Liisan kasvit

20 tammikuuta 2026

Ritarinkukkien loppuyhteenveto

Palataan vielä hetkeksi ritarinkukkien pariin. Niiden edesottamuksia on ollut jännittävä seurata. Ei niillä tunnu olevan kasvussaan ja kukkimisessaan mitään logiikkaa. Suurin pettymykseni ovat olleet 'Lady Jane't. Laitoin ne ensimmäisenä syksyllä kasvamaan, ne kukkivat ensimmäiset kukkansa hyvin väkinäisesti minivanoilla ja toisia kukkavanojaan ne ovat jumittaneet ikuisuuden. Pakkasjakso viilensi meilläkin sisätiloja, ja matalampi lämpö on varmasti hidastuttanut kasvua vielä lisää. Mutta hitaastihan nuo kasvoivat syksylläkin, ja silloin sisällä oli vielä hyvinkin lämmintä.

Hippeastrum 'Lady Jane'n sipulit olivat tunnin liotuksessa pienessä vesimäärässä ennen istutusta.
Samoin tein kaikille muillekin ritarinkukkien sipuleille.

2.12.25 ritarit lattiakasvatuksessa tilanpuutteen takia.
'Lady Jane'n sipulit ruukutin 29.10.25, kaikki muut 5.11.25.

Ensimmäiset kukkavanansa 'Lady Jane't kasvattivat juuri ja juuri kymmensenttisiksi.

Toiset kukkavanat 'Lady Jane't jättivät sitten pilkistämään sipulin sisältä
tai nuppu aukesi heti tultuaan sipulista ulos.

Tässä vaiheessa alkoi jo hermo olla koetuksella mokomien ladyjen kanssa. Aloin tutkia niitä tarkemmin. Sipulit tuntuivat heiluvan ruukuissaan kovin helpon oloisesti ja ne saikin nostettua ylös ilman minkäänlaista vastarintaa. Eikä ihme. Eihän niillä ollut nimeksikään juuria jäljellä! Ja kaikki kolme ihan samanlaisia. Sipulit olivat kuitenkin kiinteitä, eikä minkäänlaista mädän tuoksahdusta tuntunut. Kuorin sipuleista kuivat, ulommaiset kerrokset ja pesin ne puhtaiksi. Tyvilevyt näyttivät hieman kummallisilta ja juuret olivat tosiaan melkein kaikki kadonneet. Rapsuttelin ruskeaa pois sen verran kuin uskalsin ja ripottelin tyvilevyjen pintaan kanelia. Sen pitäisi olla luonnon oma antiseptinen aine mädäntymistä ja sienitauteja vastaan. Olen käyttänyt sitä leikkauspinnoilla myös kaktuksia ja mehikasveja katkaistessa ja uudelleen istuttaessa. Lopuksi istutin sipulit uudestaan. Katsotaan kuinka käy!

Mitäpä sitten muille ritareille kuuluu?

'Red Amazone' (oikealla) teki yhden kukkavanan ja sitten sen kasvu jämähti myös paikoilleen. Toinen kukkavana ja lehtiäkin jo sipulista pilkistää, mutta lieneekö sama kohtalo kuin noilla ladyilla?! 'Chico' (vasemmalla) teki kaksi mahtavaa kukkavartta ja nyt odotellaan josko se alkaisi tehdä lehtiäkin jossain vaiheessa. 'Wild Amazone' (takana) teki myös kaksi kukkavanaa ja lehtiä odotellaan.

'Red Pearl'ien ja viimevuotisten 'Mandela'n ja 'Red Victory'n kanssa ollaan jo näin pitkällä. Ensin kukkinut 'Red Pearl' on kasvattanut melkoiset lehdet. Perässä tullut teki paljon maltillisemmat kukkavanat jääden normaaliin puoleen metriin. Myös sen kukat olivat paljon pienemmät kuin tuon ensin kukkineen.
Itselleni tuli näitä ritarinkukkia kasvatellessani sellainen tunne, että ne ovat kaikki yksilöitä ja käyttäytyvät sen mukaan. Jopa saman lajikkeen edustajat. Kaikki kasvoivat samoissa olosuhteissa. Niillä oli sama kasvivalo, samanlainen kastelu ja lannoitus, ja kaikilla oli silti oma aikataulunsa. Kaikki viime syksynä hankitut kuitenkin kukkivat, edes jollain lailla. 'Lady Jane't oli hankittu eri paikasta kuin muut. Onko jo kasvattajalla tai toimittajalla tapahtunut jotain kasvatuksen, kuljetuksen tai varastoinnin aikana vai pitääkö tässä vain katsoa peiliin?!

