Sanna Kaasinen käytti kolme vuotta ja tuhansia euroja psykoterapeutin opintoihin. Unelma uudesta ammatista mureni lopullisesti, kun Helsingin käräjäoikeus antoi maaliskuussa päätöksen.
Juvalainen Kaasinen oli tosin osannut sitä jo odottaa.
Käräjäoikeus tuomitsi hänen kouluttajansa, Helsingin Psykoterapiainstituutin vetäjän John Pihlajan törkeästä petoksesta.
Pihlaja oli erehdyttänyt opiskelijat luulemaan, että he voivat koulutuksen jälkeen käyttää sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran myöntämää psykoterapeutti-nimikettä. Valviran mielestä HPI:n koulutus ei vastannut vuonna 2012 kiristyneitä vaatimuksia.
Kaasinen on yksi instituutin noin 300 psykoterapeuttiopiskelijasta, jonka koulutusta Valvira ei hyväksynyt. Oikeuden päätös viimeistään vahvisti, että he jäivät vaille psykoterapeutin ammattinimikettä ja oikeutta toimia tehtävässä.
Oikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen.
Myös korvaukset voi jäädä saamatta
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Pihlajan maksamaan 1,5 miljoona euroa korvauksia entisille opiskelijoille. Kun Kaasinen luki Helsingin käräjäoikeuden ratkaisua, hän järkyttyi.
– Omaa nimeäni ei löytynyt korvausta saavien joukosta, vaikka olin lähettänyt oikeudelle sähköpostin säädetyssä ajassa. Siitä löytyy todiste sähköpostikansiostani.
Pahimmillaan Kaasinen voi jäädä ilman korvauksia. Hän maksoi koulutuksesta 16 000 euroa. Lisäksi hän menetti ansiotuloja kymmeniä tuhansia euroja vuosien aikana.
Sanna Kaasinen ehti työskennellä ennen psykoterapia-koulutusta lähes 20 vuotta varhaiskasvatuksessa lasten parissa ja sosiaalityössä aikuisten kanssa. Ajatus psykoterapiaopinnoista kypsyi pikkuhiljaa.
– Päädyin instituuttiin ystäväni hyvien kokemusten pohjalta. Hän oli saanut myös oikeuden harjoittaa ammattiaan.
Ensimmäisen kerran epäilykset oppilaitoksen ja Valviran erilaisista tulkinnoista tulivat esille kahden vuoden opiskelun jälkeen.
Kaasisen mukaan puheissa vilahtelivat muun muassa vuoden työjakso Englannissa ja vaatimus 100 tunnin lisäopinnoista.
– Teimme vaaditut lisäopinnot, mutta Valvira ei niitä myöhemmin hyväksynyt.
Samaan aikaan putkahti julkisuuteen ensimmäisiä lehti- ja tv-juttuja, joissa käsiteltiin instituutin ja Valviran välistä ristiriitaa.
Tunteiden vuoristorataa
Ristiriidan taustalla oli vuonna 2012 voimaan tullut asetus, joka siirsi koulutuksen yliopistojen vastuulle. Ne järjestävät koulutuksen itse tai yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa.
Aiemminkin psykoterapeutteja kouluttanut Helsingin Psykoterapiainstituutti aloitti vuonna 2013 psykoterapeuttikoulutuksen yhteistyössä brittiläisen UWE Bristol -yliopiston kanssa.
Opiskelujen edetessä alkoi näyttää siltä, että Valvira ei tulisi hyväksymään koulutusta.
Kaasisesta se tuntui turhauttavalta, sillä hän on oli antanut koulutukselle kaikkensa.
– Koulutus oli tosi hyvä ja vaativa. Viimeiset puoli vuotta oli aivan kauheaa. Toisaalta olin iloinen, että valmistuin.
“En halunnut vanhaksi ja katkeraksi naiseksi”
Sanna Kaasinen muistuttaa, että prosessi on ollut raskas pettymys paitsi sadoille opiskelijoille myös heidän läheisilleen.
– Pelkästään minä en laittanut siihen henkisiä, fyysisiä ja taloudellisia paukkujani, vaan myös lähiyhteisöni. Minulla oli silloin pienet lapset, isovanhemmat auttoivat ja mieheni on tukenut koko ajan.
Opiskelijoiden piinaava epätietoisuus kesti kaikkiaan lähes seitsemän vuotta.
Kaasinen teki syksyllä 2019 oman ratkaisun: hän aloitti Jyväskylän yliopiston ja Dialogicin perhe- ja paripsykoterapiakoulutuksen, josta valmistui 2023.
– Ystäväni ja mieheni lohduttivat, että toiset ostelevat uusia autoja tai matkustelevat, Sanna opiskelee. Halusin pitää unelmani, enkä jäädä vanhaksi ja katkeraksi naiseksi.
Kaasinen työskentelee nykyisin Etelä-Savon hyvinvointialueella perhe- ja pariterapeuttina ja ottaa myös yksityisasiakkaita.
Kaasinen aikoo silti vielä tutkia, mitä hänen pitää tehdä, että hän voisi toimia psykoterapeuttina.
– Haluaisin päästä tekemään sitä, mistä olen unelmoinut pitkään. Kelan tukema yksilöpsykoterapia vaatii sen Valviran hyväksynnän.