieläkään täysin kuihtunut! Tämä on ollut ennätyspitkien kukintojen kevätkesä–alkukesä, tämäkin esikko on ollut kukassa puolitoista kuukautta.
Tässä on tismalleen rakastamani värimaailma! Ja tyyli: pidän keveästä kasvillisuudestakin. Samansävyisiä tarhakulleroita on tässä lähekkäin kaksi, 'New Moon' ja 'Cheddar'. Ne ovat niin identtiset, että erotan ne vain kasvupaikan perusteella. Edessä on hurmaava mantšurianakileija.Ransu esittelee jääneitä eli idänunikoita ja tarhaidänunikoita. Vaaleimmat ovat siemenkasvatuksia, joiden lajikenimeä en tiedä. Oranssinpunainen ja lohenpunainen eivät kuuluneet ruskopenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Tuo kirkkaimman oranssinpunainen saa tänä kesänä lähtöpassit tästä. Mutta muuten pidän noista unikoista aika paljon. Kyllä maailmaan väriä mahtuu.Mieleisin värimaailma on ruskopenkin alamäen päässä, joka alkaa kuvassa vasemmalla. Siellä ovat vaaleankeltaiset kullerot ja ihana kellukka 'Mai Tai'.Näkymä ilman unikoita, tässä juuri ennen niiden kukintaa, on seesteisempi. Kiinanpunapuu ihan penkin alapäässä on kasvanut jo lähes kaksimetriseksi.'Mai Tai' on toinen ehdottomista lempparikellukoistani. Aivan mahtava väri – ja pitkä kukinta tässäkin: parhaassa kukassa jo ties kuinka monta viikkoa. Vasemmalla on tummalehtinen tyräkki Miner's Merlot ('Km-mm024'), joka olisi täydellisen sävyinen vieruskasvi kellukalle, mikäli vain osoittautuu talvenkestäväksi.Jos ei tummalehtinen tyräkki pärjää, on tässä ihan mukava värimaailma ilmankin. Ilokseni olen huomannut viimeinkin ensimmäiset pikkusormustinkukan siementaimet. Kuvassa näkyy tosin rohtosormustinkukkaa, se on löytänyt tiensä tännekin.

Melkoinen ero, vai mitä? Otin kuvat samoilla asetuksilla peräjälkeen, kun aurinko tuli kohti. Hyvin havainnollistuu se, kuinka vaikeaa on saada hyviä kuvia kirkkaassa auringonvalossa. Varjokohtia pitäisi kuvankäsittelyllä avata, mutta en käsitellyt kuvia mitenkään – näin erot näkyvät paremmin. Paras valotus on ensimmäisessä tai keskimmäisessä kuvassa, kun aurinko on juuri tulossa pihalle, mutta ei paista vielä täysillä.Yksi tilaamistani kasveista on himalajanvuokko, jollainen minulla oli aiemmin, mutta se kuivui parissa vuodessa kuoliaaksi. Olin istuttanut sen lähes täysvarjoon, mutta kasvi kaipaa kosteutta – lajinimi rivularis kertoo sen. Nyt yritän uudestaan. Aiemmassa kuvassa taustalla näkyi särkynytsydän 'Cupid', aivan ihana pehmeän vaaleanpunainen lajike. Tämä on kukkinut hyvin pitkään, kuten muutkin lajitoverinsa: tavallinen aniliininpunainen ja sitten valkokukkaiset. Jännitän, kukkiiko vasta kesäkuun puolivälissä noussut punakukkainen Valentine tänä kesänä ollenkaan.Hankin keväällä myös uuden 'Francesca' -loistokevätesikon. Minulla on selvästi fiksaatio tietyistä kasveista. Jos/kun ne häviävät, hankin aina uuden, jos vain löydän. Tämä tavattoman kauniin värinen ja röyhelöinen vihreä-keltakukkainen on sellainen esikko, jota ilman en mielelläni ole. Nyt yritin keksiä sille aiempaa paremman paikan ja olen muistanut kastella. Niinpä unelmien esikko kukkii parhaillaankin.

Raivasin kosteikkopuutarhaa (Mustista oikealle). Ihan kuvan oikeassa reunassa voi nähdä jalosyreeni 'Moskovan Kaunottaren' kukintoja – se on edelleen kukassa, kiitos viileiden säiden! Aloituskuvan raparperin jälkeen tulee preeria. Alue kukoistaa vasta loppukesällä, mutta tuolla toisessa päässä on jo jotakin kukassa.Siellä kukkivat siemenistä kylvämäni vaaleankeltaiset 'Citrinus' -niittyleinikit. Niitä on viisi ja toivon, että ne elävät monta vuotta. Ensimmäinen kasvattamani taimi häipyi kukinnan jälkeiseen ensimmäiseen talveen. Tämä on niin täydellisen kaunis kasvi! Leinikkien takana kukkii elleninneilikka valkoisena ja on siellä koiranputkeakin.

Tai oikeastaan taimikasseja oli kolme. Niissä on joskus aika ihania yhdistelmiä, jotka eivät kuitenkaan oikeassa elämässä voi päätyä kasvamaan vierekkäin. Kuten tässä kirjavalehtinen rusolaukkaneilikka 'Nifty Thrifty' ja pronssifenkoli. Fenkolihan kasvaa puolitoistametriseksi, kun laukkaneilikka on kääpiö.
Lisäksi hankin uuden "mustaherukkasalvian" keväällä kuolleen tilalle. Edellisen talvetus onnistui huhtikuulle asti, jolloin viimeinenkin vihreänä sinnittelevä oksa näivettyi ja sitten oli jo juuristokin kuollut. Harmi vain, mutta onneksi löytyi uusi!Joku saattaa muistaa vastikään ruusu-heinätarhaan istuttamani oranssinpunakukkaisen 'Oranje Moersdag' -polyantharuusun, jonka olin ostanut äitienpäiväksi. Sen kohtalona oli kuitenkin siirtyä muualle ja kun lähelle mutapuutarhan reunalle avautui väärän värinen idänunikon siementaimi, oli kohtalo sinetöity. Molemmat ylös ja tänne pihan länsireunalle!Alempana rinteessä on onneksi hyväkuntoinen kolmioka. Kovassa tuulessa on vaikea ottaa selvää kuvaa, mutta kai tästä saa jotakin käsitystä. Se talvehti sataprosenttisesti.