'Wild Amazone' ja H. papilio kukkivat kumpikin kahdella kukkavanalla.

'Red Pearl' ja H. papilio olivat viimeisinä kukassa.

Sen verran vielä näistä ritarinkukista, että niitä kutsutaan usein hieman harhaanjohtavalla nimellä amaryllis, vaikka ne ovat todellisuudessa Etelä-Amerikasta kotoisin olevia Hippeastrum-hybridejä. Oikeita Amaryllis-suvun edustajia on vain yksi eli Amaryllis belladonna (aitoamaryllis), joka on kotoisin Etelä-Afrikasta. Silti nimi amaryllis on hyvin laajasti vakiintunut käyttöön Hippeastrum-lajien kaupassa ja ihmisten puheissa. Olen itsekin yrittänyt opetella tuota Hippeastrum eli ritarinkukka nimeä, mutta kyllä se amaryllis monesti väkisinkin vahingossa esiin pulpahtelee.

Viime syksynä hankkimani ritarinkukat:

Hippeastrum 'Lady Jane'

Hippeastrum 'Chico'

Hippeastrum 'Red Amazone'

Hippeastrum 'Wild Amazone'

Hippeastrum 'Red Pearl'

Hippeastrum papilio

Lisäksi sain kaksi:

H. 'Rozetta' (kerrottu v.pun.)

H. 'Danu' (tavallinen pun.)

Joululta -24 hengissä ovat:

H. 'Mandela' (ei kukkinut)

H. 'Red Victory' (kukki)

18 tammikuuta 2026

Siemenpussien rapistelua ja ensimmäisiä kylvöjä

Orvokin ja paprikan taimia.

Niin se vaan alkaa taas kylvösormia kutkutella, kun uusi vuosi on käynnistynyt. Ensimmäiset kylvöt on tehty ihan tammikuun alussa ja pikkutaimiakin on jo ilmestynyt. Aloitin parilla paprikalla ja orvokilla. Paprikoita olen vaihtelevalla menestyksellä kasvatellutkin, mutta orvokkeja en ikinä. Jostain luin, että ne pitää kylvää aikaisin, ja minähän kylvin. Ne itivätkin pikavauhtia, ja ihmettelinkin miksi ne pitää kylvää niin aikaisin. Olisikohan sillä ollut jotain tekemistä aikaisen kukinnan kanssa. Ehkäpä se tässä selviää.

Kerään siemeniä omista kasveista, mutta ostettuakin tulee paljon. Olen vähän laiska tekemään inventaarioita siemenvarastoihini, joten jonkin verran tulee hankittua vahingossa samojen kasvien siemeniä. Mutta siemenethän säilyvät onneksi hyvin. Itävyysprosentti voi laskea, mutta yleensä aika vanhatkin siemenet itävät ihan hyvin.

Keräsin syksyllä purppurasilkkiyrtistä siemenet suodatinpussiin kuivumaan. Kauan noilla siemenkodilla kestikin kuivua ja rapsahtaa auki. Silkkiyrttien siemenillä on hauskat untuvaiset ropellit, joilla on mukava lentää tuulen mukana uusille kasvupaikoille. Asclepiadoideae-heimoon silkkiyrttien kanssa kuuluvilla posliinikukilla, jotka ovat lähellä sydäntäni, on hyvin samanlaiset höytyväiset siemenet.

Purppurasilkkiyrtti.

Viime syksynä tilasin Impectan alennusmyynneistä siemeniä tulevalle kesälle, siksi kyseisen yrityksen pussukoita näkyy kuvissa paljon. Kaikki siemenet eivät tosin ole tässä kuvattuina. Olen niin monta vuotta kasvatellut samoja kesäkukkia, että tälle kasvukaudelle yritin ottaa mukaan hieman eri värimaailmaa tutuista kasveista ja jopa eri lajeja. Kehäkukkia minulla ei ole ollut moneen vuoteen, ja nyt nekin palasivat kasvivalikoimaan. Ei ole mitenkään varmaa, että kaikkia näitä edes laitan kasvamaan. mutta on ainakin mistä valita.

Hyötykasvipuolella on aika perinteinen kattaus. Tomaattia, purjoa, persiljaa, basilikaa. En ole mikään innokas hyötykasviviljelijä, mutta kyllä minä aina jotain syötävääkin haluan pihassa kasvattaa. Valkosipulit ovat jo maassa ja perunaakin ehkä laitan kesällä kasvamaan.

