Sinisiä päiviä.
Maalasin pitkästä aikaa akryyleillä. Tuli ikävä öljyvärejä ja valoa, joka ei heti lopu.
Olen katsellut surullisia unia, leiponut piparikuvia, kahlannut silmäni kipeiksi lumessa.
lauantai 10. joulukuuta 2011
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Marraskuun kukka
Marraskuun orvokki, pihan viimeinen kukka, jonka löysin keskiviikkona sinisen hetken alta.
Viime vuonna samaan aikaan Helsinki peittyi lumeen. Oliko se niin? Nyt paljon pohjoisempana pomin orvokkeja. Tai orvokin. Niin se oli.
Kunhan paranen näistä tulehduksista ja muista matalamielisistä murheista, niin tahdon juosta, tanssia ja pyrähdellä .
Unessa sain valkoiselta hevoselta moitteita.
Hevonen: "Sinä sanot aina vaan hiljempaa heponi, hiljempaa."
torstai 24. marraskuuta 2011
Lahja
Sain tänään lahjan. Asetelman.
Kolme vuotias tyttäreni rakastaa keltaisia muistilappujaja ja asetelmia, joita voi löytää ihan mistä vain. Yhden keltaisen muistilapun löysin vessanpöntön reunasta, toisen romantillisesti rypistyneenä tyynyn alta.
Tämän päiväisessä asetelmassa on oivallisesti käytetty tamppoonipakkausta.
Taivas murisee. Mitä lie harjoituksia tekevät pilvien yllä.
perjantai 18. marraskuuta 2011
Kolme ensimmäistä kuukautta
Ulkona on ohutta valkoista. Valkoista, jonka voi rapsuttaa helposti kynnellä pois.
Tuntuu, että monta viikkoa on kulunut sumussa. Nenäliinan tiheässä sumussa, josta on imetty kaikki valon rippeet pois. Toivon, että meidän sairastelut ovat tältä vuodelta sairastettu. Lääkärin mukaan kolme ensimmäistä kuukautta päiväkodin aloittamisen jälkeen menee sairastaessa. Lääkärit sanovat kaikenlaista.
Lapsi sanoo: äiti, mene sudenkorentoon ja lennä.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Radio soitti aamun hämärässä pianoa. Laulua, jonka tahdissa unen on hyvä haalistua.
Kellot on käännetty, kuljen talviajassa paljain päin.
Pitkästä aikaa on ikävä punaista.
torstai 6. lokakuuta 2011
torstai 22. syyskuuta 2011
Keväisin usein minusta tuntuu kuin kaikki elämäni keväät olisivat yhtäkkiä aivan likellä, päällekkäin, mielen ulottuvilla ja samalla täysin saavuttamattomissa. Syksyt ovat toisenlaisia. Syksyistä mietin taas: mistä muistan tämän syksyn. Tai miten unohdan.
Sain rakkaalta ystävältä ihanan kirjeen. Sitä en unohda. Piti kaivaa esille eräs kirja, kirjasta nämä sanat:
" Kirjeen saaminen on minulle aina elämys.
Käsinkirjoitettua kirjoitettua kirjettä ei lukuelämyksenä voita mikään.
Se on hiljaista puhetta, kuiskausta tai huutoa.
Siinä vuorottelevat kuvat, maalaukset, unet ja äänet. "
Maaria Wirkkala 1983
torstai 8. syyskuuta 2011
Piirretty
Lapsi toi aamulla minulle vaaleanpunaisen ympyrän ja sanoi vakavana: no niin, nyt sinut on piirretty.
En muista milloin minut olisi piirretty. Ehkä joskus lapsena. Toisella luokalla piti piirtää vierustoveri. Muistan sen hyvin, koska opettaja nuhteli minua liian tummista varjoista.
Vaaleanpunainen, pyöreä minä nojaa nyt makuuhuoneen seinää vasten, siellä missä aurinko vielä hetken läikehtii.
Tahtoisin piirtää enemmän. Piirtää ja lukea. Tänään aloitin Naurettavien rakkauksien kirjan. Piirsin näkymättömille tikapuille varjot.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Ainakin yksi siili ja sade rankka
Tihvani on osoittautunut korvaamattomaksi ystäväksi.
Lapsen päiväkotiin on viiden kilometrin matka. Viiteen kilometriin mahtuu ainakin yksi siili, sade rankka, kolme papiljotit päässään kadulla tupakoivaa naista, kaksi ylämäkeä ja yksi unohdus.
Tänne kirjoittaminen tuntuu jotenkin kankealta.
