pieni vihko

Tänä vuonna kaikki vihreys puhkesi yhdessä yössä. Silloin keväällä.
 Nyt puihin on laskeutunut loppukesän raskaus ja humina. Sitä seuraa surunhumahdus ja ikävä.
Aina sama juttu.

Kuvissa Tallinna ja paikka, jossa kohtasimme ainakin kaksi koiraa, huutavan miehen ja hiljaisen junaradan.
Tallinnassa kohtasimme myös ensimmäistä kertaa ihanan ja niin kauniin Marikan. Parasta maailmassa ovat kohtaamiset.
 Ja kissanpojan iltavilli.

Aloitan kesken lauseen kaiken, puolivälistä, kuukausien takaa.
Yhtäkkiä kesä, kaupunki, jossa kaikkialla leijailee poppelin pumpulia vai onko se lehmus, joka sataa päälle. Puhi, hän sanoo ja katsoo taivaalle.
Kesänpehmeä päivä, kuljemme merenrannalle, tuuli heiluttaa keltaisia kukkia.
Tahtoisin kirjoittaa postikortin onnellisille sanoille.

And I would walk 500 more. We had such a lovely day in Tallinn with my dear friend. Walking, talking, meeting sweet Marika, laughing, getting happily lost in translation.