Mies toi töistä tällaisia pikkuruisia muovipurkkeja, jotka olivat päätymässä roskiin. Hän oli niitä katsellessaan miettinyt, että vaimo saisi niistä hyviä säilytysrasioita siemenilleen. Oi että, nyt kyllä miehen pisteet nousivat!

Viikonloppuna lämpötila nousi plussan puolelle. Se tarkoitti sitä, että minä pääsin vihdoin kasvihuoneeseen. Sen ovi oli pakkasilla jäätynyt alareunastaan sen verran kiinni, etten ollut uskaltanut sitä väkisin vääntää auki. Sain haettua kasvihuoneeseen syksyllä jättämäni talvikylvölaatikkoni ja ruukkuja. Kuten kuvasta näkyy, minulla ei ole tapana pestä niitä. Joskus voin isompia multia huuhtaista pois, mutta normaalisti en tee edes sitä. Mies kantoi minulle myös jäisen multapussin kasvihuoneesta sisälle kellariin sulamaan. Tässähän voi jo alkaa pikku hiljaa miettiä mitä laittaisi talvikylvöön!

16 tammikuuta 2026

Saintpaulioita ja huonekasvien historiaa

Tänään ruokaostoksilla Citymarketista tarttui mukaan kolmen saintpaulian paketti. Niitä minulla ei ole vuosiin ollutkaan. Nämä kaksiväriset kukat jotenkin puhuttelivat minua kovasti. En minä tietenkään lisää kukkia tarvitse, mutta minkäs sitä ihminen heikolle luonnolleen mahtaa. Ja sitä paitsi ritarinkukilla on tällä hetkellä tauko menossa. Ne kasvattavat todella hitaasti toisia kukkavanojaan, joten täytyihän tämä kukintasuvanto joillain kukilla täyttää.

Eilen torstaina oli todella mielenkiintoinen luento Tampereen Puutarhaseuran jäsenillassa. Puhujana oli kasviekologi ja arkeobotanisti Teija Alanko, joka kertoi huonekasvien historiasta. Kasvinmetsästys ympäri maailmaa kulki hyvin vahvasti käsi kädessä tutkimusmatkailun ja kolonialismin kanssa. Eksoottisten kasvien löytämisestä käytiin kovaa kilpailua ja kasvit olivat arvokkaita aarteita. Jotenkin noita omia huonekasvejaankin katselee luennon jälkeen vähän eri silmällä.

Aivan ihana yllätys oli se, että seuran illassa tapasin ihan livenä blogituttavani Sailan!!!

Hauska yhteensattuma oli, että juuri samaisena luentopäivänä postissa minulle tuli Teija Alangon kolme kirjaa, joita olin jo pitkään odotellut. Kävin hakemassa ne luennon jälkeen, ja pääsin siis heti lukemaan aiheesta lisää!

13 tammikuuta 2026

Pistokkaita ja ripsiäisiä

Huonekasvien leikkaukset jatkuvat. Kohteeksi joutui nyt posliinikukista sydämellisin eli Hoya kerrii. Se on todella paksu- ja jäykkävartinen hoya. Vaihdoin sen toiseen tukeen ja katkoin sitä samalla vähän pienemmäksi. Sitä kun ei helposti väännellä eri asentoon siitä, mihin se on itse kasvanut. Ja taas tuli uusia pistokkaita, jotka pääsivät lisäyslaatikkooni kosteaan lecasoraan juurtumaan.

Hoya kerrii on posliinikukka, jota näkee ystävänpäivän aikoihin myynnissä ruukkuun tökättynä yksilehtisenä versiona. Jos lehden mukana ei ole yhtään vartta, pelkkä lehti ei yksinään koskaan kasva isoksi kasviksi. Juuret lehti voi kasvattaa ja pysyä hengissä pitkänkin aikaa. Mielestäni on ihan järjetöntä toimintaa ruukuttaa eläviä kasveja tällä tavalla. Mutta valtavia määriä näitä Valentinus-kasveja pian taas kaupoissa näkyy.

Hoya kerriin pistokkaat.

Lisäyslaatikkoni oli pullollaan juurtuneita pistokkaita. Niitä piti jo kiiruusti ruukutella. Juurisotkussa olikin selvittelemistä. Osa pistokkaista oli kasvattanut lecaan niin pitkät juuret, että niitä oli tosissaan kiskottava siitä irti.

