Oulun yliopiston terveysteknologian professori Esko Alasaarela on kävelevä testiympäristö. Miehen ranteissa on kolme aktiivisuusranneketta ja yksi mittari vyössä.
– Kun tutkin aihetta työkseni, kokeilen kaikenlaista ja kerään dataa. Laitan tuloksiani surutta pilvipalveluihin ja muihin vastaaviin, Alasaarela kertoo.
Tulevaisuudessa sairaala tulee yhä enemmän ihmisen kotiin erilaisine testilaitteineen. Jossain vaiheessa kotikäytössä voivat yleisesti olla ultraäänilaitteet.
– Hyvä markkina voisi olla vaikka sikiön kuvaus kotona. Sikiön kehittymistä voisi seurata halvalla, kännykkään liitettävällä ultraäänilaitteella, jossa kuva näkyy suoraan kännykän ruudulla, Alasaarela visioi.
Ultraäänikuvat voisivat mennä sairaalaan tai neuvolaan, missä kuvia pystyisi katsomaan ja tarvittaessa kutsua odottava äiti tarkempiin tutkimuksiin.
– Jos mennään samoihin kustannusrakenteisiin kuin älypuhelimessa eli tehdään suuria sarjoja, tällaisen ultraäänikuvauslaitteen, esimerkiksi takakannen puhelimeen, voisi saada tulevaisuudessa muutamalla sadalla eurolla.
Aktiivisuusranneke nyt in
Tällä hetkellä kuuminta terveysteknologian saralla ovat aktiivisuusrannekkeet, jotka mittaavat esimerkiksi liikkumista mutta myös unen laatua. Perinteisemmät, rinnan alle laitettavat sykemittarit alkavat olla jo menneen talven lumia.
– Sykemittarit ovat ihan hyviä tuotteita vielä, mutta jos ajatellaan tavallisen ihmisen asumista ja elämistä, sykettä pitäisi mitata ranteesta, sillä sykevyötä ei kukaan pidä koko ajan päällä, Alasaarela sanoo.
Aktiivisuusmittareita on markkinoilla monenlaisia. Tärkeintä Alasaarelan mukaan on yksinkertaisesti, että erilaisia mittareita on helppo käyttää.
Hyvinvoinnin sijasta pitäisi mitata pahoinvointia ja kääntää asetelma päälaelleen.
Esko Alasaarela
– Hyvä esimerkki huonosta rannekkesta oli, kun tilasin kiinalaisen rannekkeen. Kun yritin sitä asentaa, liitäntä oli kiinaksi. Löysin kyllä englanninkielisenkin version, mutta ohjeet olivat sen verran hatarat että en onnistunut saamaan sitä käyntiin. Voisinpa sanoa, että jos minä en saa sitä käyntiin, ei sitä saa kukaan muukaan, Alasaarela naurahtaa.
Hyvinvoinnin sijaan pitäisi mitata pahoinvointia
Terveysteknologian professori painottaa, että hyvinvoinnin ja aktiivisuuden sijaan jatkossa pitäisi mitata yhä enemmän pahoinvointia ja passiivisuutta. Kun nyt mitataan, kuinka hyvässä kunnossa ollaan ja miten vaikkapa sykkeet nousevat, esimerkiksi kotona asuvien vanhusten käyttämissä mittalaitteissa kannattaisi korostaa passiivisuuden mittaamista.
– Meillä on edessä näkökulman muutos. Voisi kuvitella, että kotona yksin tai pariskuntana asuvien vanhusten markkina on nyt avautumassa. Hyvinvoinnin sijasta pitäisi mitata pahoinvointia ja kääntää asetelma päälaelleen. Unen mittaaminen on jo tullut esimerkkinä passiivisesta mittauksesta. Jos vähäinen aktiivisuus vähenee ja vähenee, se on aika vahva merkki siitä, että jotain on tapahtumassa, Alasaarela sanoo.
Kotona käytettäviä erilaisia elintoimintoja mittaavia laitteita kehitetään ja niitä on jo käytössä useita.
– Sydämen sykettä, verenpainetta, verensokeria ja happisaturaatiota voi mitata. Jos ihminen kotiutetaan sairaalasta varhaisessa vaiheessa, hänelle pitäisi saada erilaisia mittareita mukaan, jotta hänet saadaan nopeasti takaisin sairaalaan jos mittauksissa näkyy muutoksia.