Otanmäen lintuvesialtaan kesäasukkaat lepäävät keskipäivän auringossa. Seesteisen tunnelman rikkoo paikalle lehahtava ruskosuohaukka. Se on huomannut vedessä telmivän telkkäpoikueen.
Turvemättäällä päivystävät valkoviklot nousevat lentoon ja herättävät huudoillaan koko naapuruston. Telkät sukeltavat turvaan. Haukka luovuttaa, valkoviklot rauhoittuvat ja telkät pomppaavat takaisin veden pinnalle kuin korkit.
Tämä on tavallinen päivä Kajaanissa Otanmäellä. Kaivosyhtiön alueella sijaitseva vesiallas on tyypillinen teollisuuden kylkiäisenä syntynyt lintualue.
Kaivannais- tai puunjalostusteollisuuden omistamien alueiden linnuilla ei ole minkäänlaista lainsuojaa. Niiden kohtalo on täysin omistajansa varassa. Ongelma tiedostetaan myös lintuyhdistyksissä.
Valtakunnallinen lintujensuojelujärjestö BirdLife Suomi tekee töitä sen eteen, että teollisuusalueiden linnustollinen arvo ymmärrettäisiin.
BirdLife Suomi kerää parhaillaan esimerkkejä teollisuusyritysten onnistuneista suojelutoimista eri puolilta Eurooppaa.
Lintujärjestö haluaa tietojen avulla saada parannusta tilanteeseen. Tavoitteena ei ole virallinen suojelu, vaan tiedon kautta yritysten vapaaehtoisten toimien lisääminen.
– Uskomme, että hyvää tahtoa on, kun vain tietoa on, kertoo järjestön suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.
Kainuun lintutieteellisen yhdistyksen perustajajäsen Pekka Helo on käynyt Otanmäen lintuvesialtaalla puolen vuosisadan ajan. Hän on nähnyt lintualtaan nousu- ja laskukaudet.
Allas on alkanut kasvaa umpeen ja lintujen määrä on vähentynyt. Etenkin avoimilla turvelautoilla ja rannoilla viihtyneiden kahlaajien määrät ovat laskussa, koska kahlattavaa ei enää juuri ole.
Otanmäki on silti yhä Pohjois-Suomen parhaimpia lintukohteita – ennen kaikkea muuttoaikana, mutta myös pesimäaikaan.
Lintukeitaita tuhottu myös viranomaiskäskyllä
Alueen nykyinen omistaja Otanmäki Mine osti kaivosalueen Kajaanin kaupungilta vuonna 2017.
Kauppakirjassa todetaan, että ostajan on sovittava lintualueen rakenteiden käytöstä Kainuun lintutieteellisen yhdistyksen sekä Vuolijoen aluelautakunnan kanssa.
Osapuolten välisistä sopimuksista huolimatta päätösvalta säilyy aina omistajalla.
Suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi kertoo, että omistajan tai omistajan intressien vaihtuessa vaikuttamiskeinot ovat vähissä.
– Kaikki mikä perustuu sopimukseen, on epävarmemmalla pohjalla verrattuna suojelupäätöksiin. Teollisuusalueilla ei välttämättä tarvita lupia, että linnustollinen arvo menetetään lopullisesti.
Teollisuusalueen lintualue on virallisiin suojelualueisiin verrattuna halpa ylläpidettävä. Linnustollisesti jäteallas voi olla jopa lähistön suojeltuja lintuvesiä monipuolisempi.
Suojelualueisiin voidaan käyttää kuusinumeroisia summia rahaa, eikä siitä huolimatta saada samanlaisia linnustollisia arvoja.
Suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi, BirdLife Suomi
Teollisuusalueille syntyneitä lintukohteita on Suomessa tuhottu jopa viranomaisten vaatimuksesta. Teollisen toiminnan päätyttyä omistaja on voitu velvoittaa puhdistamaan ja täyttämään jäteallas maa-aineksilla.
Yksi merkittävistä tuhoutuneista kohteista löytyy Tampereelta. Lielahden jätevesialtaat olivat Lehtiniemen mukaan vielä 1990-luvulla seudun suosituimpia linturetkikohteita. Kahlaajamäärät olivat sisämaassa poikkeuksellisen suuria. Sittemmin altaat on suurelta osin täytetty.
Toinen ääripää löytyy Siilinjärveltä, lannoiteyhtiö Yaran suljetulta tehdasalueelta, jossa lintuja on rengastettu jo 40 vuotta. Aluetta koskevat tiukat turvamääräykset, mutta rengastajille pääsy sallitaan, kun he ilmoittavat tulostaan yhtiölle etukäteen.
Teemu Lehtiniemi arvioi, että teollisuusalueilla sijaitsevia lintupaikkoja on Suomessa paljon. Kaikkien kohteiden olemassaoloa ei lisääntyneiden kulkurajoitusten vuoksi edes tiedetä.
Pitkä odotus päättymässä
Otanmäellä linnut ja teollinen toiminta ovat eläneet sovussa koko olemassaolonsa ajan. Kajaanin omistuksessa alue sai rapistua rauhassa.
Otanmäki Minen toimitusjohtaja Jouko Jylänki kertoo, että linnut saavat oleskella yrityksen alueella jatkossakin. Yhtiö aikoo Jylängin mukaan myös raivata nuoren puuston patopenkalta syksyllä.
Ensi vuonna olosuhteet lintujen tarkkailuun ovat siis huomattavasti nykyistä paremmat.
Pitkän hiljaiselon jälkeen Otanmäen lintuvesialtaalla voi tapahtua pian muutakin. Kainuun lintutieteellinen yhdistys hakee nyt rahoitusta lahonneiden rakenteiden kunnostamiseen.
Pekka Helo toivoo, että jos rahoituspäätös on positiivinen, hanke saisi talkooapua myös vapaaehtoisilta. Pienen yhdistyksen voimavarat eivät Helon mukaan yksin riitä.
– Yhdistyksen väki alkaa olla sen verran iäkästä, että tukea tarvitaan myös muilta altaan käyttäjiltä.