Lisäyslaatikosta irroteltuja pistokkaita suloisessa sekamelskassa.

Yläkuvissa Hoya macrophylla 'Snow Queen' ja Hoya retusa.
Alakuvissa Hoya endauensis ja Hoya curtisii.

Pistokkaat ruukutettuina. Ruukkuun pääsivät myös Hoya deykeae ja Hoya dickasoniana.

Kasvupohjaksi sekoittelin taas puutarhamultaa, biohiiltä, karkeaa kookosta ja lecasoraa.
Vähän Seramis-savirouhettakin taisi sekoitukseen mennä.
Posliinikukat tykkäävät hyvin läpisevästä kasvupohjasta.

Ja sitten kyllästymisen uhallakin vähän ripsiäisasiaa. Moni jo varmaan miettii, että eikö tuo hullu heitä jo kaikkia kasvejaan kompostiin. En heitä, en ainakaan ihan vielä!

Kahdessa ylimmässä kuvassa ripsiäisen imujälkiä ja toukkien jättämiä kakkakasoja. Alakuvissa näkyy vaalea ripsiäisen toukka lehden keskiruodin vieressä (vasen kuva) ja itse pääperkele eli aikuinen ripsiäinen oikeanpuoleisessa kuvassa. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta nimittelen niitä kyllä paljon pahemmillakin nimillä!

Otin koristechili 'Bolivian Rainbow'n talvetukseen sisälle, vaikka tiesin sen olevan varsinainen ötökkämagneetti. Olen seuraillut jo hetken ripsiäisten valloitusretkeä sen lehtien alapinnoilla. Tietysti on kovin kätevää, kun on tällainen herkkukasvi. Jäävät muut kasvit aika hyvin rauhaan. Myös syksyllä sisälle tuomani aasiankriinumi tuntuu olevan ripsujen mielestä hyvin puoleensavetävä ja maukas.

Talvi on ripsiäisille otollista aikaa, kun lämmitys paahtaa ja sisäilma on kuivaa. Kasveille talviaika taasen on hankala valon vähyyden ja samaisen kuivan sisäilman takia, ja silloin ne ovat herkimmillään tuholaisten hyökkäyksille. Terve ja hyvinvoiva kasvi pystyy paremmin taistelemaan tuholaisia vastaan. Talviaikaan kasveja voi auttaa suihkuttelemalla niitä ihan suihkussa, sumutus suihkupullolla ei auta kuin hetken. Tosin talvella kasvien liikaa kastelua esimerkiksi juuri suihkussa on varottava, jos käytössä ei ole kunnon kasvivaloja, koska silloin vaarana on kasvupohjan pysyminen liian pitkään märkänä. Pimeys ja liikakastelu on huono yhdistelmä. Tällöin ilmankostutin voi olla hyvä apu. Itselläni on kasvivalot käytössä ja kasvit kasvavat talvellakin, siksi uskallan talvellakin käyttää kasveja kunnon suihkussa.

Ripsiäiset hengailevat lehdillä mielellään keskiruodin vieressä, jolloin ne maastoutuvat taustaan hyvin tehokkaasti. Kuvassa aikuinen ripsiäinen näkyy mustana puikulana lehden yläosassa. Ripsiäiset ovat huonoja lentäjiä ja häirittäessä ne lähinnä hypähtelevät karkuun. Mutta kovaa kyytiä ne juosta kipittävät lehtien pinnalla.

Koska ripsiäiset ja muutkin tuholaiset ovat yleensä tosi pieniä ja huonosti paljain silmin havaittavissa, minäkin olen hankkinut luupin. Kymmenkertainen suurennos riittää mainiosti tuholaisten tarkkailuun.

Toinen isoista vanhoista kliivioistani on päättänyt taas kukkia. Ja eikös senkin ensimmäisessä avautuneessa kukkasessa könynnyt jo yksi musta pirulainen. Huomasin myös, että ritarinkukkien kukissa ripsiäiset viihtyivät kovin hyvin. Ripsiäiset käyttävät ravinnokseen myös siitepölyä, joten se voi olla yksi niitä juuri kukintoihin houkutteleva tekijä.

Talvea on vielä hyvä tovi jäljellä. Mielenkiinnolla odotan kuinka monta kasvia meillä kokee alasleikkauksen tai roudauksen pihan perälle kompostiin.

Kuinkas teillä muilla huonekasvit pärjäävät näin sydäntalvella?

