[go: up one dir, main page]

Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

Unelma unesta

Rinnalla, vieressä tai omassa sängyssä - lapsen nukuttaminen riippuu yksilöstä. Myös vanhempien herkkäunisuus vaikuttaa nukkumisratkaisuihin, joista joka kotiin riittää omansa. Ja monesti äiti on vähän väsynyt.

Vauva nukkuu pinnasängyssä.
Kuva: Marko Siekkinen / Yle

Tiia Rantalan esikoinen nukahti kulmakarvojen silittelyyn ja laulamiseen, mikä vei 40 minuuttia illassa. Kun toinen lapsi syntyi, opittu osoittautui hankalaksi:

- Totuus paljastui. Tuntui aika vaikealta, kun yhtä piti imettää ja toiselle laulaa ja silittää. Sitten ymmärsi että asiat voi tehdä vähän helpommallakin tavalla...

Päivi Pernulla on neljä lasta, jotka kaikki nukahtivat imetykseen ja vieroituksen jälkeen viereen.

- Sehän siinä sitten onkin, että jos ei ole vieressä yöllä kun lapsi herää.. Kyllä meillä ainakin on heräilty paljon. Omat hankaluutensa siinä on jaksamisessa, jos yössä herää 4-5 kertaa ja aamulla pitäisi olla hereillä kuuden aikaan.

Ensimmäinen kunnon pätkä on ylellisyyttä

Päivi muistaa jokaisen lapsen kohdalta sen yön, jolloin unta riitti pidemmästi. Paitsi nuorimalta, jolla se on vasta edessä...

- Kyllä se ensimmäinen neljästä kuuteen tunnin pätkä, se on luksusta!

Katja Heikkiniemi ei oikeastaan tiedä, mistä kaverit puhuvat, sillä hänen molemmat poikansa alkoivat nukkua jo parin kuukauden iässä 12 tunnin yöunia. Vastasyntyneinäkin he söivät vain kerran yössä.

- Kyllä siitä mahtavasti saa voimaa pitkään päivään kun saa nukuttua kunnon yöunet.

Selkeä päivärytmi aterioineen ja päiväunineen rauhoittaa, yleensä kuvio selkiytyy viimeistään vuoden iässä. Toisaalta kävelemään oppivat voi äityä harrastamaan uutta taitoa unissaankin. Pari-kolmevuotias on jo tyynemmillä vesillä. Ja sitten taas: 5-vuotias saattaa itkeä ja huiskia yöllä päivän tapahtumia ja pelätä mörköjä.

Väsynyt pää paras nollata

Kaikilla äideillä on kokemusta huonoista öistä:

- Jos menee jaffat korissa sekaisin, ei muuta kuin omaan rauhaan omaan makuuhuoneeseen. Puolikin tuntia breikkiä riittää, oli se sitten ruohonleikkuuta tai olemista omissa oloissa, sanoo Tiia.

Onni on mies, joka huomaa väsymyksen ja katkaisee sen silloin kun äiti itse vielä sinnittelisi.

- Vaikka tuntuu, että minä olen äiti eikä kukaan muu saa lasta rauhoittumaan, niin hyvä jos vaikka mies huomaa työntää välillä lepäämään.

- Jos on itse aivan poikki ja väsynyt, niin järjen käyttö ei ole aina niin hääviä, sanoo Päivi.