Tahtoisin kirjoittaa tarkemmin ja pitempää tekstiä, mutta siihen minusta ei nyt ole. Kuvat ovat helpompia. Niillä ei ole minulle ainakaan nyt niin selkeitä rajoja, joiden sisällä pitäisi pysyä.
tiistai 30. elokuuta 2011
Huomioita tiistaina:
- sanat vähissä
- sihteeri on päiväpetolintu
- kyykäärme tuulilasissa, sanoi vastaantuleva hattupäinen nainen vierellä kulkevalle hattupäiselle naiselle
- vanhempien hiekkalaatikkokäyttäytymisen alkeet, ei vieläkään hallussa
- tuulipukunaiset kulkevat rivakasti kiipeilytelineeltä toiselle
- seinilläni kaikki on vinossa
- tekee mieli lainata jotain kaunista
torstai 25. elokuuta 2011
Puut ovat vielä vihreitä
Kummallisia päiviä, viikkojakin.
Totuttelua toisenlaiseen, vaikea selittää sitä parhain päin. Puut ovat vielä vihreitä. Voisin leipoa kirpeistä omenoista jotain äkkimakeaa. Lukea lehdestä lisää sopulien vaelluksesta.
Naapuriin kohoaa suuri, teräväreunainen huvimaja. Yli kaikkien puiden, yli kaikkien lintujen.
Minua ei huvita.
perjantai 12. elokuuta 2011
Toisaalla
Jo aikoja sitten.
Jotain konkreettista. Polkupyörässä on nyt lapselle turvaistuin. Se on aivan mahtava. Mietimme sille nimeä. Lapsi ehdotti Lautasta ja Tihvania.
perjantai 5. elokuuta 2011
Tuulella kulkevat
Keskiviikkona moottoritiellä ohitseni juoksi sinisiin ja valkoisiin hepeniin puettu hevonen.
Sulavasti vaihtoi hän jalkakäytävälle, kilisi mennessään. Karannut, ajattelin. Sitten suojatiellä vastaan tuli sivuttain kulkeva mies mustassa puvussa kiikarit silmillään. Tahtoisin lähettää heille molemmille kukkia ja suklaata kiitokseksi.
Tänään tuuli jyskytti lehtiä. En muista mitä lupasivat huomiselle.
Laitan jotain sinistä päälle.
tiistai 2. elokuuta 2011
Mankelissa
Oma elämä on nyt väsyttävien ja surullisten muutosten vallassa. Sitä on vaikea sanoittaa tänne tai sinne, minnekään. Tavaramarkkinoiden Keväässä on hyvät sanat, mutta nyt on elokuu ja ihosta näkee sen.
Jotain konkreettista. Leivoin vaapukkakakun. Unohdin leivinjauheen. Raaputin keltaisesta tuolista mustan. Luin Puolikkaan keltaista aurinkoa loppuun. Pidin siitä, mutta ei kirjasta suosikkia tullut.
Ja oli unohtua. Löysin vanhan, kauniin mankelin, jossa luki: Auran konepajan.
Unessa vedostin sillä grafiikkaa.
Unet ovat parhaita.
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Itkevä keittiö saa apua
Satu mummosta, joka jäi katolle.
Äitini kiipesi aamulla katolle korjatakseen itkevää keittiötä. Lapsi juoksi pihaa ympäri. Minä taltutin surua niittämällä puuta heinää.
Katolle päästyään, äitini ei ollut enää varma haluaako tulla takaisin maan päälle. Hän lupasi lapselle sadun mummosta, joka jäi katolle.
Iltapäivän luin puolet Puolikasta keltaista aurinkoa. Niska on lämmin vielä.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Piilotin Puppe- kirjan
Keittiössä kukkii illan hämärä.
Maanantai
Piilotin Puppe- kirjan, haravoin hajamielisesti, unohdin minne olin pyöräni jättänyt ja luulin jo tulleeni
ryövätyksi, kävelin kohtalokkaasti hiuksia muistellen kolme metriä eteenpäin, löysin pyörän, piilotin Puppe-
kirjan.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Yksi kesä
Ensimmäisen lauseen vaikeus.
Lapsi leipoo kamelipullia, joissa tytöillä on iso tukka ja bambit ovat kissoja, jos rusinasilmiin katsoo.
Pari kuukautta sitten blogini päätti sulkea itse itsensä. Kunnioitin sen päätöstä aikansa, oli kevät, paljon vihreää ja muuta ajateltavaa. Sitten yritin taivutella hyvällä ja pahalla. Luin merkkejä kaikkialta. Ajattelin, että nyt tuli Pienen vihkon aika. En tiedä.
Kerran kesällä satuin tänne ja kas kummaa, Pieni vihko aukesi.
Tämä on ollut kumma kesä. Yksi suuri surullinen päätös. Yksi matka omenapuun kanssa. Yksi katto, joka vuotaa vettä, itkee keittiöön, sanoi lapsi. Laitoin mustikansinisen ämpärin keskelle kaikkea, sellaisen, josta ei kuvaansa näe.
Tilaa:
Kommentit (Atom)