11 tammikuuta 2026

Puutarhavuosi 2025

Yksi puutarhavuosi on taas taputeltu. Perinteisesti Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista pisti liikkeelle haasteen kertoa viime vuoden puutarhatapahtumista. Kiitos Minnalle hauskasta haasteesta, ja Rikkaruohoelämää -blogin Betweenille minun haastamisestani mukaan!

Nokkosperhonen helokukonharjassa.

Tässä minun vastauksiani:

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Yksi iso muutos oli siirtyminen saviruukuista muovisiin. Rakastan saviruukkuja, mutta isokokoisina ja täynnä multaa ne ovat tuhottoman painavia. Ranteeni ovat alkaneet jo sen verran veisaamaan hoosiannaa saviruukkuja nostellessa, että totesin vaihdon olevan enemmän kuin paikallaan. Ja aika vähänhän ne ruukut lopun viimeksi sieltä kukkien alta edes näkyvät.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

En tee suunnitelmia tai jos jotain suunnittelen, ne suunnitelmat muuttuvat matkan varrella ihan toisiksi.

Kesälevisia.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Todellakin tuli. Ehkä tärkeimpänä sain hankittua tuurenpihlajan, jota niin monien puutarhabloggaajien jutuissa olen ihaillut. Hankin myös lisää heisiangervoja ja happomarjoja, joista toivon saavani syksyihin väriä ja loistetta. Siemenistä tuli kasvatettua kaikenlaista. Tilattua tuli kaikenlaista. Ja puutarhamyymälöistä jäi käteen jos jonkinlaista kasvia. Vähemmän on enemmän -slogan ei päde minun puutarhatouhuissani. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät tarkat suunnitelmat hankinnoistaan ja vieläpä pysyvät niissä. Toiset eivät osta kasveja ennen kuin niille on selkeä paikka tiedossa. Minulta se ei onnistu, enkä oikeastaan edes halua toimia niin. Syksyisin sitten ihmettelen puutarhaan kertyneitä ruukkuja, joiden kasvit eivät löydä paikkaansa mistään. Mutta jokainen tyylillään.

Uusia heisiangervoja ja happomarjoja.

4. Menetitkö kasveja?

Pergolasta kuoli iso villiviini, joka oli kasvanut siinä vuodesta 2016 lähtien. Talvella 2023-2024 mantsuriankärhöni katosi. Onneksi olin kerännyt siitä siemeniä kesällä -23 ja kasvatellut uusia taimia, ja nyt niille vapautui sopivasti hyvä kasvupaikka.

Kesäkuun alussa pergolaan siirtämäni mantsuriankärhön pikkutaimet
pörhistyivät kesän aikana mukavasti ja jopa kukkivat loppukesällä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Pysyttelen viimevuotisessa toiveessani, joka ei ole vieläkään toteutunut. Haluaisin sen metallisen huvimajan. Viime kesänä sentään kävin sellaista jo katselemassa ja löysinkin jopa mieleiseni, mutta ei ollut peräkärryä mukana. Sen verran kaukana oltiin kotoa, ettei uusintareissu tullut kysymykseen. Lohdutukseksi hankin pari metallista kaarta. Niistä ei paljon kesäisiä kuvia olekaan, kun jouduin repimään kärhöt irti vanhasta verkosta, ja uusi kaariviritys oli aika alaston vielä viime kesänä. No, sainpahan yhden talvikuvankin ympättyä tähän juttuun!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?

Ehkäpä kummallinen sää. Alkukesän kylmyys, heinäkuun tukahduttava helle ja pitkä lauha syksy. Vaikka nykyään tuntuu, että nämä kummalliset sääilmiöt ovat tulleet jäädäkseen, ja hurjat vaihtelut ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus.

Säähän liittyen mieleen jäi kesäkukkien kukinnan alkamisen venähtäminen pitkälle heinäkuun puolelle. Onneksi elokuu oli muistaakseni kohtuu normaalia kesäsäätä.

Kesäkukat viihtyivät viherkasveina pitkälle heinäkuun puolelle,
eikä kukinta senkään jälkeen kauhean kukoistavaa ollut.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Olen kovin ylpeä siitä, ettei pihastamme viety viime kesänä kaatopaikalle muuta kuin orapihlaja-aidan leikkuuroippeet. Kaiken muun sain kompostoitua, vaikka se välillä tarkoittikin risu- ja säkkikasojen makoilua tontilla. Mutta mielestäni se oli pieni hinta siitä, ettei hyvää tavaraa tarvinnut raahata kaatopaikalle, vaikka se sielläkin pääsisi oivaan hyötykäyttöön. Kompostointi on kivaa puuhaa. Toivoisin vain, että sille olisi enemmän tilaa tontillamme.

