Mass Effect 3 -peliin julkaistiin viime viikolla uusi Mass Effect 3: Extended Cut -päivitys, joka tarjoaa pelin käsikirjoitettuun tarinaan kokonaan uuden lopetuksen.
Bioware, pelin takana oleva kehittäjä, ei tehnyt tätä päivitystä mitenkään vapaaehtoisesti.
Päätös syntyi Mass Effect -fanien vaatimuksesta, joista vannoutuneimmat pitivät verkossa niin kovaa meteliä pelin lopetuksesta, että pelitalo oli pakotettu uudistamaan se kokonaan.
Jos ilmiötä tarkastellaan pelkästään tuotekehityksen kannalta, on asia suhteellisen yksinkertainen: jos tarpeeksi moni käyttäjä ilmoittaa, että tuotteessa on jotain pahasti vikana, on tekijöiden osalta erittäin relevanttia ottaa tämä huomioon ja tehdä tuotteeseen vaadittavat muutokset.
Poikkeuksellista Mass Effectin tapauksesta tekee kuitenkin se, että kritiikki kohdistui pelin kaikista herkimpään, taiteellisimpaan ja omistettavimpaan ytimeen, sen käsikirjoitukseen. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa ainakin katsoa mitä mieltä Hitler on aiheesta.
Viihteen ja taiteen siirtyessä yhä enemmän digitaaliseen muotoon voidaan ajatella, että mitkään tuotteet eivät koskaan tule valmiiksi. Kaikki tarinat ovat päivitettävissä, ainakin periaatteessa.
Minkä takia digitaalisessa muodossa oleva kirja koskaan loppuisi, kun tilaa tekstille on periaatteessa loputtomasti? Miksi musiikkialbumi olisi albumin pituinen, kun minkäänlaisia rajoituksia ei ole olemassa?
Voidaanko ajatella, että joku muuttaisi tulevaisuudessa bestsellerinsä lopetusta, jos fanit eivät pitäisi siitä?
Mitkään tuotteet eivät koskaan tule valmiiksi. Kaikki tarinat ovat päivitettävissä, ainakin periaatteessa.
Kaiken edellisen kruunaa tietysti se, että tekijät ja käyttäjät ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään: jos tuote ei miellytä, palaute on välitön, ja tämä näkyy nopeasti myös myyntiluvuissa, etenkin pelialalla.
Suosituimpia moninpelejä kehittävät tahot käyttävätkin tätä vuorovaikutusta usein hyödykseen: käytännössä tämä tarkoittaa puhtaasti käyttäjille ulkoistettua tuotekehitystä.
Olen aina mieltänyt etenkin vahvasti tarinaan ja dialogiin pohjautuvat pelit taiteeksi siinä missä elokuvat tai musiikinkin. Mass Effect -sarja on myös helposti Blade Runneriin verrattava sci-fi-teos ilman pienintäkään epäilystä.
Lopetuksen uusiminen kuitenkin kertoo Biowaren motiiveista, lähinnä siitä, kenen ehdoilla tätä taidetta lopulta tehdään. Tarkoituksena on siis ollut ensisijaisesti miellyttää yleisöä ja pelaajia, ei välttämättä tuottaa taiteellista elämystä pelikäsikirjoittajan tai -tuottajan ehdoilla.
Tämä nostaakin kysymyksen ilmaan siitä, kuka ihan oikeasti omistaa teoksen, kun se on kertaalleen julkaistu, tekijä vai käyttäjä?
Jos tarkoitus on tuottaa toimivia ja miellyttäviä kokemuksia, jotta fanit ostaisivat jatko-osan, lisäpäivityksen, t-paidan ja lippiksen myös tulevaisuudessa, omistusoikeus siirtynee pelin julkaisun jälkeen suoraan käyttäjille.
Onko peli- ja kulttuuriteollisuuden todellinen parlamentarismi vielä näkemättä, ja ennen kaikkea, tekeekö tällainen toiminta peleistä, kirjoista, musiikista, elokuvista tai mistä tahansa viihteen muodoista tai taiteista parempia?
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Nokian yhteisömanageri, joka ei ole vielä pelannut Mass Effect 3 -peliä loppuun, koska muuten tämä kirjoitus olisi todennäköisesti jäänyt kirjoittamatta.