Vähän tällaista rujompaa puutarhakuvastoa kompostilaatikolta.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Ostin kesällä tarjouksesta Gardenan sekatöörit, jotka osoittautuivat mainioiksi työkaluiksi. Myös saman sarjan kapea rikkaruohorauta tuli hankittua samaan aikaan. Sellainen minulla on jo ollutkin, mutta halusin uuden. Kunnollisia, omaan käteen sopivia ja oikeasti hyvin toimivia sekatöörejä on todella vaikea löytää. En saanut niistä kuvaa, kun työkalut ovat kasvihuoneessa, jonka ovi on tällä hetkellä jäässä.

Nimetön saksankurjenmiekkakaunotar.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Tällaisia en muista (mikä ei tarkoita, ettei niitä olisi ollut), jos sellaiseksi ei lasketa kallista jouluruusun tainta, jonka piti olla tumman punainen, mutta osoittautuikin kovin vaaleaksi.

Tämän jouluruusun osto hieman kirpaisi, kun se osoittautui väärän väriseksi.
Mutta ei sekään mikään varsinainen virhehankinta ollut.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Päivänsilmät ja kultapallot kukkivat upeasti. Niistä oli loppukesällä iloa tosi pitkään.

Kultapallo ja tavallinen puolikerrottu päivänsilmä takana.
Tummalehtinen päivänsilmä 'Bleeding Hearts' ja kirjavalehtinen 'Sunburst'
etualalla.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pahuksen pak-choi, joka niin kauniisti keväällä kasvoi kylmässä kasvihuoneessa ja sitten lavaan päästyään räjähti kukkimaan. Sitä täytyy ilmeisesti tyytyä kasvattamaan ihan minivihreänä ja syödä lehdet pieninä heti kasvukauden alussa.

Surkeasti kukkineet keisarinpikarilijat ja kosmoskukat kismittivät myös. Sekä mönkään menneet paprikoiden ja chilien esikasvatukset ödeemineen ja ripsiäistuhoineen.

Kun kaikki oli vielä hyvin: pak-choi kylmässä kasvihuoneessa huhtikuun lopulla.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

En mieti koskaan etukäteen minkä verran rahaa käytän puutarhaan tai kasveihin yleensä. Ostan mitä kohdalle sattuu. Mies välillä ihmetteleekin kuinka välillä mietin voinko laittaa kympin johonkin hänen mielestään tärkeään juttuun ja sitten silmää räpyttämättä ostan satasella kasveja. No, elämä on valintoja.

Kesän hankinta viinikärhö 'Pernille'. Toivottavasti se selviää talvesta.

13. Mitä opit?

Jaa-a, mitähän uutta olisin oppinut? Varmasti vaikka mitä. Minusta tuntuu, että mitä pitempään olen puutarhurointia harrastanut, sitä vähemmän huomaan ymmärtäväni kasvien sielunelämää. Tai sitten niistä paljastuu aina vaan yhä uusia yllättäviä puolia. Tuntuu kuin olisin ikuisella tutkimusmatkalla kasvimaailmassa, ja se on ihanaa!

Päivänlilja 'Voodoo Dancer'.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle?

Entistä rennompaa otetta omaan tekemiseen. Ja voisin taas toppuutella itseäni siemenkasvatusten kanssa, mutta kun tiedän sen turhaksi, niin en enää edes viitsi.

Kesän 2025 perennojen siemenkasvatteja.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?

Pää täynnä puutarhaunelmia ja innokkaana.

AOA-lilja 'Avalon Sunset'.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Viime kesän Avoimien Puutarhojen jälkeen minulle tuli tunne, etten enää jatkossa jaksa osallistua tapahtumapäivään. Vaikka se kuinka kiva päivä onkin, on se näin työssäkäyvälle ihmiselle, jolla ei ole oikein kunnon kesälomaa, liian kova rutistus. Mutta vannomatta paras, eihän sitä koskaan tiedä!

Koristechili 'Bolivian Rainbow'.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen vai nappasitko ihan itse.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

En nyt haasta ketään erikseen mukaan, koska aika moni on jo osallistunut haasteeseen tai on haastettu mukaan. Mutta suosittelen kaikkia vähänkään puutarhaihmiseksi itseään kokevia osallistumaan, koska tämä on mukava tapa muistella menneen kasvukauden tapahtumia!